Juhlien välissä

Ai herranjestas, minkälaiset kevätsäät tässä nyt ihmismieltä hellii. Tulee ihan kummallisia ajatuksia koko ajan, ihan niin kuin ei talvella olisi ollut aivoja ja silmiäkään ollenkaan. Ensinnäkin on se tarve siivoilla pimeän vuodenajan pölyjä ja rojuja pois nurkista. Olen levittänyt vaatehuoneen sisällön makkariin ja kirjoituspöytäni kukkavalot odottavat varastoon piilottamista. Puoli vuotta saavat olla siellä. Järjestelyvimmani aiheuttaa sen, että meillä on nyt röykkiöitä vähän siellä sun täällä - ties kuinka kauan tämä vaihe nyt sitten kestää.

Ja sitten tulee tehtyä itsen kanssa sopimuksia.

Että jos nyt käytän tunnin tai pari sisähommiin, saan sen jälkeen mennä pihamaalle nauttimaan. Tämä viikonloppu pääsiäis- ja vappujuhlien välissä. Niin. Jotenkin se tuntuu vuoden käännekohdalta. Ajatukset koko ajan harhailevat mökkeilyyn - ja siihenkin tosiaan liittyy se tunne, että kaupunkikoti saisi olla kunnossa ynnä siisti, että sitten voi surutta tulla ja mennä, maalle ja takaisin.

Vaikka kyllä minä nyt jo tiedän, että vappuloman jälkeen saattaa mennä useampikin viikko ennen kuin ehditään mökille. Vähän huolettaa se. Että jos menee jotain ohi, niin kuin meneekin. Varmaan ainakin muutamat linnunpesien seurailut. Mutta ei auta, palkkatöissä ja velvollisuuksissa sitä on lottovoitoton ihminen kiinni. Hyväksyttävä on.

No, mutta asiaan. Katsokaas, kun minun tomaatintaimeni ovat jo aika isoja. Osa ainakin. Voisikohan joku viisaampi neuvoa, että missä vaiheessa tulee siirrellä isompiin astioihin ja minkälaisiin? Perustanko oikein laarit ja vien ne sitten maalle, jos/kun kasvihuone on valmis. Vai pärjäävätkö nykyisissä astioissaan vielä esimerkiksi kuukauden?

Ja vielä toinen tämänhetkistä elämääni suurempikin kysymys. Miten toimin omenanitujen kanssa? Niitä on nyt yksi ja toinen tulossa. Kuudesta kotipihan omenapuun siemenestä olen siis saanut ainakin nämä pari talvehditettua oikeaoppisesti jääkaapissa. Sitten minä liotin niitä vuorokauden vedessä ja laitoin taimimultaan. Kun tultiin pääsiäislomalta kotiin, niin oli ensimmäinen ponteva omppu syntynyt!

Tätä minä en nyt saisi sössiä. Haluan istuttaa omenaa Ryötönperälle, joten tärkeää olisi saada tietää miten tästä ituvaiheesta mennään nyt sitten eteenpäin.

Onneksi meillä on käynyt tänä viikonloppuna vieraita, niin olen saanut esitellä omenaani - sillä ei vielä ole nimeä - kaikille. Etenkin Puutarhaeksperttiystävä oli vaikuttunut. Minun oli aika vaikea peitellä ylpeyttäni, vaikka jäinkin kiinni osaamattomuudestani kun hänkin esitteli niitä jatkotoimenpidekysymyksiä. Sanoin, että taidan googlailla pikkuisen.

Puutarhaekspertti kun oli kylässä perjantaina, niin meillähän oli siis porukalla Ryötönperän filmifestivaaliin liittyvää palaveerausta ja suunnittelua. Samalla pidettiin yhdelle catering-puolelle vapaaehtoistöihin hakevalle ystävälle työhaastattelu. Siihen kuului tehtävä. Että lähikaupasta pienellä budjetilla haetaan aineksia ja valmistetaan esimerkkiateria. Catering-tiimillä meni aika hyvin, minä ja Festivaalijohtaja saatiin nauttia tuloksista. 

