Sinnikkäitä ajatuksia

Jostain syystä en kummemmin perusta narsisseista. Paitsi jos ne kasvavat suoraan maasta vähän niin kuin yllätyksenä. Tai no, tykkään kai kuitenkin. En vaan itselleni niitä ole muistaakseni hankkinut varmaan koskaan. Vaan nytpä oikein odotan keltaisia kukintoja ruukusta, kun keksin sijoittaa ruukkunarsissin muiden kevätkukkien kanssa asetelmaan. Tuli kesken arkisen kiireen sinnikäs ajatus saada kukkakori ovenpieleen.

Kyllä niin tykkään K-kaupan Pirkka-sarjasta. Se ei pettänyt taaskaan. Kamalassa katupölytuulessa juoksin asioillani Sörnäisissä ja ajattelin kukkia. Vaikka kädet olivat jo täynnä, niin kurkkasin pikkumarkettiin ja siellä kätevästi hedelmien joukossa oli kukkasia ostettavissa. Niin paljon kantamuksia ei ole koskaan, ettei pari koristekasvia mahtuisi mukaan.

Paitsi että en minä nyt alvariinsa kukkaostoksilla käy. Ehkä jouluna ja näin pääsiäisen läheisyydessä.

Pirkka-kevätkukat. Varmaan ostoajatus niistä oikein kiteytyi yövuoron jälkeisellä aamukävelyllä kaupungin läpi. Kaupoillehan ei pitäisi ollenkaan mennä univelkaisena. Nytkin meinasi mukaan tarttua sähkönsiniset kinkelit housut. Voi hyvä luoja. Onneksi tajusin jättää ne kauppaan. Olisin saanut niiden hinnalla moninkertaisen määrän Pirkka-kukkia, kuin mitä nyt tuli hankittua. Pelkkää säästöä tällä reissulla siis.

Keskikaupungilla kevät näkyy jotenkin enemmän kuin kotipihalla. Silläpä varmaan tulikin se idea saattaa vuodenaikatunnelmaa myös Puutarhanurkkaan, jota hallitsee vieläkin massiivinen kattolumivuori. Se on kotiväen mielestä jo pienentynyt vähän. Omaan kärsimättömään silmään se näyttää kyllä vielä lohduttoman isolta.

Kaupungilla suurin osa lumesta on kärrätty pois ja katuputsarit laitteineen ovat liikenteessä. Hyvä niin, sillä tämän vuodenajan varjopuoli on aina se silmissä ja suussa narskuva pöly. Putsareilla on tärkeä työ. Arvostan. Mutta veden äärellä näytti vielä aika talviseltakin. Terassilaivat ovat autioita. Niiden tunnelmasta aina kesäisin niin tykkään.

Avomeren rannalla on kuulemma jo ihan sulaa, mutta kaupunkimme pikkuiset lahdet ovat sen näköisiä, että vielä voisi mennä jäälle pilkille tahi paistattelemaan muuten vaan. Mutta ei kai enää ole ihan järkevän ihmisen hommaa se.

Jäin ihan miettimään, että mitä liikkuu lintujen päässä Kaisaniemen puistossa. Olivat jättäneet kirsikan näköiset marjat puuhun. Voiko olla, että siivekkäät arvelevat marjojen olevan myrkyllisiä. Ehkä ne ovatkin. On joku kaveri maistellut marjaa ja kopsahtanut oksalta kuolleena maahan. Niin siitä ovat päätelleet, että juu noita ei syödä. 

Vai onko puistossa niin hyvä talviruokintatilanne, että linnut ovat jättäneet marjat hätävaraksi. Vähän niin kuin keväiseksi jälkiruoaksi. Vai onko tässä kyse siitä kätevästä marjojen käymisestä, muuttumisesta alkoholipitoiseksi. Linnut venttailevat puiston vappukinkereitä ja marjoissa odottaa autereinen tunnelma suojaamaan lintujen psyykettä keväisen älämölöjuhlan turvaksi.

Vai onko puistossa lintuja lainkaan? En nähnyt kuin taivaalla lokkeja.

Tämä maaliskuu on kulunut jotenkin nopeasti. Sunnuntaina on jo huhtikuu jo noidatkin liikenteessä. Kahden viikon päästä pääsiäinen melkein jo ohi. Kaikkea mukavaa on siis tiedossa ihan tuota pikaa. Miten sekin nyt voi aiheuttaa kiireen tuntua, höh. Tuntuu, että sitä on unohtanut jotain.

Ja sitten sitä muistaa niinkin tähdellisen asian, että on takaraivossa näköhavainto maatuskanukesta. Kirpeä halu löytää se ja nostaa esille. Miksiköhän. Maatuskat ovat kyllä nyt vähän muotia. Mielestäni ne sopivat tähän pääsiäisen aikaan. Lapsenahan aina se taisi olla juuri venäläinen huivi, joka viritettiin päähän kun lähdettiin noitimaan. Maatuskat muistuttavat siitä.

Löysin ne joulukoristepussin pohjalta. Ehkä siinä oli jokin logiikka.

Vaan en keksinyt vielä, minkä oikean asian olisin unohtanut. Ainakin uusi liesi pitäisi hankkia mökille, kun uuni hajosi. Mites sitten pääsiäisenä ruokaa tehdään jos ei uuni toimi. Paitsi ehkä voisi tehdä jo ruokaa ulkona. Tai sitten on vain keittolevymenyy.

Sitten olisi kesäauton imurointi ja pesu. Nuohoojan tilaaminen Ryötönperälle. Ehkä likakaivokin pitäisi tyhjennyttää. Lumiauramieheltä talven laskun pyytäminen. Siistin asun etsiminen, kun on paritkin juhlat tässä tulossa. Töissäkin on käytävä. Yhtään en tykkää jos näin maanantaiaamuna tulee tällainen kiireen tuntu. Pitää tehdä asialista ja sen jälkeen vasta tunnelmoida ulkona.