Valon juhlaa, ystävät!

On jouluaattoaamu ja minä odotan täällä mökkihämärässä taas, että tulisi jo valoisaa. Toisaalta, minulla on kyllä tuossa piirakka- ja torttuhommia odottelemassa, että on tässä pientä puuhaa ennen ulos lähtemistä. Muut nukkuvat vielä - tai ovat nukkuvinaan... Minun aamurauhani on aika pitkälle arvostettu juttu, olen huomannut että joskus jotkut mökkivieraat saattavat omaa heräilyään venyttää ihan tunnin tai enemmänkin. Mutta eihän sitä nyt jouluna tarvitsisi. Ainakaan vaikka vessahädän kanssa yläkerrassa pidätellä vain sen vuoksi, että Ryötönperän Ruhtinatar pysyy hyvällä tuulella loppupäivän. 

Olen onnekas, että meillä ylipäätään on jouluvieraita, kun joskus osaan kuitenkin olla tuolla aamurauhatavalla - ja muutamalla muullakin - vähän hankala. Kai sitä sitten vastapainoksi tulee oltua jotain muutakin.

Niin, mutta minähän siis lähtökohtaisesti tulin tänne toivottamaan teille ihania valon juhlan päiviä! Kuinkas sitä heti alkajaisiksi tulikaan jälleen löpistyä vain itsestään. Kyllä ihminen osaakin olla pienehkö sielultaan.

Valoon liittyen - ja siitähän se joulumieli nimenomaan tulee - pitää minun(kin) saada esitellä eilisiä poutakuvia. Ehdittiin ihailla ilmiötä, ja minä ihan liiterin avoimen oven suussa ensin säikähdin omaa varjoani, kun aurinko heitti paljaan metsän läpi säteensä juuri siihen missä minä olin klapihommissa. Pidin sitä merkkinä. Että hyvin menee, ole rauhallisin mielin. 

On niitä muitakin merkkejä. Esimerkiksi se, että näiden yökyläjouluvieraiden lisäksi saatiin eilen pikavisiitille lapsiperhe. Minun opiskeluystäväni - jota en ollut nähnyt varmaan kymmeneen vuoteen - halusi poiketa ohiajaessaan halaamassa. Etukäteen vähän jännitin, että tuleekohan itku ilosta. Mutta sain minä itseni pidettyä kasassa. Oli ihana nähdä hänen jälkikasvunsa, kaksi pientä ihmistä, jotka olivat kylläkin minua enemmän kiinnostuneita kissoista ja pähkinöistä.

Vaihdettiin muutama samantien syvällinen ja henkevä sana, ihan kuin ei vuosia välissä olisi ollutkaan. Minä toivon, että saadaan heidät kylään viimeistään kesällä uudelleen. Jospa tästä alkaisi uudenlainen yhteydenpito.

No sitten yksi ihana merkki oli myös se, että ystävät Helsingissä kävivät huolehtimassa kotimme ja pihamme sen näköiseen kuntoon, etteivät potentiaaliset asuntomurtoihmiset keksi mennä meille lämmittelemään poissaollessamme. Rauha ihan vain pikkurosvojenkin sielulle, ei kai sitä kukaan huvikseen toisten koteihin tunkeudu, mutta voisi sitä ehkä jollain muulla tavalla osoittaa kiinnostusta kanssaihmisiä kohtaan. 

Nyt minun ei kuitenkaan tarvitse murehtia, että mitenkähän kaupunkikodissa kaikki on. Sielläkin hyvin! Kiitos.

Ja luomakunnalta varsinainen kannustusmerkki oli kuulkaa se, että sain onnistumaan elämäni ensimmäisen jäälyhdyn! Että piti saavuttaa neljäskymmennes joulu, ennen kuin tuli tässäkin asiassa menestys. Nyt kannattaisi varmaan kokeilla jonkin vaikean kohokkaan paistamista tai jotain muuta yhtä vaativaa, kun kerran tontilla komeilee ämpärilyhtykin oikein! Ovat tähdet vissiin pitkästä aikaa oikeassa asennossa meikäläisen taivalta valaisemassa.

Maanantaina vietettiin joulua lähinaapureiden kanssa. Keksittiin yhtäkkiä pitää joululevyraati ja minä kirjoitin ylös pisteidenlaskut isäntäväen raviurheilulehden marginaaliin. Oli kertakaikkisen hauskaa. Tänään käydään vielä perinteisellä aattokävelyllä joella ja viedään tervehdys luottonaapurille sinnekin. Samalla voin käydä kurkkaamassa, etteivät mattimyöhäsjoutsenet oikeasti ajatelleet jäädä meidän joelle talviuimaan. Jälleen eilen lensi nimittäin viiden valkosiivekkään yksikkö sinne päin ja kovasti kailottivat.

Tontin joulupolkukin on melkein valmis. Siitä tuli tänä vuonna pelkistetty mutta ryhdikäs, tasapainoinen suorastaan. Kaivelin varastoista vielä yhden punaisen lyhdyn ja laitoin sen yrttimaata valaisemaan. Siellä lumen alla nyt talvehtii mehevä ruohosipulimätäs, spearmint ja muutama muu. Kerätkää nyt voimia kasvukautta varten, minä huomasin tuumivani siinä kun tallasin polkua heidän ohitseen jatkumaan kohti rantaa.

Tänään meillä on yhteistä päivänvaloulkoilua luvassa. Ihanaa. Hyvää mieltä ja lämpimiä halauksia teillekin, rakkaat blogiystävät! Minun elämästäni on tullut aika rikasta myös teidän ansiostanne, kiitos siitä!