sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Tittiditti, talven ihmemaa...


Tuli nukuttua mökillä niin possusti, että kun eilen aamulla aloin heräillä niin luulin ensin olevani kotona. Kätevä yllätys oli avata silmät ja huomata olevansa lumisella maaseudulla. Voi että, heti alkoi lapsettaa, vaikka ensin vähän harmitti kun tuli nukuttua pikkuisen pommiin. Viikonloppu Ryötönperällä on aina niin lyhyt, ettei siitä haluaisi hukata hetkeäkään. Vaan minkäs teet, jos olet kaupungin humusta ja kaikesta väsynyt. Nukuttava se on.

Ja pysähtyyhän se aika kumminkin kun on ympärillä hiljaista. Myrskystä puhuttiin, mutta ei se tuuli näköjään meidän tiluksia koskenut. Oli tyyntä. Pysyi lumi oksilla, vaikka märkää oli. 

Pitkästä aikaa sai taas lapioida saunapolunkin. Mietin, että pitää muistaa tuoda pulkka tänne, että on helpompi kuljettaa polttopuita rantaan.


Pilvisen talvisään värit. Sananmukaisesti niissä sielu ja silmä lepää. Ja jäätyvä järvi on mainio, kun sen ruskea vesi vielä näkyy kovan pintakerroksen läpi. Oikein luonnonbeige. Tykkään erityisesti näistä ajoista, kun on muutostila ympärillä käynnissä. Sitten aina kun talvi tai kesä asettuu paikoilleen, niin on hetken samannäköistä. Vaan nyt on se aika vielä, kun koko ajan on vähän erilaista.

Varsin odotin sinistä hetkeä ja koitin olla tosi tarkkana, ettei se mennyt ohi.


Olin nimittäin oikein ostanut jouluvalot. Asettelin ne jo päivällä paikoilleen. Vähän suurpiirteisesti, kun aina meinaa mennä hermot johtosotkun kanssa. Ei tulisi mitään, jos olisin ammatiltani valoketjujen sommittelija. Sykeröt ovat helpompia. 

Aikoinaan entisen naapurin kanssa kun laitettiin yhteisen pihan pusikkoon jouluvaloja päivänvalossa, niin opin että silmiä kun siristää niin voi jo kuvitella, miltä lamput pimeässä näyttävät. Onko asetelma balanssissa. Samalla tavalla toimin nytkin, vaan ihana se oli vielä illalla oikein tutkia ja ihailla.


Miten sitä saakin aikaa kulumaan niin sanottuun fiilistelyyn. Näytti terassiltakin käsin hienolta, oikein ajattelin että kehystävät somasti uloskäyntiä ja pihamaisemaa nämä uudet valot. Pienet on ilot pienellä ihmisellä. Ja siitäkin olin tyytyväinen, että myyvät kaupoissa näitä lämpimän sävyisiä, kun aika paljon nykyään näkee niitäkin kylmän sinertäviä lamppuja ihmisten parvekkeilla. Ei ole niissä mielestäni samaa tunnelmaa. 

Kyllä nyt on joulun ja uudenvuoden vieraiden mukava tulla. Vaikka onhan se ilmapiiri täällä aina hyvä ja lämmin, ilman näitä - ehkä hieman turhiakin - somisteluja.


Paperitähden toin kaupungista. Ensin olin ajatellut, että laitan sen vain kertakaikkiaan katosta roikkumaan keskelle huonetta tai johonkin nurkkaan valaisemaan. Kun en ikinä saa tähteä suoraan ikkunaruutuun. Aina kenottaa johonkin suuntaan. Vaan ei hyväksynyt kotiväki kattoideaani ja ikkunalle se tähti oli laitettava. 

Onhan se aika kiva siinäkin ja muistovalokuvat käytännöllisesti valaistuvat samalla, kun en ole vielä niille saanut omaa kohdevaloa aikaiseksi.


Ratkaisin sen aina tähtien kanssa syntyvän symmetriaongelman siten, että tein sitten ihan pokkana ruudulle asetelman. Kun on ikään kuin huolettomasti vanha lyhty siinä vierellä, ei haittaa vaikka tähdenkin asento on vähän sinne päin. 


Illalla rannassa kuunneltiin radiosta Entisten nuorten sävellahjaa samalla kun odotettiin saunan lämpiämistä. Minäkin söin oikein pitkästä aikaa takkamakkaraa, kun kaupasta oli löytynyt ilmajokelaista luomua. Kyllä oli sinappikin hyvää.



Vaan pitää lähteä tänään kotiin, mutta puolentoista viikon päästä tullaan takaisin. Sitäpaitsi on syytäkin mennä kaupunkiin tutkimaan tilanne. Nimittäin kissanvahti soitti äsken, että meillä on kellarissa kaksi pikkulintua. Että paljonkohan siellä on sitten sitä linnunkakkaa siivottavana.

1 kommentti:

  1. Oi ihanuus minkä näköisessä maisemassa saat lepuuttaa silmiäsi! Ihan tässä alkaa kaivata koto Suomeen. Vaan taitaa olla pääkaupunkiseudulla aika eri näköistä?

    VastaaPoista