Kohti tikkakisaa

Jaahas, lauantai. Kahden viikon päästä olen palannut kaupunkiin. Koitan pitää siihen faktaan sekä tervettä etäisyyttä, että järkevästi toisaalta mielessä, ettei sitten tule se angsti. Ainakaan paha. Kesäloman puoliväli ohitettiin keskiviikkona kun Ryötönperän filmifestivaali päättyi. Minun piti kirjoittaa silloin heti, mutta veri veti puuhommiin ja oli vielä sitä seurusteluakin. Ja onhan sitä ollut koko ajan sen jälkeenkin.

Yhden tunnin kiersin yksin kylänraitin kirpputoreja siinä välissä, kun loputkin festivaali-ihmiset lähtivät ja odottelin Sudeettisavolaisen junan tuloa. Että eipä tässä ole paljon hiljaisuudesta joutunut nauttimaan, ja ehkä ihan hyvä niin. Viimeiseksi lomaviikoksi olen tilannut rauhan, silloin en vastaanota enää "vieraita" vieraita. Olen ottanut jännityksellä kauppa-autokäyttöön naapurin isäntävainaan volkkarin, joten vaikka muut lähtivät sain tuntea hyvää itsenäisyyttä kuskatessani seuraavia kesävieraita. Apulainen saapui eilen onnibussilla. Ja ihanasti mies palaa tänään illalla rippijuhlaretkeltään. Tulee taas joku tolkku ruokahuoltoon. Paitsi että tänään Apulainen tekee kaakkua ja ehkä pyttipannuakin.

Nyt kun tontilla on sekä Sudeetti että Apulainen, niin viihdyttävät kätevästi toisiaan. Minulta kyllä odotetaan jo tikkakisaemännyyttä, mutta ilmoitin kirjoittavani tovin. Aivan varmasti unohdan raportoida monestakin asiasta, mutta se ei tarkoita sitä etteivätkö kaikki yksityis- ja käännekohdat olisi olleet yhtä merkityksellisiä. Naputtelen täällä kasvihuoneessa kun vihdoinkin kirkastui. Onneksi nyt on luvattu vähän vähäsateisempia päiviä, niin saattaa mökki ja vaatteet ja kaikki vähitellen kuivuakin. Kosteannihkeää on vähän ollut, kuten olette ehkä itsekin huomanneet. Nyt tuulee järveltä, niin tupaan saisi kyllä hyvän läpivedon. Tänään poltin kesän ensimmäistä aamutakkaa vähän aikaa, että tulisi kuivemman tuntuista.

Olihan siinäkin oma tunnelmansa, mutta mieluummin herään poutasäähän ja lintujen lauluun. Eivät ole muuten kunnolla tänä kesänä edes hiljenneet! Mustarastaskin laulaa vielä joka päivä. Ihan luksusta. No niin, sitä festivaaliraporttiahan minun piti.

Jalkapallolla testattiin tekniikkaa festivaalia edeltävänä iltana. Sain nuo hienot KINO-kirjaimet lahjaksi!

Kiinnitinpä tuossa vaan huomiota, että peurankelloja voisi keräillä maljakkoon enemmänkin kun niitä kasvaa tuolla yksittäisiä epämääräisissä paikoissa. Tai jos jättää keräämättä, niin mitenkä on sitten siemennyksen laita. Yhden minä vasta olen ottanut koristeeksi tänne Lasipaviljonkiin, jossa pidettiin festivaalin jaloviinaklubi. Tänä vuonna jäi kyllä aika paljon teräviä yli, kun mies valmisti sitä puolituntista varten oivallisia kurkkudrinkkejä.

Se olikin hyvä, niin huomio siirtyi niihin eikä kukaan muistanut, että minun olisi pitänyt esittää jälleen perinteinen nokkahuilunumeroni. Hävettää vieläkin se viimevuotinen, koska siitä on tosiaan sitä videotallennettakin. 

