Tunti aikaa löylyihin.

Mökkirannassa tässä jännittelen, kehkeytyykö luvattu ukkonen vaiko ei. Sauna lämpiää ja miestä huvittaa melskaamiseni, kun netti pätkii. Tai tietokone kokonansa. On kuulkaa niin monta välilehteä ollut auki lähestyvän Ryötönperän filmifestivaalin takia. Paperihommia. Piti ihan sulkea kaikki ja aloittaa alusta. Nyt tuntuu toimivan, ja kun käänsin selän vieläpä auringolle (täällä mitään ukkosta ole, äsken jyrähti vähän), niin voin jatkaa raportointiani.

Tuskin jaksan pitkään kirjoittaa - katsotaan. Tunti aikaa löylyihin.

No mitäs tänne. Karkukissa on viisastunut ja minun unirytmini alkanut muuttua lomahenkiseksi. Ne liittyvät toisiinsa. Kissoilla on aamulla kello kahdeksan ulkoilu. Minä mieluusti nousen heidät päästämään ulos ja samalla herään itsekin. Tänä aamuna kun kuulin naukunaa, ilmoitin sängyn pohjalta että joo joo, kohta pääsette. Aina vaan mouru jatkui, eikä kukaan tullut edes sänkyyn tassuttelemaan. 

Tajusin äänen kuuluvan sittenkin ulkoa. Siinä missä spa-kissa osaa raapia ovea, niin karkukissa hokasi vasta tänään että isäntäväellä on makkarin ikkuna auki takapihalle. Sen alle jos asettuupi huutelemaan, saattaa saada huomiota. Hän oli unohtunut yöksi ulos, ja tahtoi sisälle. Ihan oli suloinen, kun takkuturkki sateesta märkänä tuli kotiin. Pakko siinä oli minunkin kelliskellä kaverina vielä ainakin tunti tai pari. Ihanaa loma-aamujoutilaisuutta. 

Eilen aamulla havahduin siihen, että linnut ovat vaienneet. Heinäkuun merkki. Ensin luulin, että oltiin nukuttu vahingossa ikkuna kiinni, mutta ei. Auki se oli hyttysverkkoineen tyyneen sadeaamuun, eikä pihamaalta kuulunut pihaustakaan. Oli aavemainen tunnelma. Sitä saa nyt sitten odottaa siivekkäiden huomionhakua ensi vuoteen taas.

Onneksi yksittäiset peipposet sun muut keksivät sentään sopivassa tunnelmassaan lurittaa muutamat biisit. Kyllä olisi tympeää ilman sitä. Tai, no ei nyt ehkä tympeää, mutta kodikkaampaa on kun raakkuvat varikset ja korpit, sirittelevät pikkulinnut. 

Kuten ylläolevista kuvista voitte havaita, meillä on tehty pitkästä aikaa vihtoja. Blogikaverin vinkistä myös sireenistä! Meillä paskakaivosireeni kaipaileekin pientä karsintaa, niin kätevästi hyödytään kaikki kun leikkeet eivät menekään suoraan risukompostiin vaan saunakäyttöön. Pidin löylyssä myös silmäpussikasvonaamioita koivunlehdistä ja sireeniä pistin leukaan.

Sain nimittäin loman aluksi jonkin pöpön ehkä. Vatsa on jo parantunut, ja naaman ihottumakin lehtihauteiden ansiosta. Mikähän minimyyräkuume sitten olikaan - en ole kovin herkkä yleensä yhtään millekään, ja ihmeellisistä oireista ehdinkin jo pikkuisen huolestua. Saattoivathan ne olla jotain työvuoden jälkistressiäkin? Mutta terveiden kirjoissa ollaan taas, eli loma saa jatkua.

Eilen siivosin liiteriä. Kun sinne tulee se Kino Ryöttö. Ja iltaloungekin, jos sattuu satamaan. Tuli aika somaa, vaikka itse sanonkin. Tauolla minulle sattui soittamaan naapurikunnasta eräs vanhempi rouvashenkilö - ehtoopuolella on hän jo - ihan vaan kuulumisia. Todettiin, että samansuuntaista keräilijäkansaa ollaan, hänelläkin torppa turvoksissa tavaraa - vähän niin kuin minulla. 

Minä annoin hänelle "synninpäästön" ja sanoin, että nauti sinä vaan kuule nyt elämästä ja jätä romut sitten muiden huoleksi, kun lähdön aika koittaa. Minä keski-ikäisenä sen sijaan voisin vielä vähän yrittää saada tavaramäärään jotain tolkkua. Oli niin osuva puhelu!

Löysin sen aikana neliapilan.

Mies laminoi sen(kin) itselleen mökkibadgeksi, samalla kun teki festivaalijuttuja. 

