--- tauko ---

Sinisiivellä on meidän perheessä erityinen merkitys. Tämä yksilö on mielestään Batman.

Huomenta! Tai varmaan tulee kyllä koittamaan ilta ennen kuin saan painettua julkaisunappulaa. Tuskin minä maltan tässä koneella koko aamua kököttää, kun olisi kaikenlaista listalla. Raparperin hakua ja mehuksi ynnä siirapiksi keittämistä. Se on sellainen hyvä järvituulisen päivän homma. Suunnittelin sitä kyllä jo tuossa pariksi illaksikin, mutta kun on tullut saunasta ja syönyt mahansa pullolleen, niin tapahtuu nukahtaminen sohvalle. Ei siinä enää kannata kattiloita liedelle viritellä. 

Sitten olisi moottorisahausta, mutta siihen hommaan en voi ryhtyä ennen kuin miesväki herää, koska koskaan ei saa römeltää sen aparaatin kanssa yksin. Tuo kylmäksi kääntynyt ilmatila mahdollistaisi mukavasti muutkin raivuuhommat, myös turvalliset. Koska nyt ei ole sitä hyttys- ja paarmaongelmaa. Huussinkin tyhjentäminen menisi nyt miellyttävämmin kuin helteisessä seisovassa säässä, ymmärtänette varmasti mitä tarkoitan. Mutta Puutarhaekspertti haluaa olla sitä kanssani operoimassa viikonloppuna. Eipähän tuo lämpöaaltoa ole lauantaiksikaan ennustanut, että siinä mielessä ihan passelisti voin odotella.

Järkeilin tuossa kuvia selatessani, että voinhan minä tänään vaikka kirjoitella vähän pätkissäkin. Pakkoko siitä on aina monen tunnin spektaakkelia järjestää. Osissahan minä täällä mökillä olen kaikkea muutakin tehnyt - edelleenkin on esimerkiksi kolmannes pihakalusteista pesemättä. Sitäpaitsi netti on taas niin hidas, että jos meinaisin nopeasti tuottaa lomaraporttiani, niin hermohan siinä vain menisi - eikä sellainen sovi.

Raparperimehua varten pitäisi nyt ensinnäkin etsiä sopivat pullot. Lasiset kierrekorkilliset helposti puhdistettavissa olevat. Pukeutua arktisen kesän asuun ja hakea hieman jo ylikasvaneita varsia.

No niin. Nyt on kaikki kelvolliset varret sievästi korissa odottamassa jatkokäsittelyä. Pitäisköhän ottaa soma kuva instagramiin, hehe. Eilen minä elvistelin siellä(kin) uudella moottorisahallani, niin nyt tulisi kätevästi naisellista vastapainoa profiiliin. Raparpereissa oli onneksi vielä niitä nätisti punertaviakin, että varmaan tulee romanttisen värinen mehu. Hakuretkellä tsekkasin samalla tomaattien ja salaattien tilanteet. Ihan hyvältä näyttää olosuhteisiin eli "hoitoon" nähden. Toisin oli tilanne marjapuskissa siinä raparperien vieressä. On unohtunut raivaus siltä suunnalta tänä vuonna, ja viinimarjat ovat kasvattaneet lähinnä lehtiä. Niistähän voisi tehdä vaikka jotain kääryleitä tai terveysihmiset itselleen teetä. Voi olla, etten raaskinut keväällä siellä kauheasti maaperää saksia kun oli niitä akileijojen alkuja.

Tiskasin äsken työtasolle tilaa ja laitoin radion päälle. Se on miehelle vähän sen merkki, että voisi jo heräillä... Kohta tulee kyllä ohjelma hylätyistä kissoista - eli pitää pistää siksi aikaa ainakin äänet pois.

--- tauko ---

Kyllä on tylsää hommaa raparperien saksilla pilkkominen, roiskuukin joka paikkaan. Onneksi mies heräsi ja pisti kätevästi veitsellä palasiksi loput. Runsaat kolme litraa tuli pätkiä. Seuraava tuskamomentti on aina sopivan mehuohjeen löytyminen, enkä oikeastaan tiedä miksi sellaista edes lähdin etsimään, aina ennenkin on täällä liemet selkärankavetoisesti keitetty. Jätin osan palasista siirappia varten, että saadaan kokeilla raparperimojitoja. Sellainen ohje löytyi nimittäin yhdestä työpaikan naistenlehdestä, ja sitä kollegan kanssa kuolattiin.

Lisäksi ärsyttää muuten se, että vaikea on löytää ohjetta jossa mitat olisivat litroina. Päätin, että litra raparperia painaa puoli kiloa. Kaipailen liiteriin, ja ilmoitinkin siitä jo instagramiin, kun jonnekin piti sekin tunne saada jakaa tällaisena pienenä ihmisenä. Nyt ovat tuolla keittymässä, palaset. Samalla tässä on oltu yhteydessä kaupunkiin, festivaali-ihmisten tuloaikatauluista. Alkaa olla käsillä viimeiset päivät, kun tunnelmoidaan mökillä kaksin. Kesävierasinvaasion aika lähenee!