No nyt tuolla on kuulemma Sudeetilla nälkä. Sanoin, että menee ihan itse ottamaan makkaranpätkän jääkaapista, niin pärjää vielä hetken. Kyllä luulisi jo oppineen, ettei tämä mikään täysihoitola ole, vaikka melkein onkin. Tuleekohan tästä kirjoittamisesta nyt mitään, Apulainenkin puhuu puhelimessa ja Sudeetti on huolissaan, kun kakku ei edisty. Saattaa tulla lyhyt reportaasi.

Tänä vuonna harmillisen moni festivaalin perinnevieras oli estynyt. Välillä kävi mielessä, että alkaako ihmisiä kyllästyttää, mutta kyllä mielestäni hautajaiset tai työperäiset asiat esimerkiksi ovat ihan hyviä syitä välivuoteen. Meitä oli siis pieni porukka vain, mutta onneksi päätösgaalaa varten kurvasi pihaan yllätysvieraita asuntoautollaan - ei mennyt edes majoituskuviot sekaisin.

Minä onnistuin pikkuisen näyttelemään todella yllättynyttä kun ylläri-ihmiset saapuivat. Matrikkelitaiteilija kuulemma suorastaan järkyttyi karkeasta käytöksestäni, luuli että olin saanut jonkin hulluuskohtauksen. Pitäisiköhän hakea teatterikorkeaan. Tänä kesänä on kyllä pokka kehittynyt kaikenlaisia yllätyksiä vaaliessa. Myös Artistivieras oli nimittäin yllätys, ja kun me hänet Festivaalijohtajan kanssa onnibussilta haettiin, niin ainakin mies oli vilpittömästi hämmästynyt nähdessään, kuka autosta nousi. Sukulaisia kun ovat.

Ruokahuolto ei toivottavasti stressannut liikaa vakituisen Catering-vastaavan ollessa yksi estyneistä vieraista. Minä yritin osallistua parhaani mukaan, mutta taisi panokseni jäädä siihen kun kalttasin aamupuhteekseni keittotomaatit. Se oli mielestäni mukava yllätys catering-ryhmälle, ja sain samalla nautiskella aamurauhasta kun muut vasta heräilivät.

(Kävin tekemässä Sudeettisavolaiselle voileivän, nyt siellä on kyökissä myös kakkutaikina tulossa. Mansikoista oli kylällä aamulla pulaa, mutta löydettiin me sellainen rupunen tuokkosellinen kumminkin.)

Festivaalin avajaisdrinkiksi oli pienen testailun tuloksena valikoitunut raparperimehu-cava. Varsin oivallinen. Niitä menikin useita. Raikas kesäjuoma, nimittäin - kröhöm, siitä vaivalla tekemästäni mehusta, jota annoin kaupunkilaisille mukaankin tuliaisiksi. Siinähän oli tavallaan muuten toinen panokseni keittiöasioihin! Mehu. Kyllä minusta vielä martta tulee.

Iltaruoka-asioista huolehti enimmäkseen miesväki. Puutarhaekspertti ottaa aina harteilleen jälkiruokaosiot, ja minulle tulee pikkuisen huono omatunto kun en leivo. Kuka niitä kikkareita sitten söisikään, ehkä ihan hyvä näin. Tänä vuonna saatiin muuten puuhellallekin käyttöä, kun siinä pidettiin lämpimänä lettujen täytteet. Senkin minä muuten sytytin - lisää osallistumista keittiöasioihin!

Niin ja sytytin minä retkipäivän päiväbastunkin, mutta sehän ei liity ruokaan. Meillä oli vain yksi auto käytössä, joten sain siitä nimittäin hyvän syyn jäädä tönöön hieman oikomaan paikkoja ja seuraamaan sadetta. Viestittelin Paikallisystävän kanssa ja vetistelinkin hetken, koska kyseessä oli yhteen pikkukoiraan liittyvä suru-uutinen. Lohdutukseksi sain luvan ryhtyä Ykä-pennun kummiksi. Mietin siinä, että voisin viedä vaikka täältä vanhoja kenkiä hänelle leluiksi ja pureskeltavaksi, niin säästyy ystävän lenkkarit.