Toissailtana sain puolison yllytettyä veneilyhommiin. Oltiin jo ihan iltatoimissa, kun havaitsin, miten nätti yö oli tulossa. Kun oli ennen sitä tuullut aika paljon, niin saapuvan yön tyyneys tuntui ihan luksukselta. Ja olikin. Otettiin eväskori mukaan ja lähdettiin vähän järvelle. Se oli sellainen hetki, josta kaupunkiarjessa aina haaveilee. Kiva, ettei sitä haikaile turhaan ihania asioita!

Ihmeellisen hiljainen on sähköperämoottori. Vaikka minä tykkään kyllä vielä enemmän soutelusta. Ja soudinkin rantaan sitten, vain elvistelläkseni että miten hyvin sen osaan. Tunnen omat kivet, ja niiden kanssa saakin nyt olla tarkkana kun vesi on matalalla. 

Meillä on listalla edelleen se kylille asti veneily. Vähän jännittää, jääkö se taas ensi vuoteen.

Mies meni veneretken jälkeen normaalisti makkariin lukemaan ja nukkumaan, mutta minä en malttanut. Jäin todistamaan järvisumua, ja iPhoto näyttikin minun ottaneen silloin noin 70 kuvaa. Aika monta samanlaista. Aika monessa horisontti vinossa. Ja varsinkin tosi monta epätarkkaa. Mutta kyllä se aina kerran kesässä vähintään pitää tallentaa, rakas yösumukin. 

Asetuin oikein laiturille odottamaan villieläinhavaintoja, mutta väsähdin sitten. Luomakunta on sen verran fiksu, että sen siivekkäät ja majavat nukkuvat enimmäkseen alkuyöstä. Minun pitäisi vissiin jonain aamuna laittaa kello soimaan neljältä ja tulla rantaan kameran kanssa odottamaan.

Kääk - sauna on kohta lämmin ja minä vain löpisen tässä.

Mökkirannassa kukkivat nyt liljat (?), ja on muutenkin harvinaisen kaunista. Oikein huolettaa jo nyt se, että ehkä jo tänä syksynä tulee sähköyhtiö kaivamaan maakaapelijuttuja keskelle niityä. Tuleeko hirveän näköinen joutomaa siitä. Pitää ehkä alkaa suunnitella siihen samaan syssyyn jotain hyödyllistä. 

Sähköjen vetämistä kasvihuoneeseen?

Osan niitystä palastelemiseksi kasvimaakäyttöön? (Kun kerran kaivavat.)

No, mutta se on sitten sen ajan murhe - ja eipä ainakaan tarvitse miettiä myrskykaatumapuiden takia sitten enää. Sähkömies kertoi, että nimenomaan lisääntyneiden myrskyjen vuoksi laittavat kaapelit maan alle. Minä aloin samoin tein murehtia tontin rakennuksia. Että minkähän rakennuksen päälle kaatuu vielä joskus puu. Toivon, että päärakennuksen päälle, koska se on hirttä ja rumin.

Onpa ihanaa olla täällä. En ole vielä ehtinyt kovin paljon hoitaa puutarhaa. Sitä voin tehdä sitten henkisillä tauoilla, kun on kesävieraita. Kaipaa niittohommia tontti, ja pihapiiri kädenjälkeäni. Ruusut kukkivat vasta nyt, ja ovat erityisen somia. Odotan Rosegarden-hetkeä. 

(Seuralainen tuli viereen hötkyilemään, että saunaan pitäisi. "Pitäiskö mennä, ettei jähyy?" Pahoittelen, että tämä raportti jää lyhyeksi.)

Minä neuvoin miestä nyt ottamaan takkahuoneen pöydän alta vanhoja Valittuja Paloja ja keskittymään niihin, jotta saan viimeistelyrauhan tähän vaatimattomaan kirjoitustyöhöni.

Siitä tulikin mieleen, että sain eilen Runoilija-ystävältäni pitkästä aikaa tekstiviestejä! Hän kaipaili minua Tangomarkkinoilla. Kutsuin festivaaleille. Saa nähdä, tuleeko hänestä yllätysvieras. Oli aika kivaa kirjoittaa tekstiviesti pohjanmaan murteella ja kuulla, että murteeni oli soljuvaa. Runoilijalta ilmestyy elokuussa uusi kirja, ja jos hän saapuu tämän loman aikan tänne mökille, voisimme pikkuisen ennakkojuhlia sitäkin.

Koskaan ei voi tietää, mitä kaikkea tontilla tapahtuu. Pitää nauttia nyt näistä hiljaisista päivistä, että jaksaa sitten sen kaiken seurustelun. Kun autoa ja ihmistä ilmestyy pihapiiriin, sitä tulee asetuttua taas ihan toisiin sfääreihin. Sitä odotellessa.