Sudeetti nukkuu

Minä kirjoitan tätä salaa. Sudeettisavolainen kesävieras tuli junalla tänään ja lepää nyt rantasaunakamarissa. Minun on jo monta päivää tehnyt mieli kertoa kaikesta ja kaikenlaista. Saa nähdä, miten pitkälle ehdin tässä raportissani, ennen kuin sudeetti herää. Äkkiä: Ensinnäkin. Olen tänään löytänyt kolme neliapilaa. Minulle ne eivät varsinaisesti tuota onnea, koska löydän niitä helposti. Mutta saattavathan ne muille tuoda.

Sudeetti söi omansa. Kaksi muuta panin valokuvauskirjan väliin.

Olen haaveillut puutarhatöistä. Ja siitä, miten haen metsästä vanamomättään. Sen minä sitten istuttaisin Japanialaiseen Puutarhaan kannon taakse varjoon. Olen jo naapureiden kanssa puhunut siitä ja saanut luvan kaivella sen mättään, jos löydän. Kun koetaan metsä yhteiseksi. Kantarellipaikat jaetaan ja luvat sienihommiinkin annetaan. Näin se meillä täällä menee, mitään ei tekisi mieli ottaa metsästä ennen kuin ollaan sovittu. 

Kuka sinne metsään nyt enää menee muka, kun naapurin Rouva oli tavannut käärmeen. Tiellä tosin, mutta kuitenkin. Minä en ole niihin ollenkaan tottunut, kun olen tällä tontilla vain kerran elämässäni yhden täällä kohdannut. Vähän sen nyt huolettaa. Otanko metsään mukaan jonkun kolistimen.

Tässä mihinkään vanamo- tai puutarhahommiin ole ehtinyt. Kun paikallinen nuoruudenystävä toi eilen lainaksi peräkärryn, koska minä olin vihdoinkin päättänyt purkaa leikkimökin. Otin siitä aamupuhteikseni tunnelmakuvia (ikään kuin niitä ei olisi jo ennestään). Viimeisiä. Oli leikkimökin viimeinen aamu. Nyyh.

Perhanan tönö, kun oli alkanut homehtua. Muurahaisten toukkainen pesä paljastui vasemmasta etunurkasta, ja minun oli vaikea pidättää oksennusta. Toukkia ropisi päähän. Ja nilkkoihin. Periksi en antanut.

Sanoisinko, että harvinaisen tylsää puuhaa. Aluksi reuhasin ja koin terapeuttista voimailoa, kun revin sorkkaraudalla lautoja irti. Kaksi kolmasosaa kun olin vääntänyt, niin tuli tuska. Onneksi miehellä oli syntymäpäivä, niin oli hyvä tekosyy ottaa GinTonic. Toinenkin. Niiden jälkeen tulikin tunne, että mikäs kiire tässä on. Kun ystävä sanoi, että peräkärry voi toistaiseksi jäädä meille. (Jäteasemalle pitää viedä osa leikkimökistä.) Niin ei sitten tehtykään tänään jäteasemakeikkaa.

Minä aloin soittaa nokkahuilua. Löysin sen perikunnan tavaroista. Lapsuuteni instrumentti.

Olen minä vähän ehtinyt luontoakin tarkkailla. Kissojen kautta tosin. Heihin on tullut ihan uutta vipinää ja vauhtia, kun ovat viimeinkin tajunneet rastaiden olevan syöksylennoissaan tosissaan. Koomista on nähdä meidän vanhojen löllyköiden juoksevan saunapolkua kipikipikotiin, kun linnut kiusaavat. 

Ja sitten meille kannellaan, miten on hankalaa.

Ihan pikkulinnut tekevät uusia pesiä vissiin, kun yllätän ne jatkuvasti itseteossa kaivelemassa villoja hirsien välistä. Muka notkuvat pihan yli roikkuvalla johdolla, ja heti kun silmäni välttää niin jo ollaan seinissä nyppimässä. Äärimmäisen suloista.

Myös kissoja varten terassille jättämäni vanha karvamatto on ollut pikkuisten lintujen suosiossa. Nöyhtää haetaan.

No nyt soitti eno (ei hetkenkään rauhaa), mutta sudeetti nukkuu vielä. Ehdin kertoa senkin, että - hahaa - laulujoutsenet jäivät tänne pesimään! Heillä on neljä lasta. Ne meille esiteltiin toissailtana:

Kyllä oli vaikeaa olla hiljaa! Arkoja ovat nuo joutsenemme. Poikaset liikuttavia tietenkin. Niiden paimentamisessa oli vanhemmilla täysi työ, ja minua huvitti se totisuus. Kun poikasten kanssa meillä olisi voinut olla hauskojakin leikkejä. Vaan ei tullut lupaa isiltä ja äidiltä. Pitivät etäällä. Oikein komentavat, jos nuoriso erkanee liian kauas.

Niin. On niin paljon kaikkea. Nurmikkokin leikkaamatta. Osin laiskuuden vuoksi, toisaalta siksi että valkoapilat ovat nättejä.

Enimmäkseen ollaan iltaisin kumminkin saunottu. Oli sitä sitten saanut päivällä mitään aikaan tahi ei, niin sauna on aina yhtä tervetullut. Minulla on erikseen "puhtaan ihmisen vaatteet", joita vaalin hartaudella, enkä vahingossakaan laita niitä aamulla päälle. Kun helposti yhtäkkiä jo aamukahvin aikaan sitä tulee alettua johonkin likaiseen työhön. 

Niitä ovat esimerkiksi pottumaalla patsastelu. Yrttimaan kitkemimen. Huussilla poikkeaminen. Horsmien kitkeminen. Tiskuu. 

Perunoille on muuten tullut jokin tauti. Ei olla soitettu pottuekspertille, koska hän on lomalla Pariisissa. Huolestuisi ja menisi loma pilalle.

Sudeettisavolainen kesävieras nukkuu vielä, ja minä ehdin näköjään kirjoittaa vielä pari sanaa. Tämä on kyllä vähän tynkäraportti. Kohta alkaa sataa. Mutta se pitää kertoa vielä, että kissa keksi saunakamarin. Jos malttaisin olla hetken hiljaa, niin kuva kertoisi enemmän kuin sanat:

Kyllä hän vaikutti niin elämäänsä tyytyväiseltä, kun odotteli meitä löylystä. Että en ole katunut kissojen tuomista mökille. Tämä kaikki on ollut aika mukavaa. Arkihuolet ovat unohtuneet. Minä annoin miehelle mökkisynttärilahjaksi JöröJukan latinaksi ja syntymäpäiväfanfaarin nokkahuilulla.

Kunpa tällainen voisi jatkua vaan.