Vaan ollaanpa me saatu keskenämme jo tarpeeksi ollakin, ja ihan hyvää teki minulle se parin päivän yksinkin pitkästyminen. Vaikka kävihän silloinkin Paikallisystävä naisten saunailtaa viettämässä. Sää suosi ihanasti, ja onneksi tuli kesän tunnelmaa edes kännykkäkuviin tallennettua muistin tueksi tällaisia kylmiä jaksoja lämmittämään. 

Paikallisystävä pluttasi tuolla lutakkoisessa järvessäni aivan autuaana, ja tuli siinä itsellekin mieleen, että pitäisikö lakata pelkäämästä kaloja. Erityisen hyvä mieli tuli, kun inventaariosalaattini onnistui loistavasti ja tein vaikutuksen tuoreilla pinaateilla omasta maasta! Vaikka ei se ruokapuoli ole koskaan tyttöjen illoissamme pääasia ollut - viinin riittävyys ja sopivasti aikaa kuulumisten päivittämiseen - ne ovat tärkeintä. 

Oli aika kiitollinen tunne kun sain salaattimarinadiin tuoretta ruohosipulia ja oreganoa omalta yrttimaalta. Vaikka muuten se on tänä vuonna hieman vaatimaton valikoimaltaan. Ruohosipulia on käytetty päivittäin - sitä on niin paljon. Myös koristetarkoituksissa, söpöt ovat kukkaset:

Lauantaina(kin) työlistani oli pitkä ja sisälsi jätepuushow´n jatkamista ja nurmikon leikkuuta. Yhtäkkiä me edellisiltana mökille palanneen miehen kanssa kuitenkin keksittiin, että jos leikkisi sellaista lauantaita että oltais niin kuin vain viikonloppukäymässä mökillä. Niitä yksittäisiä arjen katkaisevia hetkiä kun arvostaa niin paljon, että tulee keskityttyä tunnelmointiin.

Niinpä kokeiltiin kurkkuboolia ja gintonicia auringossa Lasipaviljongin terassilla ennen kuin siirryttiin rantaan. Leikeltiin inspiroivia ruokaohjeita talteen keräämistäni lehdistä. Haaveissa on mm. pinaattilasagne. Paitsi, että olen oppinut ettei pinaatti samalla tavalla lisäännykään kuin salaatti sadon korjaamisen jälkeen! Nyt pitäisi siis sitäkin kerätä ja vissiin pakastaa tai jotain. Unohdin tietoisesti kaikki asialliset hommat - vaikka minulla olikin mieheltä salainen tieto, että sunnuntaina tulisi vieraita. Vaan minäpä olin sopinut heidän kanssaan, että näyttelen ihan normaalia, ettei mies saa vihiä. Eli ei erityisemmin tarvinnut siivotakaan, koska sellainen toiminta liittyy minulla enimmäkseen vierailijoiden saapumiseen.

Maanantaina oli siis miehellä pyöreät syntymäpäivät, niin muu perhe halusi tulla yllättämään. Onnistui tosi hyvin ja oli hauskaa! Sunnuntaina tuli siinä odotellessa venekin käännettyä ja soudeltua. Mies yritti tärkeänä virvelöidä ja jätti yhden uistimenkin järven pohjaan. Minua lähinnä huoletti, että mitä jos tulee kalaa - mitäs sille tehdään, minä en ainakaan osaa. Niin on jo unohtunut kaikki, mitä Taata minulle opetti kun olin pieni.

Drinkkilauantain näkymä Lasipaviljongin terassilta seisahtuneelle työmaalleni.

Nyt on mehut pullotettu ja mies onneksi sai inspiraation tehdä siirapin loppuun, kun minä kitisin lieden ääressä. Puen ehkä kohta metsurihousut jalkaan.

--- tauko ---

Aah! Nyt minulla on sama asento saunakamarissa, kuin tuossa alla olevassa kuvassa. Paitsi että olen toisinpäin - eli pärstä järvi-ikkunaan - koska mokkulan kenttä näköjään toimii vain siihen suuntaan. Tuleepahan samalla katsottua tihkusateista maisemaa, ei ollenkaan huono. Tuoksuvat vastasytytettyjen tulipesien savupöllähdykset ja kuuluu sitä ainoaa pauketta, joka voi olla musiikkia korville, eli polttopuiden ritinää.

