Hän syntyy!

Sinne Hän jäi, Ryötönperälle. Kasvihuoneen alku! Ajatella. Eilen kun päätettiinkin lopettaa työt ja alkaa tunnelmoida auringossa, niin vielä peiteltiin koko höskä pressulla. Vaikkei tässä vissiin pahemmin ole sateita luvattu, ja mehän mennään takaisin jo runsaan viikon päästä vappulomalle. Ihanaa.

Vaikka pääsiäinen oli pitkä, niin ei minulla paljon muuta kerrottavaa ole kuin tämä kasvihuoneasia. Katsokaas, kun minulla oli Apulainen ja yksi entinen työkaveri mukana, niin tuli vahingossa käytettyä aika paljon aikaa myös jutteluun. En oikein ehtinyt edes valokuvata tahi tehdä havaintoja hyötykasvirintamalla. Miehellä meni lauantaina vähän hermo, kun minä unohduin keskelle pihaa puhumaan ja hän tuhrasi ikkunoiden kanssa. 

Alunperin miehen piti saada lajitoveri apuun tähän rakennusprojektiin, mutta pääkaupunkiseudulla jylläävät virustaudit aiheuttivat hieman vajetta työleiriseurueeseen. Silläpä rekrytoin naisvoimaa mm. naulojen nyppimiseen vanhasta leikkimökin pohjasta sekä myös keiton valmistukseen. 

Ja minä sitten tuurasin retkensä peruuttamaan joutunutta rakennusmiestä - joka nimenomaan oli viime viikolla uhonnut, että tulee vain sillä ehdolla, että aloitetaan hommat.

Ihan rautakaupasta asti tuurasin. Kyllähän minä sen arvasin, että kärsivällisyyttäni tullaan koettelemaan. Hermostun kaikista joukkolähdöistä - eli jos tulee monta ihmistä mökille - aiheutuvista niin sanotuista säädöistä, ja pitkistä pyhistä, koska pitää muistaa käydä tarpeeksi kaupassa ennen rentoutumista. Niin olin jo pinnaani saanut venytellä ihan lähtökohtaisesti. Olen siis tosi nipo, jos en ole muistanut kertoa.

Niin sitten kun siihen liittyy vielä ensin mökkipaikkakunnalla rautakauppa (kyllä minä yksin siellä tykkään käydä, tulee tosi itsenäinen olo, mutta miesseurassa.. hmm), mitä ennen ollaan sählätty lainaksi peräkoukullinen auto (niin minähän soitin viikolla jo rautakauppaan ja varasin peräkärryn), niin aloin olla jo malttamaton ennen koko rakentamisosuutta.

Rautakaupassa, kun mies seisoi siellä pihalla puutavaran luona, minä karkasin kyllä vähän sisälle ja puutarhaosastolle ynnä maalihyllyille. Tutkiskelin valikoimia ja otin pari värikarttaakin. Koska varmaan jo kuukauden päästä uskaltaisi ehkä maalata ne mökin ovet. Nyt mies väitti, ettei maali vielä kuivu, että kesämpi pitää olla.

Jotenkin oli niitä vaiheita tosi paljon, ennen kuin päästiin virittämään ensimmäistä lattialautaa. Minun työni oli kanniskella materiaalia. 

Ehkä traumaattisin osuus tuuraushommassani oli tuplaikkunoita varten aikoinaan tehtyjen karmien halkaisu. Sitä vartenhan miehen piti myös saada uusi sirkkeli - vai mikä se nyt on - rautakaupasta, koska oli unohtanut kaupunkiin meillä jo olevan yksilön. Pelkkää tuhlausta, sanon minä. No se halkaisu, kun siinä tulikin vastaan muutama yllätysnaula, oli aika pelottavaa.

Koska pitkäperjantaina sateli vettä, niin sähköasiat piti tehdä liiterin sisällä. Ja siellähän on aika kipinä- ja räjähdysherkkää noin niin kuin tulipalomielessä. Koska on paljon sitä kuivaa puusotkua ja myöskin varmaan loiskuteltu moottorisahan polttoaineen kanssa. Minä jo sieluni silmin näin, että kohta roihahtaa kun tuli sitten niitä kipinöitä ynnä luultavasti kuulovamman jättänyt ääni. Hirveää. 

Onneksi se työvaihe ei kestänyt kauan. No sitten kun alkoi se niiden paikoilleen testailu, niin kävikin ilmi että on sitä miehenkin logiikassa puutteita. Sahasi väärin, ja heti oli ilmeistä että ryötönperäläinen henkihän siihen kasvihuoneeseen nyt sitten tulee, kun karmitkaan eivät olekaan sellaisia täydellisiä vastakappaleita. On paksu ja on se kapeampi.

Toisaalta - myös ikkunoita tarkastellessamme tuli havaittua, että on aina ehkä kolme samanlaista. Joten työ tulee jatkumaan ihan palapelinä, luovasti lasi kerrallaan.

Saimme siis vuosi sitten ikkunat yhdeltä työtutultani, jolta niitä oli joutilaina "vaatimattoman" rannikkohuvilansa remontin jäljiltä. Ne ovat ihania, ne ikkunat. Kaikessa eripariudessaan.

Ai niin. Melkein unohdin sen työvaiheen, johon tarvittiin kaikki neljä. Nostettiin leikkimökin kehikkoa. Ja sitten laskettiin, kun tulikin liian korkea. Sitten taas nostettiin. Sitten vatupassisoitiin, ja sitten taas laskettiin ja nostettiin. Sitä kesti aika kauan.

