Vappuloma

Löytyi isovanhempieni ylioppilaslakit - hyvä - koska omamme ovat hukassa.

Ihan kuin olisi jo ikuisuus siitä, kun vappuaattona pakkaudutiin neljään pekkaan pikkuautoon ja kohti Ryötönperää. Loppumatkan kauppareissun jälkeen alkoi olla jo suorastaan ahdasta, mutta enimmäkseen sekin huvitti. Taisi olla jo silloin melkein varmana mielissä se tieto, että kivaa tulee. Jokainen meistä oli yhteisen ajanvieton ja varmaan vähän lomankin tarpeessa.

Ei otettu vappuaatostakaan mitään gourmet-stressiä - mikä joskus saattaa olla miehellä vähän tapana - vaan perunasalaatti- ja nakkilinjalla mentiin, että jäi aikaa höpöttelyyn saunalla. 

Sen sijaan vappupäivänä oli tosiaan lipunnosto, muutamia taistolaislauluja, juhla-aamiainen ja kuohuviiniä. Sen jälkeen tulikin pakottava tarve järjestää marssi, vaikka minä olin epäillyt sen jäävän vain suuriksi puheiksi. Ankaraa banderollien askartelua ja muutama otto, ennen kuin saatiin purkkiin tyydyttävä versio. Yleisön puutteessahan meidän piti siis saada filmata marssi ja iskeä nettiin.

Kaukana on jakkupukupönötys meidän seurueestamme. Toivon, että niin jatkuu aina. Katsokaas, miten paljon voi keski-ikäisiä ihmisiä lapsettaa:

Käytiin me marssimassa naapurissakin. Onneksi oli tikusta asiaa, kun piti mennä maksamaan lumiauramaksu. Liittyi siihen vappupäivään aika monenlaista performanssia. Minä mm. tuurasin ystävää perinteisessä Kaksi puuta -tanssiesityksessä miehen kanssa, ja Sisustusguru-ystävämme kaikkivoipaisessa fiiliksessään yritti esittää tankotanssia. Niin, sehän näyttää helpolta jos sen osaa.

Perjantaina olikin sitten tarve puuhastella jotain järkevää, että tulee edes vähän aikuinen olo.

Opeteltiin savustusta. Sisustusgurun isävainaalta peritty pönttö toimi todella hienosti. Poro kypsyi niin hyväksi, että itketti. Parsat olivat ok (jos mies olisi muistanut huuhdella ne hiekasta), ja kalat olivat taivaallisia. Minä aion jatkaa tätä harrastusta ja kokeilla itsekseni joskus mm. juuresten savustamista. 

Mitähän varten aina tässä vaiheessa kevättä alkaa tehdä mieli punajuurta, kun sitäpä ei enää juurikaan kaupoista löydy ennen syksyä. Onkohan jokin vitamiinin vaje.

Niin, ja kirsikkatomaatteja aion savustaa. Jos oikein villiinnyn, opettelen tekemään niistä savunmakuista ketsuppityyppistä soossia. Mutta voi olla, että tässä nyt on kesän korvalla tähdellisempääkin tekemistä. Syksyllä sitten kokkikoulut.

Olen ajatellut savustusta jo pitkään, onneksi - sillä olin näköjään pistänyt merkille yhden katajan naapureiden ja meidän rajalla. Muutenhan meillä on enimmäkseen pieniä kuusia. Siitä katajasta minä kävin nipistämässä pikkuisen oksan. Jos tästä tulee oikein savustuskesä, minun täytyy käydä etsimässä lisää katajia. Luulisi, että jos on yksi, on jossain toinenkin.

Suurista suunnitelmista huolimatta kasvihuoneen - tai Lasipalatsin, niin kuin Sisustusguru sanoo - rakentaminen ei edistynyt yhtään. Vaikka olisi perjantaina ja eilenkin ollut kyllä tavallaan aikaa. Syytimme raekuuroja ja tuulenpuuskia, vaikka oikeammin taisi olla vapunjälkeisestä keskittymiskyvyn puutteesta kyse.