Suklaakuorrutteiset jälkiruokapääryöiden puolikkaat näyttivät sen verran rivoilta, samoin Upseerin aamiaislöllö - joka tarjoiltiin uuniperunan kanssa - että laitan teille nyt kuvan vain esimerkkialkupalavoileivästä. Minun leipääni ei tullut lohta, ja sainkin jotenkin kokea paheksuntaa kun en sitä raakaa kalaa syö. Oli raikas tämä kurkkuversio, kiitos vaan. 

Suunniteltiin, että tänä vuonna heinäkuussa kun on taas filmifestivaali Ryötönperällä, pyritään minimoimaan se, että koko ajan joku pyörii tuvassa tekemässä voikkaria. Että suunnitellaan ateriat valmiiksi ihan aamupuuroja myöten. Kun festivaalivalmistelut etenevät, saatan pitää täälläkin pientä pöytäkirjaa sitten lähemmin. Nyt vielä tuntuu, että on liian aikaista alkaa kyllästyttää lukijoita sillä teemalla. Kaksi ja puoli kuukautta on aikaa avajaispäivään. 

Eilen istuttiin pihalla. Siihen oli hyvä syy, kun odotettiin ystävää meille autonrassaamiseen. Minuakin jotenkin siihen muka tarvittiin henkiseksi tueksi, ja kävin koskemassa yhtä sellaista bensaletkua, koska siinä on se vika. Ei ollut minulla ihmeparjantajan sormea, ja pakenin kuvaamaan pihamaan kukkasia. 

Autokaveri kuuluu vappuloman neljän hengen seurueeseemme ja aloimme eilen suunnitella vappumarssia. On luvattu aika kurjia säitä (niin, että nautitaan vielä tänään), joten meillehän voi siellä iskeä turhaannuskin. Pohdittiin, että vappuaattoiltana kun ollaan perillä, voisimme porukalla askarrella muutaman banderollin. 

Ja vappupäivänä sitten pitää sen marssin. Kokeillaan, jos saataisiin vaikka naapureita mukaan, niin olisi tavallaan vaikuttavampaa. Minä ajattelin, että ainakin meidän marssi voisi kiepata sieltä naapurinkin pihan kautta, ihan vaan hauskuuttamisen vuoksi. En ole vielä keksinyt iskulausetta, kun en kehtaa ihan sitä Arbeit macht frei -sloganiakaan laittaa, vaikka aikamoinen työleiri meillä tietenkin siellä mökillä aina vähän on.

Jos ottaisin vastarinta-asenteen, ja liputtaisinkin löhöilyn suunnittelun puolesta.

Naapuri mökiltä soitteli tänään ja kertoi käyneensä "vakoilemassa" meillä. Se tarkoittaa siis sitä, että minä voin olla kaupungissa rauhallisin mielin, kun tiedän Ryötönperällä kaiken olevan päällisin puolin kunnossa. Vienosti hän ilmaisi ensin, että "Ootte tehneet sille leikkimökille jotain..." Minä tietenkin heti rehentelemään, että kasvihuone on siihen tulossa tilalle. Sitten naapurin rouva myönsi avoimesti, että oli mennyt tarkastelemaan sitä ihan lähemmin. Huokaisi luuriin, että ihana. Niinhän siitä tulee. Voi että.

Sovittiin, että vappuna nähdään. En vielä puhunut marssista mitään. Pidetään se yllätyksenä.

Vielä on muutama tekeminen ja yövuoro ennen vappulomaa. Tänään minä olen kuskaillut lehtipaperiroskaa korttelin päähän keräyspisteelle. Ensimmäisessä reissussa menikin pikkuisen kauemmin, kun huomasin jonkun laittaneen kirjoja sinne laariin. Roikun laatikon sisälle ja juuri yletyin. Löysin sieltä Sisustusguru-ystävälle Australia-kirjan vuodelta 1957 ja miehelle 1930-luvun ensipainostarinan maailmanympärimatkasta.

