Plussia ja miinuksia

Aloin melkein ruutupaperille laskea plussia ja miinuksia kun arvoin, lähdenkö alkuviikon yövuorojen jälkeen mökille vaiko en. Alunperin oli ihan salettia, että tietenkin menen. Ei niin kuin ollut muita vaihtoehtoja, kun edessä aukesi työvuorolistan paras säännöllinen vapaa ja seuraava samanlainen on vasta viiden viikon päästä.

Miehelle ilmaantui kiireitä, joten minä olisin voinut pitkästä aikaa harjoitella itsenäisyyttä. Ajella osaavasti maalle ja erakoitua. Työkaveri kyllä töksäytti pohdintani ja minut maan pinnalle. "Mitä sä siellä yksin teet, hölmö!" Sanoin, että klapeja. "Ai pää huurteessa siellä huhkit pöllien kanssa, reuhaat ja jäinen tippa roikkuu nenästä?" 

Tai ei hän ihan noin sanonut, mutta kun en osaa kuvailla sitä äänenpainoa ja repliikkiin kuuluvaa suurilinjaista liikesarjaa, jonka sanoma oli suurinpiirtein tuota osastoa. Toinen työkaveri - iäkäs ja viisas - sanoi saman mitäsäsielläyksinteet -ajatuksen jälkeen, että "Jää kaupunkiin, bailaa, nää ihmisiä!"

Molemmat viisauksien jakelijat olivat miehiä, tuli melkein vastareaktio ja halu näyttää, että kyllä tämä nainen vaan kohta mökkipolulla omia puitaan ja vesiään kanniskelee. Ärsytti aluksi, kun olivat tavallaan oikeassa.

Mutta en minä nyt niin hullu ole, että uhoamisen vuoksi tekisin yhtään mitään.

Siispä jatkoin arpomista, ihan tähän aamuun asti.

+ Miten ihanaa herätä mökillä, turauttaa mutterikahvit ja juoda sitä samalla katsellen hämärää aamua.

- Paitsi että ensin olen joutunut käymään pakkasessa aamuasioilla, kun unohdin tilata paskakaivon tyhjennyksen - eli vesivessaa ei tulisi käyttää.

Vessa-asia on kyllä aika pieni miinus, kun minähän käyn mielelläni huussissa muutenkin. Luultavasti myös keittiön putket ovat jäässä, olen minä siihenkin talvisin tottunut. Eli aamuja ajatellen olin plussan puolella. Nämä tällaiset sisävessa- ja putkiasiat, nehän ovat vain ylimääräistä luksusta mökillä muutenkin. Pieni extreme tekee vain hyvää.

+ Minulle olisi hyväksi vähän talviajaa Helmikaaraa, ja nythän on mahtava ajokeli.

- Hinkkaan sitten lasit jäästä, ja ensimmäisen puoli tuntia ajomatkasta paperilla huurtuvaa etuikkunaa. Jännitän, toimiiko oikea vilkku ja huolestun kun pitää tankata. Mökiltä lähtiessä en varmaan saisi autoa käyntiinkään. Pelkään rekkoja moottoritiellä ja karvanoppaescortteja maaseutureiteillä.

+ Päivänvaloulkoilua, valokuvauskävelyä ja puutöitä maaseudun rauhassa. Rantasaunan lämmitystä ja järvimaiseman ihailua. Radio voisi olla hiljaisella taustalla, jos siltä tuntuisi.

Tuohon ei kyllä ole mitään miinusta. Paitsi ehkä se, että pakkasella ja pitkän tauon jälkeen rantasaunan lämmittäminen kestää todella kauan, mutta on se aina sen arvoista. Alkaakohan minua nyt kaduttaa, kun en lähtenyt.

+ Pimeä kun tulee, niin voisin sitten puuhastella sisällä. Taidekuratointimateriaalien kokoamista, ylöskirjaamista ja nettiin raportoimista olisi ainakin. Kaappien siivouksenkin olen jättänyt nimenomaan talvi-iltoja varten. Ai niin ja päivällähän olisin voinut heittää matot ja muut tekstiilit ulos tuulettumaan.

