Kisko, kisko.

Ylläoleva pullonkorkki ei tarkoita sitä, että olisin tässä urakalla korkkaillut murheeseen. Vaikka surtavaa on tällä viikolla riittänyt. Ei siitä sen enempää. Show jatkuu. 

Korkki on aika hyvä punnus, jos haluaa koti-ilmoitustauluna pitää pyykkilankanarua. Itselläni sellainen arkimuistio on ollut jo vuosia. Kätevästi on saanut bussiaikataulut ja osoitteenmuutoskortit kiinnitettyä esille. Alunperin kaikki alkoi joulukorteista.

Oli ihana laittaa kaikki postin tuomat esille ja laskeskella niitä sitten. Ja jouluvieraat ovat nähneet miten suosittuja tässä ollaan. Kamalasti kortteja. Joskus vielä pääsiäisvieraatkin ovat ne nähneet. Kun vähän on unohtunut ilmoitustaulun päivittäminen. Nyt alkoi tuntua, että voisi saattaa ajan tasalle koko seinän. Narusysteemi vaikutti jotenkin aneemiselta. Aikansa kutakin.

Kun asutaan matalissa huoneissa, ovat verholaudat ihan turhia. Oikeastaan en ole koskaan tajunnut niiden ideaa. Miksi verholaudat? Verhokiskoja vastaan ei varsinaisesti ole mitään, mutta lautojen irrottamisen yhteydessä ollaan vaihdettu vaijerit verhoja kannattelemaan. Koskaan ei ole meikäläisellä ollut mikään intohimoinen suhde verhoihin. Jotkuthan vasiten vaihtelevat niitä vuodenaikojen mukaan ja muutenkin. Kyllä minäkin kankaista tykkään, mutta ikkunoita suotta peitellään. Niistähän se ilmavuus huoneeseen tulee. 

No, se siitäkin. Olen siis säilönyt vanhoja likaisia verhokiskoja kellarissa. Koska on ollut visio. Uusi ilmoitustaulu. Kiskoa seinään ja nipsuihin kiinni bussiaikataulut ja muut. Jotain ryhtiä narusysteemin tilalle. Olin järkeillyt, että miehen hommaa on katkoa kisko sopivan mittaiseksi. Mutta tänään tuli sellainen olo, että en jaksa sitä toimeliaisuuden puuskaa odottaa, joten pengoin ja testailin kellarissa erilaisia sahoja. Yksi niistä tehosi kiskoon. Rautasaha se sitten vissiin oli.

Aika sinnikäs saa olla rautaa sahatessa, varoitan. Mutta kyllä se palkitseekin sitten. Väänsin loppumatkan ihan käsivoimin poikki kun alkoi kyllästyttää se hinkuttaminen. Käsikin siinä vähän kramppasi. Pitäisi varmaan vähän alkaa treenailla lihaksia. No, haravointiahan tässä on luvassa.

Kun sain tuplakiskon apuvoimin seinälle, niin näytti älyttömän hyvältä omaan silmään ainakin. Ei tehnyt mieli ripustella siihen mitään liikennelaitoksen tiedotteita. Muistin, että meikäläisellähän on taidetta jemmassa vaikka kuinka paljon. Voi sitä ripustaa luovastikin!

Kun kisko-osio oli sommiteltu, aloin oikein innostua. Entisestä ilmoitustauluseinästä tuli sittenkin taideseinä. Toistaiseksi. Tuli pohdittua, että kisko-osion ansiosta sitä voi vaikka vaihdella esillepanoa tunnelman mukaan. Voi laitella roikkumaan kivoja kortteja, jos niitä saa. Ja vaikka mitä. Esimerkiksi sukan jouluna. Tai jonkun taskun niille bussiaikatauluille, jos eivät muuten pysy tallessa.