Pitkä silta

Menin äsken kyykkyyn. Se on merkki itkusta. Kuulin jo alkuviikosta, että Höppöstä ei enää ole. Mutta minulla oli muka niin kiire, etten ehtinyt ajatella. Oli kuuden päivän työputki. Höppösen äidillä ehkä maailman kamalin äitienpäivä.

Aloin ajatella eilen.

Tänään menin puutarhakauppaan. Puuhastelin pihassa. Yksin. Se oli ihanaa.

Nyt kun orvokit on istutettu, kielot todettu ja - niin. Tuli sitten se ensimmäinen kumarrusreaktio ja sitten istumaan. Ja sitten mykkyräitkukyykky. Sanoin, että voi perse. Anteeksi ruma kielenkäyttöni.

Höppönen oli nallekarhumainen ylisuojeleva kaikkia rakastava tyyppi, joka kerran - silloin aikoinaan - tahtoi valvoa. Tahtoi valvoa minun ja kaverin mielenterveyttä tilanteen jälkeen. Tilanne oli se, että me oltiin saatu turpiin, eikä meitä Höppösen mielestä voitu jättää keskenämme.

Kuului kotoisa kuorsaus sohvalta, kun olimme täpäkkänä sekaisin. Voi, Höppönen.

Minä laitoin monena jouluna Höppöselle kortin. Sitten sain takaisin tekstiviestin. Leppoisia pyhiä!

Kerran kun minulla oli synttärit. Höppönen varsin hyvin tiesi, etten tykkää niitä viettää. Tuli kuitenkin Rytmiin ihanan liljapuskan kanssa muina miehinä. Se oli todella kaunis kimppu. Minulle se tökättiin, ja nallekarhumainen maha hytkyi naurusta kun minä punastellen vaivaannuin. Kiukuttelinkinkin varmaan.

Niisk. Kaduttaakohan vähän.

Höppönen ei ollut pikkumainen. Hän tykkäsi jalkapallosta ja kaljasta. Ihana mies.

Tänään huomasin kotipihalla lemmikin. Ei se ole siellä ennen kasvanut. Forget me not. Ajattelin Höppöstä, Summasta, äitiä ja isää. Sitten minä ajattelin sitä miten eilen ystävän kanssa itkettiin Helsinki-Vantaa -muistolle. Tsunamin jäkeen.

Että ystäväni bestis huuhtoutui mereen ja tuli sinkkiarkussa kotiin. 

Miten ystväni oli seissyt lasioven takana ja seurannut hiljaa kaverinsa paluuta kotimaahan. Aina minä alan itkeä kun kuulen tuon tarinan. Minusta on reilua ottaa osaa! 

Kuinka paljon saa ihminen itkeskennellä kesken kevään? Tämä on ollut todella tervehdyttävää. Mutta silti, Ilpo Tiihosta siteeraan, Höppöselle:

 

Pitkäsilta. Pätkä mies
veteen tuijottaa.
Sillan alta sorsanpoika
katsoo kulkijaa.

Hetkisen he kuuntelevat
samaa suhinaa...
Kaisaniemenlahteen jostain
tähti putoaa.

Nyökkäävät he toisilleen,
täytyy lähteä...
mutta nyt on molemmilla
pala tähteä.