Nyt hän on istunut koko päivän puutarhatuolissa sitä lukemassa ja aina välillä minunkin pitää kuunnella sitaatteja. 

On kiva istuksia pihalla, mutta miksi tuntuu että pitäisi olla toimeliaamman oloinen? Mielestäni nämä kaupunkinaapurit ovat koko ajan lenkillä tai jonkun työkalun varressa. Tulee ihan hunninko-olo, kun itse vaan istuksii ja morjenstaa hikinauhoissaan aktiivisia kanssaihmisiä. Eipä silti, kaikki vaikuttavat olevan kyllä ihan hyvällä tuulella.

Ulkona on ihanaa. Minäkin menen sinne kohta takaisin, jahka olen naputellut tämän valmiiksi. Otan ehkä Liv Ullmann -kirjani sinne mukaan. Siitäkin piti perjantaina kesken festivaalikokouksen saada pitää "syvällinen" monologi, voi herranjestas, ei ole ihmisen itsekkäiden ajatusten jakamisella mitään rajaa.

Eivätkä ne aktiiviset naapurit tietenkään voi tietää minun sisätilaprojekteistani. Ensinnäkin olen koko viikon pessyt mökkipyykkiä, jota roudasin kotiin pääsiäisenä ensimmäistä kertaa syksyn jälkeen. Minä niin nautin, kun saan pinota puhtaita mökkilakanoita. Haistelen niitä ja hipelöin nostalgisia kuoseja. 

Pohdin, että missähän kohdassa alkukesää laitan kaiken mökillä oikein tosi kesäkuntoon. Teenkö sen sellaisella reissulla, kun olen siellä ihan yksin. Yleensä silloin saan paljon aikaiseksi. Olen myöskin vähän alkanut haaveilla sisätilojen pintaremontin jatkamisesta ja miettinyt, että kestäisikö katse sen, jos jossain vaiheessa kesää maalaisin itsekseni ne kohdat tummunutta mäntykattoa, joihin yletyn. 

Että jos jäisi sitten talkoohommiksi korkeimpien kattolautojen maalaus. Tai no, ainakin teline niihin tarvitaan. 

Vai tilaisinko sittenkin sen roskalavan, että saisin nurkkiin vähän lisää tilaa ensin. Vai keskittyisinkö tänä vuonna pelkästään pihatöihin. On siinä taas öiksi mietittävää.

Viime yönä näin hauskaa lintu-unta. Olin tyynellä järvellä. Ilmeisesti mökin soutuvene oli siis jo kunnostettu. Jonkinlaiset pääskyjen ja mustarastaiden välimuotolinnut opettivat nuorisoa lentämään. Ihan siinä veden päällä kylläkin, että alkeellinen ilmassapysymisen taito jo oli. Aikuislintu komensi nuorisoyksilöt jonoon ja meni itse noin metrin päähän. Hän osasi räpytellä samalla tavalla paikoillaan kuin kolibri. 

Sitten ne nuoret linnut yksi kerrallaan ottivat pyrähdysspurtin tämän siivet levällään paikallaan merkkejä antavan aikuislinnun yli. Ja selän taakse odottamaan seuraavia. 

Osasinkohan minä nyt selittää ymmärrettävästi. Kyllä se oli ihana uni, ja minä sain seurata niitä siivekkäitä vierestä. Mitähän se ennusti? Että saadaan jokin kiva vappuspektaakkeli myös linnuilta, vaikka olisi mikä sää? Odotan kovasti taas mökille pääsyä, siitä se uni ainakin kertoi varmaan.

Meidän eteisessä on vielä pääsiäinen.