Bongausta

Kahdet villasukat ja perikunnan toppakengät. Hyvin tarkeni!

Vähän kyllä ihmettelen kympin uutisten parin päivän takaista säätiedotusta, että olisi sunnuntaina jo ihan teepaitakeli. Mönkään meni se ennustus, ainakin jos ilmatieteenlaitoksen tämän päivän lupauksia katsoo. Silläpä kun eilen tulin yksin mökille, parkkeerasin ahterini aitiopaikalle rantaan. Vaikka se olisi toki kaivannut vähän liikuntaa autossa istumisen jäljiltä.

Mutta aurinko paistoi ja oli tyyntä. Kyllä se riittää istuskelun syyksi. Sula kohta järvenselällä oli kasvanut vähän ja linnut siellä pitivät aikamoista mekkalaa. Se on äänimaailman muoto, joka ei meikäläisen meluherkkää korvaa haittaa. Vaikka rehellisyyden nimissä tuli siinä mietittyä, että on vaan joillakin linnuilla aika rumakin raakunta. Mutta eihän luontokappale sille itse mitään voi. Pakko se on rääkyä ja raakkua jos kerran on asiaa. Ja keväällähän sitä siivekkäillä usein on.

Joukosta erottui myös niitä suomalaisen järvisielunmaiseman kauneimpia lintujen lauluja ja kurkienkin asioita. Unohdin säännönmukaisesti ottaa kiikarit mukaan, kun kävin välillä hakemassa evästä päärakennuksesta. Se asia täytyy korjata tänään, ja voi olla parempikin sää kiikaroida kun ei aurinko paista suoraan linssiin. Koitetaan nyt repiä hyötyä tästä pilvisäästä. Ei ole ultraviolettihuoltakaan.

Tuli myös mieleen, että pitäisikö mankua lainaksi ystävän järjestelmäkamera ja sen ihmeellisen pitkä kauko-objektiivi. Niin voisin saada linnuista oikein kuviakin, itse otettuja. Nyt voin esitellä vain näitä lähiotoksia, vaikka kyllähän nekin kevätbongauksesta käyvät.

Jännä, miten talven aikana unohtuu hyttyset. Aika on kymmenessä kuukaudessa kullannut kesämuistot.

Mitähän kuuluu hyttysten tämänhetkisiin rutiineihin? Ehkä jotain munimistouhuja? Eivät ainakaan vielä olleet päällekäyvällä tuulella. Oli sitä ylös alas -tanssia ja sitten ihan vaan kohmeisen näköistä etsiskelyä. Miten ovat edes pysyneet hengissä talven yli, vai ovatko nämä - kuitenkin ihan aikuisen kokoiset - hyttyset muka nyt vasta kuoriutuneet? 

Jos olisin nyt pidempään itsekseni täällä, niin ottaisin oikein opiskellen tätäkin aihetta. Sitä voisi sitten kesäillassa paukamiaan raapiville ystäville kertoa tärkeänä hyttysviisauksia.

Vaan tänään pitää toimiakin, kanniskella puita ja vesiä. Lämmittää saunaa. Noutaa miesseuralainen junalta ja käydä naapurissa maksamassa lumiauramaksu. Ei tässä jouda hyönteisten elämään enempää perehtymään, kun on tätä muuta.

Se, että on välillä yksin maaseudulla, tekee kyllä hyvää. Ensinnäkin on tämä juuri, että voi ihan omaan tahtiinsa tarkastella tontin asioita. Eilenkin löysin rantajäältä ehkä vihdoinkin ne ilveksen jäljet. Laitoin niistä kuvan yhteen luontoryhmään facebookissa. Voi että, jos joku tunnistaa ne kissapedoksi, olisin polleva. Kyllä ehkä koirapetokin olisi kiva.

(En viitsi tänne laittaa kuvaa, kun siinä on jälkien lisäksi pelkkää lunta. Masentaa vaan suotta.)

Sen sijaan saunapolun varrella parhaimmillaan näytti melkein kesältä. 

Taas jouduin niiden ristiriitaisten kysymysten valtaan, että kuorinko rantakiviä sammalesta vaiko en. Kun tykkäisin paljaista kivistä rannassa, mutta kun tykkään sammalestakin. Pitää ehkä tehdä joku kompromissi.

Jos tulisi se lämpöaalto, niin kyllä innostuisivat kukkaset ja kaikki vielä lisää. Iglun jämäkin saisi kyytiä ja voisin nostaa sen paikalle pihapöydän. Vielä on rauniot jäljellä, enkä niitä raaski potkiskella poiskaan. On tullut suhtauduttua igluun vähän sillä tavalla empiirisen kokeen hengessä. Että onko vielä juhannuksenakin tiluksella lumipyörylä.

Tällaisena pilvipäivänä sitä alkaa taas ajatella lyhtyjenkin sytyttelyä illaksi sitten. Eilen vaan ihmettelin valon kuuluisaa siivilöitymistä niiden laseissa. Valoisaakin on aurinkoisina iltoina niin pitkään, etten yksikseni edes valvo niin myöhään jotta lyhtyjä ehtisi pahemmin kaipailla.

Lamppuöljyä on aika paljon tullut varastoitua pimeään talveen ja sitä on vielä hyvin jäljellä. Kynttilälyhtyihin tekisi mieli hakea värillisiä kynttilöitä kylänraitin Tiimarista. 

Jos vielä vaikka valmistaisi illalliseksi parsaa ja parmesaania, niin sitähän olisi kaikki kevätjuhlan ainekset kasassa.

Kaikille muillekin toivon hyvää viikonloppua!