- Luultavasti alkaisin lotrata "inspiraatioksi" punaviinin kanssa ja päätyisin soittelemaan huuliharppua ja ihmisille. Seuraavana aamuna olisi eteerisyys kaukana kun heräisin tahma suussa ja tuvassa olisi taidekuraattorimateriaalit levällään, ja niiden siivoamisessa menisi sitten aikaa hukkaan.

- Saattaisin myös pelätä pikkuisen pimeällä, mutta sille miinukselle ei anneta valtaa.

+ Ihanaa olla yksin. Paitsi että Apulainen olisi ehkä tullut junalla perässä perjantaina ja paikallinen ystävä lasilliselle.

- Pohtisin, mitä kissoille kuuluu. Saattaisin kaivata miestäkin. Tai no en tiedä, kyllä välillä on hyvä olla erossakin.

- Palelisin. Peruslämpöhän mökillä on päällä, mutta torppa olisi luultavasti kunnolla lämmin vasta lauantaina. Polttopuut ovat kosteita, kun niitä on vasta hiljattain tehty lisää. Takalla lämmittäminen voisi olla aika turhauttavaa ja savuttavaa.

+ Hiljaisuus. Ah.

- Rantasaunan terassilla pakkasella omien kenkien narske kuulostaa jotenkin tosi ontolta ja kovalta. Jos sattuu vähänkään olemaan haikea olo, niin se ääni vielä korostaa tunnetta entisestään. 

- Ei ole lintuja, ei. Jonnekin metsään katoavat talveksi. Erityisen pitkästyttävä tosiasia.

No niin, mitäs noita enempää luettelemaan. Kotiin on jääty ja sen kanssa nyt elän. Selailen haikeana almanakkaa, että milloin voisin mennä oikeasti mökille. Olen keksinyt kaikenlaisia hyviä selityksiä, miksi kannatti pysyä kotona. Kaikista järkevin on raha, mutta tylsin myös, enkä minä ennenkään ole mökkireissujen hintoja laskeskellut. On kai se totta, että tuhlauksen puolelle olisi mennyt jos olisin yksin autoillut maalle, lämmittänyt torpan sähköllä ja puilla inhimilliseksi ja poistunut sitten paikalta.

Muutaman klapin tekeminen odottaa kyllä, niin kuin siivouksetkin. Mökkikin odottaa. Minä olen nyt rakentanut sellaisen rauhallisen mielikuvan talviuntaan huokailevasta rakennuksesta, joka on sekin ollut loman tarpeessa. Nyt siellä hirret ja tilat lepäilevät, laskeutuvat pölyt hämärässä.

Ja minä voin soittaa naapuriin saadakseni mielenrauhaa.

Plussia kotona olemiselle:

+ Voin päivänvaloulkoilla täälläkin.

+ Voidaan halutessamme viettää Upin ja Hirpan kanssa Kuusenkaatajaiset.

+ Ehkä siivoan vaatehuoneen.

+ Herneenversoja tulee sumuteltua.

+ Apulaisen pyykit pestyä ja Apulainen ehkä vietyä kävelylle Haltialaan.

+ Sunnuntaina haetaan Espoosta perintösavustuspönttö ja -aurinkotuolit.

+ Tulee todella levättyä ja lorvittua.

Miinuksia:

- Persaus puutuu tietokoneella istumisesta.

Niinpä päätinkin, että joka vapaapäivänä on ainakin käytävä pitkällä kävelyllä. Siitähän minä oikeastaan tykkään oikein paljonkin, kunhan ensin vain saan lähdettyä.

Todellisuus on myös sitä, että keittiön pöydällä minua odottaa levykkeille tallennettua taidekuraattorimateriaalia ihan niin paljon, kuin vain jaksan läpikäydä.

Vieressä odottaa myös Puutarhapäiväkirja, jonka sain pikkusiskolta. Sinne olen tällä viikolla kirjoittanut mm. "Holautin sitten huuhdellessani mung-pavun ituja likaisiin tiskeihin ja viemäriverkostoon." Ja: "Ajattelin syksyllä talteen ottamiani omenansiemeniä."

Palaan näihin mietteisiin pian.