Sudeetti tuli nyt tuohon viereen höpisemään. Pohtii Strömsötä ja moittii kasvihuoneeni kattoa, jonka huolto meillä saattaisi tässä miehen kanssa vielä ollakin edessä. Kuten myös on aitan katon laita. Olis tässä tätä hommaa, ja petankkia pitäisi pelata.

Ai niin! Meillä oli lipunnoston, Sommartiden-laulun, drinkkien ja puheiden lisäksi uusi avajaisrituaali: Saimme tervehdyksen Kuuban Nuorison ja opiskelijoiden Rauhan ja ystävyyden festivaalilta vuodelta 1978, ja siihen sisältyi myös Ryötönperän rannan parantaminen sikäläisellä hiekalla, aurinkokin näköjään paistoi välillä:

Taiteelliseen ohjelmistoon kuului mm. animaatioita ja musiikkivideo. Kätevän lyhyitä, niin jaksoi keskittyä. Hyvät keskustelut syntyi. Ja sitten superyllätyksenä oli drag-hahmon ilmaantuminen liiteriin illalla! Siitä(kin) olisi kyllä pitänyt saada uusintaesitys. (Nyt Sudeetti osallistuu. Hän kantaa autosta huussiturvesäkkejä ja kissanhiekkaa. Aika malttamaton on.)

Artisti hyödynsi Ryötönperän rannan ja järvenkin taiteilijakuviinsa. Onpa kiva, että hänet on nyt ikuistettu kuviin meikäläisen mökkitiluksen kanssa - ikään kuin tulee sellaista historiallista lisämerkitystä tähänkin paikkaan. Tänä vuonnahan sitä on saatukin keskimääräistä enemmän, kun mieskin on istuttanut tänne lahjahopeapajunsa. Viljelyharjussa kasvaa tontin ensimmäiset kurpitsat. Talon seinustalla menestyvät keväällä hätäpäissäni viljelemät herneet, jotka Puutarhaekspertti kepitti hienosti.

Siitä olikin Naapurin Rouva ollut vähän jo huolissaan, että kun sillä tavalla meikäläisen saamattomuuden vuoksi maassa vain löpsöttivät. Nyt on taas kaikki ojennuksessa.

Tuolla tehdään jo tikkakisataulukkoa...

 

Pääsenköhän minä tänään asiallisiin hommiin ollenkaan. Olisi vaikka mitä listalla. Sovittiin tosin, että tikkakisa kestää maksimissaan tunnin - joten onhan tässä sitten vielä aikaa puuhastellakin jotain. Saunominenkin menee myöhään, kun se mies palaa vasta iltauutisten aikaan. Alkaa elimistö kaivata taas liikuntaa, kun olen kohteliaasti kaksi päivää seurustellut. Eilen jopa grillasin perheelle ruokaa. Satoi ihan kaatamalla, ja kyllä se meinasi vähän tunnelmaa latistaa.

Tavallaan onneksi on kuitenkin tosiaan se lauantai. Tuleekohan tänään Entisten nuorten sävellahja. Voisi sen vaikka ottaa tikkataulun lähelle soimaan. Tulisi samalla niin kuin kaksi kärpästä yhdellä iskulla. 

No nyt kävi Naapurin Rouvakin toimittamassa asioitaan. Mansikoihin liittyi ja ensi viikon kahvitteluihin ja kuljetteluun, meillä kun on tuo maamiesseuran yhteinen menopeli tällä perällä tässä. Lapsenlapsia tulee ja kaikenlaista. Timberkin soitti kaupungista kuulumisia, ja pääsin vähän juttelemaan saha-asioistakin. Nyt täytyy siirtyä kesävieraiden viihdytyshommiin, vaikka olen kyllä ilmoittanut etten ole mikään viihdekeskus. Vähän voi silti olla. Onhan se kohteliastakin, tavallaan.