Kello on viisi. Päivät ovat alkaneet kulua täällä vähän liiankin sukkelaan. Tähän aikaan minä esimerkiksi elän vielä kello kahta iltapäivällä. Olisi tänäänkin varmaan pitänyt nousta silloin aamuyöllä kun tunsin itseni virkeäksi kissojen heräteltyä minut päästämään heitä ulkoilemaan. Nyt on niin kylmää ja hyttyisää, ettei ulko-ovea voi jättää raolleen yöksi kuten tein viikko sitten.

Pistin tänään paremmaksi kuin eilen uudella sahallani ja pätkin metsänreunan kaadetuista koivuista 18 pölliä. Eilen saldo oli vain 13. Sitähän voisi tehdä vaikka kuinka paljon enemmänkin, mutta mukavampi on tuotakin hommaa suorittaa erissä - etenkin kun en voi liiteriä täyttää syysvarapuilla ennen kuin Ryötönperän filmifestivaali on pidetty viikon päästä. Tarvitaan sekin tönö juhlavirkaan elokuvateatteriksi. Nyt tehdään klapeja tähän kesävaiheeseen, ja koska ne ovat tietenkin kosteita, otetaan käyttöön Ryötönperän saunakuivaamo. Hyvin toimii se systeemi, että saunaan asetellaan puita kuivumaan ja huomenna se satsi on käyttökelpoinen. Lisänä poltetaan sirkkelöimääni jätelautaa. Varmaan tosi kiinnostavaa!

Ihana suoristaa vartta nyt tässä. Nyt olenkin paremmalla tuulella kuin mehun kanssa tuhratessani, mutta kyllä drinkkitoimikunta toivottavasti sitten kiittää ensi viikolla. Hyvää teki puuhommat, kuten aina.

 

Saunakamarikuvan minä otin Sudeettisavolaista varten sadesäiden saavuttua maanantaina. Mitenköhän hän kestää viikon päästä, jos ilmat ovat edelleenkin tällaiset. No, tehdään sitten retki padolle kurapuvuissa, eikä olisi ensimmäinen kerta. Hän odottaa vierailultaan aina paljon, nytkin esimerkiksi jo haaveilee Apulaisen tekemästä mansikkakakusta. Siitä tulee oikein varsinainen perheleiri, perinteiset tikkakisat ja kaikki. Lupasin säästää osan raparperimehustakin siihen saakka.

Jahka ensin pidetään se festivaali ensi maanantaina ja tiistaina. Mitähän kaikkea sielläkin taas tapahtuu, tänä vuonna ei jännitä yhtään. Ainakaan vielä. Tuleekohan yllätysvieraita. Minä raportoin sitten.

Jalkaomakuvia on tullut otettua muitakin. Allaolevan laitoin Paikallisystävälle, kun "testasin" saunarannan hyttysensietävyyttä ennen hänen saapumistaan. Viinilasillisen kanssa, tietenkin, vaikkei aurinko silloin vielä edes osunut terassille asti. Ystävä sai heti kiinni fiiliksestäni ja totesi, että täytyyhän sitä nyt testata. Hän itse testaili kotonaan, kun ei voinut heti lähteä polkupyörällä meille. Piti odottaa koiranpentujen alkuillan ruokailun järjestämiseen saakka ennen starttaamista.

Sellaista se on kun saa pitää ystävinään eläinihmisiä. Mennään pikkuisten ehdoilla, ihan kuin ihmislastenkin kanssa, ja se on oikein.

 

Kaiken alkuloman tunnelmoinnin jälkeen tuntui hyvältä ryhtyä polttopuuhommiin. Ennen eilistä Tyttösahan hankintaa minä keskityin tosiaan pienemmän oksaosaston ja jätepuun sahailuun. Pumpulit korvissa pitää sitä aparaattia käyttää, ja muutenkin suhtaudun sirkkeliin melkoisella kunnioituksella. Lisäjännitystä tuovat naulaiset vanhat purkulaudat, joten sitähän tulee oltua sirkkelöidessä ainakin osa päivästä aivan skarppina.

Sehän nyt ei ole kenellekään enää epäselvää, miten mielekkäänä minä pidän polttopuiden sahaamista ja klapien tuottamista. Taidan tykätä siitä hommasta melkein puutarhatöitä enemmän, vaikka molemmissa on täydellinen mielekkyysaste - että eivät sillä tavalla kilpaile keskenään. Paitsi että puiden suhteen yritän olla omavarainen, hyötykasvirintamalla ollaan siitä vielä kaukana, mutta puutarhanhoidossahan onkin lisäarvona se mielenterveys- ja ulkoiluaspekti liikunnan lisäksi.

Polttopuuhommat puolestaan tekevät tulipesien ääressä tunnelmoinnin ja saunalöylyt erityisen ansaitun tuntuisiksi. Ikään kuin tässä elämässä nyt kaikki ihana pitäisi erikseen ansaita. Ei tarvitse! Sitä vartenhan täällä ollaan, että voi myös nauttia kaikesta. Jos siis sattuu olemaan näin onnekas, että saa elää rauhallisessa ja puhtaassa kotimaassa.

