Kevättä tuulilasissa

Avattiin Helmikaaran kanssa kevätkausi asfaltin näkymisen kunniaksi ja ajeltiin eilen Kirkkonummelle perehtymään suvun tuoreimman tyttönuorison mielenliikkeisiin. Kehä kolmosella painoin huvikseni radion virtanappulaa, vaikkei sitä hipelöidessä yleensä tapahdu mitään.

Meni päälle radioasema! Nostalgia. Huonostihan se kuului, kun moottori pitää meteliä ja stereoiden hienosäätö on kesken. Ilahduin kumminkin, koska on toivoa että kevään mökkimatkoilla voisi kuunnella muutakin kuin omia ajatuksia. Suurinpiirtein Espoon Ikean kohdalla asema vaihtui itsestään Mondoksi. Tuli kansainvälinen tunnelma. Kun oltiin käännytty Evitskogiin ja ihastelin upeaa sulavilta pelloilta nousevaa sumua, niin kanavaksi valikoitui Vega. Oltiin tultu ruotsinkieliselle seudulle.

Tutkimattomat ovat kesäautoni Seatin (1989) tiet. Pyyhkijät jumittuivat onneksi vasta melkein perillä. Oli kiire juoruamaan Siskon kanssa, niin jäi lähempi tarkastelu kotiin lähtemisen hetkeen. Palasin kotiin lankomiehen farmarilla. Otin sen melkein ilman lupaa kun itse mies oli liesussa. Helmikaara opiskelee nyt pari päivää ruotsia ja koiraa maaseudulla. Olisiko sitten kaivannut mökkiparkkiin, kuten minäkin.

(Yksi Milla inhoaa kun teen autosta persoonan. Mutta se on. Millapa ei tuntenut aikoinaan myrkynvihreää Simcaani. Siinä vasta oli vastusta.)

Mummimme puutarhatonttu - Unelias (vai Nuhanenä?) - asuu nykyään Siskolla ja kävin morjenstamassa häntäkin. Aikoinaan Unelias nostettiin Mummilan ulkoeteiseen lukkojen taakse öiksi, ettei sitä kukaan varasta. Mummin rakkaudesta tonttuunsa kertoo se. Ehkä myös pienestä epäluottamuksesta maalaisen maantien ohikulkijoihin. Mielestäni Unelias on varsin sympaattinen, mutta uskon että esim. Lystikästä olisi joku saattanut himoita apaattisen oloista Uneliasta enemmän.

Hauska olisi kerätä koko seitsemän sarja, jos niitä jostain vielä löytyisi. Vaan puutarhakaupoissa on enimmäkseen kirjavia tonttuyksilöitä kärpässienten kanssa poseeraamassa. Kyllä löytyy pihasta kohta väriä ilman maalattuja patsaitakin.

Tosin siihen taitaa vielä olla vähän aikaa. Kävin kattopojan kaivamassa poterossa ihmettelemässä alastaipuneita tikkaita. Lunta on puutarhassa vielä aika paljon. Nyt katolle menee taas tikapuut niiden lumikuorman alla kellistyneiden tilalla, vaan jäin miettimään saisiko vanhoista vaikka jonkun jännän sisustuselementin.

Jos olisi joku mahtava villiviiniköynnös, niin ulkoseinälle voisi vaikka poikittain asetella urigellertikapuut niitä tukemaan. Tai sisällä esimerkiksi kattoon. Voisi tehdä erilaisia asetelmia ja mobileita ja ilman naulaamista pistää roikkumaan. Pitää suunnitella. Ideoita on.

Niitä jalostaessani siivitin makuuhuoneen siivousta tekemällä pienimuotoisen kollaasin ystävien taideteoksista, jotka ovat hyllyllä odottaneet paikkaansa. Ripustin askartelua varten esille nostamani rautalangan niiden ympärille. Jopa kotiväki tykkäsi asetelmasta, mikä ei ole aina läheskään itsestäänselvyys.

Tommin, Timon ja Tomin työt - nyt seinällä, kiitos!

 

 

 

Siivosin sisäänkäyntiä ja levensin kotipihan syvää polkua sen verran, että jos vaikka lähi-iltojen iltapäivien auringossa haluaa istuskella, niin on jo kalusteet sitä varten. Testasin. Hyvin toimivat. Ihanasti iltapäivän aurinko osui ja oikein haikailin sitä takavuosien taannoista hetkeä kun keksin glögin jämiä juoda norjalaisvillapaidassa pihalla. Kohta senkin voi jälleen toteuttaa.

Siskon kanssa kuulumisten ohella vaihdettiin perinteisesti myös joululahjat. Etuajassa. Koska yleensä se venyy juhannukseen. Ollaan tosi huonoja treffaamaan ajoissa. Nyt on mustikkaglögiä odottamassa Puutarhanurkan termoshetkeä.

Minä niin tykkään nuorista ihmisistä. Siskon tyttöjen kanssa perehdyttiin eilen sekä Mymmelin äidin lapsien lukumäärään että Mikko Mallikkaan pohdintoihin. Kyllä kulkee suvussa kiinnostus arjessa yleensä ohimeneviin asioihin. Esimerkiksi siihen, että onko osa ihmistä jäljellä äsken istutun tuolin lämmössä, johon kissa keksii mennä nukkumaan. Tai että kuinka kauan kestää syljen vaikutus maaperässä. Mikko Mallikas on viisas mies. Kerran unessa pelasti meikäläisenkin kun hyppäsin koemielessä ikkunasta.

Lankomies on kuulemma tänään korjannut Helmikaaraan tuulilasinpyyhkimen. Kätevä ihminen. Haluaa varmaan oman autonsa takaisin. Minä kaipaan mökille tsekkaamaan lintutilannetta ja iglua. Kun on kukkahommissa vielä odoteltavaa. En kehtaa edes kertoa, miten olen sössinyt viljelmieni kanssa.