Sitäpaitsi kun silloin talvilomalla kaadatin niitä jättipuita, niin nyt miesväen urheilullisempi osapuoli alkoi pöllien tekohommiin ja samalla havaitsin, että miten jumalattoman paljon tuleekaan taas risua koivuista ja kaikistakin puista. Sitä niin kuin haluaa aina välillä ummistaa silmänsä siltä tosiasialta. Pitääköhän tässä alkaa keksiä niistä jotain askarteluja, kun alkaa kasoihin heittely ja hakettaminen vähän tylsistyttää. 

Mihin te kaikki muut maaseudulla risunne laitatte, jos on vaikka metsäpalovaara tai ei muuten vaan uskalla polttaa?

Minun alkaisi mieli tehdä jo pikkuisen jotain muuta kuin pelkkää polttopuihin liittyvää savottaa. Vaikka se onkin tärkeää.

Koska saa ihminen hoitaa perikunnan rämettynyttä ruusutarhaa, ja koska saan kivien kampeamisapua (on yksi visio ja eilen kannoin niin painavan kiven kuin jaksoin - varastin sen Ryhtimaalta - ja niinhän taisi pikkuisen revähtää oikea kylki), ja milloin ikinä ehdin enää haravoida Japanialaista Puutarhaakaan? Kysyn vaan. Ei, risujen kanssa on painittava ihmisen elämänsä tappiin saakka. 

Pelastin matot puiden oksilta (tuulettumassa) raekuuroilta terassille.

Kun vappuvieraat eilen lähtivät, jäi minulle ja miehelle vielä puusavottatyömaan välisiivous ja pikkupöllien kanniskelu liiteriin. Minä varmaan kesälomani niitä siellä sitten pilkon, ettei vaan tartte päästä kukka- ja hyötykasvimaille tai vaikka maalaushommiin. Pieni epätoivo on nyt, kuten huomaatte. Tuleekohan tässä unikaan.

No mutta, kuitenkin. Nyt kun on vielä ikään kuin horsmatonta, niin katselin raparperipenkin ja kolmen marjapensaan takaista maaplänttiä ihan uusin silmin. Siis sen jälkeen, kun olin heitellyt siitä jättioksia (saattoi se kylki mennä siitäkin kampeamisesta) ja risuja puunrangan toiselle puolelle, että olisi joku järki siinä ryönän määrässä.

Niin tuli mieleen, että voisin kyllä jonkin hyötykasviyksikön perustaa esimerkiksi tuohon koivun liepeille jotenkin. Jos vaikka saisin neliömetrin kokoisen alueen kaivettua suurinpiirtein puhtaaksi horsmanjuurikoista ja istuttaisin tilalle piparjuurta. Sehän on ollut suunnitelmissa, ja kuvista päätellen horsman korkuinen ja hyvä leviämään. Jos tulisikin vuosien saatossa tilalle piparjuuriniitty.

Haravoin pikkuisen kevätroskaa ja asettelin sitä raparperipenkin ympärille vähän niin kuin pesäksi. Viime vuonna Puutarhaekspertti opetti, että sillä tavalla voi hillitä ympärille kasvavien varjostavien kukkasten elämöintiä ja saavat raparperit paremmin valoa.

Meidän tontillahan se valon määrä ei ole mikään selviö, kun ympärillä kasvaa korkea metsä.

Putsattiin me Sisustusgurun kanssa sentään akileijojen niitty talon aamuaurinkoseinustalta. Minä selitin tärkeänä, miten alkukesäisin kitken sitä vähän niin, että akileijat saavat etulyöntiaseman. Sitten minä osoittelin aina mennen tullen valkosipuleitani eteläseinustalla - 12 kynnestä ainakin kahdeksan näytti nousseen. 