Saman tyyppinen työnhenki oli myös ikkunoiden paikoilleen kokeilussa. Että minä nostin, pidin kiinni, mies ruuvasi. Sitten ruuvasi irti ja minä siirtelen ikkunaa ja tuon tilalle toisen ikkunan. Ja sama alusta. Olin ottanut siihen tuuraushommaani hyvin pitkämielisen asenteen, ettei tule perheriitaa. Tottelin vain.

Ja tottahan se on, että kyse on minun kasvihuoneestani, joten kai sitä nyt oikeastaan kuuluukin vähän osallistua. Ei saa pitää itsestäänselvyytenä, että minä sitten vain ihailisin lopuksi. Ja kyllä me jo nyt vähän ihailtiinkin. Pohjasta tuli heti kiva istuskelupaikka ja maisemat siitä ovat hienot. Ihan voin ihailla tiluksia ja torppia siitä, järvellekin näkyy. 

Pohdittiin, että mitenkähän rimmaa tontille tämä uusi pikku rakennus sitten ja todettiin, että hyvin rimmaa. Sokkeliin tulee samannäköistä lautarimajuttua kuin on liiterinkin seinässä ja maan ja kasvihuoneen väliin jäävään ilmarakoon mahdollisesti sellaista puuristikkoa, jota on myös rantasaunalla. Tulee aika soma, ja valkoisesta väristä ollaan nyt puhuttu, vaikka minä mietin vielä sokkelia - olisiko kiva punamultainen kumminkin, kun sitä on totilla muutenkin, vaiko olisiko saunanruskea. Ehkä se valkoinen.

Kävin minä ihan pikkuisella retkelläkin, muuten. Koska on tulossa uusi naapuri. He raivaavat tonttia keskellä metsää, ja minä rämmin sinne kameran kanssa tervehtimään. On heilläkin historiaa samoilla kulmilla ja kun ihailtiin tontilla menevää vanhaa kiviaitaa, tuli ihan herkkyys ja sellainen tunne, että ollaan osa jotain ketjua mekin. 

Vielä ei ole heillä rakennusta - on vain jämät - mutta joskus tosiaan sitten saadaan kiva perhe mökkinaapureiksi. Välissä menee valtion metsän kaistale, jota ei ole kaavoitettu kuulemma ja jota me aiotaan käyttää kuin omanamme ja elvyttää sinne vanhat polut, jotka ovat kasvaneet umpeen niistä ajoista, kun vanhempamme tramppasivat samassa metsässä.

Tältä siellä näytti nyt:

Kyllä minä tietenkin vakiotarkastusretkeni lopulta omallakin tontilla tein. Eli: karhunlaukka näyttää lähtevän ehkä kasvamaan! Siellä penkissä oli yksi alku. Jään odottamaan lisää. Samoin yksi valkosipuli pilkisti, niitähän istutin 12. Raparperi heräili jo myös, ruohosipulillakin ponteva tupsu. Laventeleista ei vielä oikein ottanut selvää, ja moni muukin yrtti selvästi vielä miettii. Artisokkien päältä vasta riisuin lämmikkeet, eli ehkä ensi kerralla nähdään, miten he suhtautuvat uuteen kasvupaikkaansa.

Lisäksi seurueemme bongasi sitruunaperhosen, ja lintuja tietenkin. Minä jännitin siellä metsässä vähän käärmeitä, kun en ole tottunut niihin yhtään - eikä kai niitä meidän kulmilla paljon olekaan. En nähnyt. Haluaisin joskus tutustua sellaiseen kivellä aurinkoa ottavaan yksilöön, jonka kanssa emme pelästyisi toisiamme.

Niin, ja olihan sitä muutakin tapahtumaa. Lauantaina kävi paikallinen pieni trulli virpomassa. Minä olin varautunut. Oli erityissuklaamuna. Sitten mies sai trullin isästä iltaseuraa, ettei koko juhlapyhä mennyt ihan naisten kanssa vaan. Ja minulta unohtui kaikki skannaushommat ja ikkunanpesut - ensi kertaan jäivät ne. Hätäpäissäni otin kuvan F.E.Sillanpään valokuvasta vaan, kun pitäisi teille raportoida hänen elämäkertansa lukukokemuksestani. Palaan siihen.

Nyt on onneksi hetkeksi edessä seesteinen aamuvuoroarki ennen vappulomaa. Pitäisi täällä kotona hoidella vähän esikasvatusjuttuja. Ihan on kiva, niin tuntuu ettei maaseutuelämä katoa minnekään.

Kevätkin tuli rytinällä. Sekä Apulainen että työkaveri unohtivat takkinsa mökille. Niin oli lämpimämpi tänään kuin kiirastorstaina.

Työkaverini on istagram-ihmisiä, ja hänhän tietenkin dokumentoi mökillä koko ajan. On tallennettu minun huuliharppuesitykseni ja paljon muuta. Minähän siis ennen pääsiäistä lupasin, että en koske huuliharppuun koko aikana. Joka ilta soitin. Ja työkaveri jäi miettimään ihan itsekin harpun ostoa, niin on antoisa harrastus. Tässä luvan kanssa kaksi hänen taltioimaansa tunnelmahetkeä:

Apulainen selasi levyvalikoimaa, kun ei varmaan jaksanut enää kuunnella meitä: