Poterokausi on avattu

Ensimmäisiä kaamoksen jälkeisiä todellisia elonmerkkejä on se, että lumilapioon tulee tartuttua ihan ilokseen. Alkaa syntyä perinteisiä Puutarhanurkan poteroita. Vaikka on vielä liian aikaista kuvitella, että lunta kaivamalla kevät löytyisi jotenkin joutuisammin. Lähinnä tulee varmistettua vaan pikkuisen höynähtäneen ihmisen maine naapureiden silmissä. Kun kadunvieri ja autopaikka on lapioitu melko suurpiirteisesti - oikeastaan huonosti. Oleskelupuolen pihalle sen sijaan riittää voimia. On kiva kaivella tilaa, viettää siinä sitten aikaa tahi ei.

Mikähän siinäkin on, että toisarvoinen kiinnostaa asiallista enemmän.

Kirjastokävelyn jälkeen teki vielä mieli jäädä vähän pihamaalle pyörimään. Olihan siihen tavallaan vähän aihettakin. Alkaa nimittäin taas kattolumet huolettaa. Lähinnä puutarhapöytien ja -tuolien vuoksi. Hyvin ne talvisään kestävät, jos omaan silmään ei pistä ahavoitunut pinta. Vaan kattolumivuori kun purkautuu alas, niin sen kannatteluun ei taida kahvitteluun tarkoitettujen kalusteiden rakenteet riittää. Olivat ihan suoraan alapuolella, jossa niiden paikka muina vuodenaikoina onkin. Niin huoleton en ole, että haluaisin keväällä keräillä lumen alta paljastuvia kohmeisia pihapöydän säpäleitä. Se olisi jotenkin surullista.

Riittää, että olen suureksi häpeäkseni ehkä tuhonnut polkupyörän. Unohtamalla sen tuhanneksi talveksi kiinni tikapuihin talven turmellettavaksi. Kehtaa edes kuvaa laittaa.

Kun sisällyttää raivuutyöhön jonkin somistelunäkökulman, niin on vielä keskivertoakin miellyttävämpää. Toimisikohan sama myös ryteikössä mökillä. Jos pienen savustus- tai nuotiopaikan tai vaikka vaan kivisommitelman aina välipuhteiksi askartelisi. Nyt pihakalusteiden kaivamisen sivuhommana siivosin lumen alta esille myös yhden lyhdyistä.

Jännää arktisuutta oli kyllä lumisissa kalusteissa. Ihan piti antaa silmän levätä hetki koskemattomassa lumessa. Kun vastatehdyn lumityön jälki on aina jotenkin vähän raadollinen ja sotkuinen. Kokkareinen. Siis ennen kuin tulee edes sentti uutta kerrosta päälle vaikutelmaa pehmentämään. Mieluummin ei kuitenkaan tällä erää enempää.

Vähän siinä hikoiluttikin ja mielessä poltteli eteiseen nakatun kassin kirjastoanti ja linssikeiton ainekset. Kotiväen mielestä olin kuitenkin ollut varsin aikaansaava, kun pöydät ja tuolit oli riivitty sikin sokin kotiportaille ja kaikki koskemattomuus oli tuhottu. Kuten sanottu, lumea sotkemalla ja mylläämällä saa yllättävän nopeastikin näkyvää jälkeä aikaan.

No mikäs siinä, jos sellaisella mellastamisella saa viitseliään ihmisen maineen edes hetkeksi.

Vahingossa on tämän talven kirjastoteemaksi tullut viisi kerrallaan. Se on toki sopiva määrä kävelyn yhteydessä kannettavaksi. Olikin viisasta näin täysikuun tullen vaihtaa valikoima, niin on sitten yöaikaan lukemista. Kyllä työkaverin kanssa ilkuttiin viime viikon lehtiväittämälle, että tiedemiesten mukaan ei ole todenperää kuutamon aikaisessa unettomuudessa. Ihan oltiin sitä mieltä, että kotioloissa on tätä empiirisesti tarpeeksi todisteltu. Että kun on joskus pohdittu unettomuuden syitä, niin almanakkaa tarkastelemalla sen on yleensä löytänyt. Kuu.

Joskus ehkä vuorotyöläisen elämään kuuluva rytminvaihtelu tai siviilimurehtiminen vievät unenlahjat. Oli syy mikä hyvänsä, on unettomuushetkiä varten hyvä olla luettavaa. Mielestäni sitä pitää olla myös eri mielentiloihin. Nyt romaani- ja pihakirjallisuuden lisäksi tuli viidenneksi napattua mukaan kirjastotätien suosittelema realismiteos. Uranaiselta katoaa työn ja muun merkitys kolmenkympin kriisissä. Kolkyt ja risana.

Mietin vähän jälkikäteen motiivejani. Että pitääkö päästä tuntemaan ylemmyyttä kun valitsee lukemistoonsa toisen kitinää. Petynkö kun pääsen kirjan loppuun, jossa epäilemättä tulee joku onnistuminen. Vaikka olen lähemmäs nelkyt ja välillä aika risanakin, niin harva asia nyt ihan turhalta on tuntunut. Ainakaan pitkäkestoisesti.

Voihan se olla, että risana olemisen kirja - niin kuin moni muukin opus - jää kesken. Toivottavasti en ainakaan valaistu, kun ei nyt justiinsa ole toivelistalla elämänmuutoksia.

Jos tässä nyt normaalin valon lisääntymisen ohella saisi vielä jonkin herätyksen, niin lähipiirillä olisi ehkä tuskallista. Itselläkin olisi moninkertainen rytinä alas. On vielä tulossa kattolumivuorta ja varmasti jäätaskun aiheuttamaa vedenvuotoa ulkoeteiseen suojasäillä. Pitääkin kaivaa suojamuovit taas esille. 

Nyt näyttää sääennuste ihan hyvältä, aika seesteiseltä.