Nyt pitäisi saada tietää, kuinka paljon niitä tuleekaan kastella. Että minkälaista lahjusta tässä naapurin Rouvalle pitää alkaa suunnitella - sillä hän joutuu siihen hommaan seuraavien kolmen viikon ajaksi. Hän ei vielä ole siitä tietoinen, koska ensin minulla pitää olla neuvoja.

Sehän tässä nyt vähän huolettaakin, kun kaupunkielämä töineen ja kevätkinkereineen vie taas aikaa niin, että ehdin kunnolla mökille vasta kun kesäkuu jo alkaa. Saatan ehtiä välissä yhdelle kahden yön visiitille. Ärsyttää, kun pitää keväälläkin olla haikea, vaikka se on parasta aikaa. Miksei riitä pelkkä syyskaiho?

Oli suunnitelmissa siivota kunnolla mökki, että sitten lyhyellä visiitillä voi vain olla. Ja nyt vapun jälkeenhän sitä siistimistä olisi riittänyt. 

Perjantai-illan yllätysrusko saunan takaa kuvattuna.

Jos olisin tänään silloin aikaisin aamulla, kun menin tiskaamistauolla rantaan ottamaan taidekuvia linnuista, tiennyt että imurin pölypussi on täynnä, niin olisin viettänyt veden äärellä vähän pidemmän meditaatiohetken. 

Oli hyvä syy jättää lattian muruset ja roskat mahdollisille hiirille ja jättää kuuraushaaveet sikseen. Niin on nykyihminen imuristaan riippuvainen. Että olisi jäänyt sekin puolituntinen rannassa käytettäväksi. Jotenkin ei ollut enää sitten sopiva hetki lähteä rantaan, kun mieskin jo pyöri tuvassa kotiinlähtöä odotellen. Kirjoitin imurin koodin ylös ja otin kuvan pölypussista. Jälkimmäisen lisäksi seuraavalla kerralla pitää muistaa viedä maalle ainakin espressokahvia ja tiskiainetta.

Mietinkin, että pitäisi vähän asennoitua mökkiarkeen uudelleen. Koska nykyään minä aina aamulla tiskailen ja sen sellaista, samalla kun juon kahvia. Että pitäisi sen sijaan ottaa se kahvikuppi mukaan ja mennä ulos. Näin keväisin ranta olisi aivan ehdoton aamurauhapaikka, kun siellä on niitä vesilintuja. 

Varmaan ensi kerralla ovat jo hiljentyneet pesimään ja tämä oli nyt tässä, tämän kevään kokemus. Toivon, että ei olisi ollut. Kuvista tuli minulle merkityksellisiä, mitään vuoden luontokuvia en onnistunut ottamaan, eikä ollut tarkoituskaan, mutta pikku sumu oli kiva yllätys.

Vaihdoin tuvan pöydälle liinan kompensoimaan sitä, että lattia on sotkussa. Ja jätin miehen eilen epähuomiossa (ei tullut ajatelleeksi, että eiköhän ne kuplivat ala jo tältä vappureissulta riittää) minulle hankkiman prosecco-pullon odottamaan seuraavaa kertaa. 

Puleerasin keittiön normaalia paremmin ja piilotin kasvihuonetyökalupakit makkariin, niin eivät ole ihan etualalla, kun seuraavan kerran mennään. Nyt pitää vaan ottaa jokin viisas asenne ja sopeutua siihen, että vielä tänä vuonna en ole järjestänyt työkuvioitani niin, että voisin olla maalla touko- ja kesäkuun, plus heinäkuun päälle kun muutkin ovat lomalla. Oikeastaan mielellään vielä elokuussakin pitäisi saada olla maalla.

On alettava jo pohtia, miten se ensi vuonna onnistuisi. 

Meillä silitetään pöytäliinat vain juhlapyhinä. Jos silloinkaan.