Sahanpurut seiteissä näyttävät emännän ryhtyneen jälleen toimeen!

(Voi luojan tähden, nyt tulee radiosta koko kesän kestävä Juice-ohjelma. Ihan arvostan, mutta täytyy sanoa, ettei se ole kaikilta osin kovin - hmm - innostava.)

Tosiaan olen saanut vuorokaudessa niin paljon iloa irti uudesta sahastani, että melkein hävettää. Mutta kai sitä nyt saa olla tyytyväinen! Tyttösahaksi nimesin siksi, että se on juuri täydellinen meikäläisen käyttöön kun saan sen itse käyntiin. Terä - vai laippa, vai mikä se on - näytti kaupassa niin lyhyeltä, että ehdin jo laittaa Timberille viestiä siitä, miten tällä leikellään vain pienimpiä puita.

Mutta kyllä minä sillä ihan normaalinmittaista rankaa sain sahattua. Upposi kuin veitsi voihin! Mies seisoi turvallisuusetäisyydellä valvomassa toimiani, lähinnä hätänumero valmiina viritettynä puhelimeen. Vaikka onhan minulla aina ne kaikki turvavermeet. Uusin hankinta tontille on metsurisaappaat, jotka ovat minulle liian isot ja muodostavat siksi turvallisuusriskin. Koska meinaan kompuroida. Toisaalta - eipä tule omnipotenttista illuusiota omasta ketteryydestä siellä metsässä, vaan olen erityisen varovainen.

Tyttösaha yhdistettynä Lahja-klapikoneeseen ja minuun. Siinä täydellinen naiskolmikko turvaamaan mökkipolttopuut. Rakastan sitä tunnetta, ja vihdoinkin alkavat palkkatyöasiat unohtua mielestä.

Kovasti minä näköjään saan aina asiaa polttopuista. Olisi muutakin kerrottavaa. Esimerkiksi miehen synttärilahjoista, hopeapajusta ja nelikopterista (!). Ja synttärivieraiden naistensaunasta. Siellä seurassa istui myös suloinen tyttöihminen, joka heti tarttui tarinaani siitä, miten täällä minun lapsuudessani pestiin aina toisten selät. Rituaali, jota olen tavallaan ihmetellyt pitkävartisten pesuharjojen aikana. Äitinikin toivoi selänpesua aina viimeisiin saunomisiinsa saakka. Mutta kai siihen liittyy jotain muuta kuin itse puhtaanapitoa. Jotain ihanan tervettä toisista huolenpitoa ja suomalaista saunaläheisyyttä, melkein pyhää kodikkuutta.

Niinpä meillä elvytettiin sekin rituaali, miten ihanaa! Aion pakottaa Apulaisen selänpesuhommiin, jahka saapuu tänne.

Sitten minä olen tietenkin yhteen yösumuun jaksanut valvoa. Se oli silloin, kun olin täällä yksin. Ei tullut syötyä illalla niin paljon, niin pysyin hereillä. Toivon, että tulee vielä lisää sumuöitä - ja että olen ylhäällä niitä myös todistamassa. Pitäisi ehkä aloittaa lomapäivänokoset. Herään sen verran aikaisin kissojen ja kaiken takia, että illalla tulee ihanan terve nukahdus välillä jo ennen minkäänlaista hämärän tuntua.

Taas on yksi lomapäivä kääntymässä illaksi. Mehut on tehty, epämääräinen siirappikin. Tupa on jälleen kuin lähtevä laiva, koska onnistun siellä puuhatessani tai ohikulkeissani jotenkin aina sotkemaan enemmän kuin järjestelemään. Onneksi pian tulee taas kesävieraita, niin on hyvä syy järjestellä tiloja.

Sanoin äsken saunaa lämmittävälle miehelle, että pitäisiköhän minun tänään ihan oikaista pitkälleni löylyssä, kuten Taatalla oli tapana. Sen verran kumminkin jännitän sitä moottorisahailua, että varressa tuntuu. Se ei varsinaisesti ole raskasta, mutta pörinä ja polttoaineen katku, liikkuva teräosa - ne tuovat sellaista totisuutta touhuun, että minulla näköjään jännittyy koko kroppa. Hyvä! Jotkut joogaavat tärkeissä asennoissa, minä hoidan saman jutun tällä tavalla.

Sauna alkaa olla lämmin. Radiosta tulee kalastusilta. Ulkona tuulee. 

Minä olen luvannut viedä Naapurin Rouvan huomenna Tangomarkkinoiden junaan, ja kaikki tuntuu ihanan kotoisalta. Onpa onni, että tätä vielä jatkuu!