Ja niin parani maa

Terveisiä mökiltä! Mahtavia nämä usean päivän maaseutuvapaat. Ajatella, jos olisi tavallinen viikonloppu, tänään olisi ainoa kokonainen päivä täällä. Lähdettiin helatorstaina niin kukonpieremän aikaan ajelemaan, että kaikki tunsivat itsensä väsyneiksi. Sovittiin ystävien kanssa, että helapyhä vietetään mökillä vain suunnitteluhommissa. Tehdään viikonlopun maanmuokkaus-, viljelys- ja metsuritöiden järjestys ja aloitetaan sitten perjantaina.

Eihän siitä mitään tullut. Jo autossa kuulin, että ensitöiksi pitää käydä hakemassa miljoona säkillistä multaa ja kalkkia. Mielellään myös turvetta. En kehdannut edes kysyä ääneen, että eikö Ryötönperällä nyt ole maata ihan omasta takaa, pitääkö sitä vielä kaupastakin ostaa. Luotin siihen, että puutarha-asioista paremmin perillä oleva ystävä tietää kyllä.

Näytin porukalle autosta käsin paikallisen kasvihuonepuutarhamyymälän. Se oli auki. Kauhea järkytys oli, kun piti lähteä sinne heti kun oltiin tyhjennetty auto tavaroista. Eivät olisi multasäkit mahtuneet, kun miehen pavut veivät ison tilan takapaksista.

Yleensä mökille saapumisen rituaaleihin kuuluu alkudrinkki ja tilanteen arviointi pihalla sekä rannassa. Niin nyt piti samantien lähteä pois multakauppaan. Kyllä se vähän kärsivällisyyttä koetteli.

No sitten siellä multakaupassa sovittiin, että ei nyt ainakaan silloin helatorstaina aleta talikkohommiin. Että lämmitetään sauna ja syödään hyvin. Levätään ja seurustellaan, vaihdetaan kuulumiset ja tunnelmoidaan.

Selkäni kun käänsin, niin jo siellä oltiin tulevalla papu- ja perunapellolla lapionvarressa. Minä en todellakaan aikonut osallistua siihen huhkimiseen. Naamioin laiskuuteni dokumentointipuuhiin ja otin tilanteesta ainakin viisikymmentä valkokuvaa. Muutenkin olen enemmän kiinnostunut pienviljelyshommista, eli yrttimaan hoidosta ja kukkasten tarkastelusta. Niin ja linnuista.

Vaan onhan se mukava sitten sadonkorjuuaikaan tällätä risottoon omassa maassa kasvatettuja papusia.

Olen oppinut paljon maanparannuksesta. Omalle tontille on hyvä lisätä kaupan multaa, jos meinaa useana vuonna peräkkäin saada satoa samasta paikasta. Kalkkiakin tarvitaan jos maa on hapanta. Sammal on happamuuden merkki, ja sitähän täällä riittää. 

Olen salaa riipinyt Kulttuuriaitan kiviltä sammalta pois. Minä tiedän, että suurin osa läheisistäni pitää sammalta suurinpiirtein rauhotettuna. Rajansa kaikella. Minusta täällä on asutumman näköistä, kun on paljaitakin kiviä. Sitäpaitsi kivet ovat kauniita itsessään, ei tarvita mitään sammalmattoja alleviivaamaan sitä, että kivillä on ikiaikainen mielenkiintoinen historia.

Sitäkin sivuttiin automatkakeskustelussa, kun pohdittiin maansiirtymäasioita Helvetinjärven kyltin ohittamisen jälkeen. Aivan älyttömän mielenkiintoista. Miten sitä ei lapsena koulussa jaksanutkaan innostua maankuoriasioista ollenkaan. Nyt sitten pitää kaivella tietoa netistä. Paitsi, että en minä nyt siitä paljonkaan viisastunut, kun kertoivat "suurten voimien" liikuttaneen maankuorta.

Mitkä suuret voimat, kysyn vaan. Laitan ehkä sähköpostia Heikille Bergeniin tästä asiasta, koska Heikki tietää tällaisesta kaiken. 

Pelkäsin vähän, että helapyhä kuluu kokonaan perunamaan kulmilla. Että alkavat vielä istutustöihinkin. Vaan oppia ikä kaikki. Hiekalla ja kalkilla parannetun mullan pitää kuulemma antaa asettua ensin ihan rauhassa. Mieluiten parikin päivää, ja nythän siihen tuli sitten tilaisuus.

Minä kirjoitan tätä nyt pihapöydän ääressä ja ystävä istuttaa tuolla perunoita. Hänen puolisonsa tekee risusavottaa selkäni takana rantametsikössä ja mies on muurinpohjalettuainesten hakureissulla. Kätevä työnjako! Minulla on hirveän toimeliaita läheisiä, taidan olla onnekas.

Onneksi minä itsekin joskus puuhastelen.

Eilen mm. siivosin akileijojen niittua sillä tavalla, että akileijat saivat pientä etulyöntiasemaa muihin kukkasiin verrattuna. Viljelin viereen sekalaisia kukkasiemeniä, saa nähdä mitkä lähtevät itämään ja kasvamaan. Kulttuuriaitan vieressä ruosteinen vanha tynnyri palasi vuosikymmenen jälkeen oikeaan tarkoitukseensa, eli krassikukkien paikaksi. Laitoin keskelle myös ruiskukan taimia. 

Sitten istutin kotoa tuomani yrtit, aika kituliaita, toivottavasti alkavat täällä nauttia elämästään enemmän.

Mies on ollut aivan liikuttava papujensa kanssa, saa nähdä miten käy kun tulee syömisen aika. Nyt toiminta vaikuttaa sellaiselta, että voisin kuvitella kuinka valmiit pavut sitten pistetään vitriiniin eikä teuraaksi.

Tänään pitäisi raaskia puuttua äänimaailmaan moottorisahan metelillä. Jännä, että sahaushimo on hävinnyt lintujen lisääntyneen laulun myötä. On kukkunut käki ja vaikka mitä! Järvellä tapahtuu koko ajan, etenkin iltaisin.

Olen ilmoittanut nyt julkisesti, että heti kun rahatilanne sen sallii, niin ostan kameraan pidemmän putken. Joutsenpariskunta puolusti vastarannalla niin hienosti tonttiaan, että piti kesken saunomisen ottaa valokuvia. Liian kaukana olivat tarkkojen otosten saamiseksi, mutta kyllä minä tunnelmaa sain talteen muistoksi:

Sitä minä vaan olen jäänyt ihmettelemään, että miksi nyt ei mahdu useita joutsenia samaan järvenpohjukkaan. Onko meidän pariskunta nyt todellakin jäänyt tänne oikein pesimään, kun niin kovin rehvakkaasti ajavat muut pois. Yleensä joutsenet pitävät tätä vettä vain taukopaikkana matkalla pohjoiseen mennen tullen. 

Ja silloin kun ovat vain lepäilemässä, niin heitähän on useita. Ei ollenkaan tavatonta, että samaan aikaan voi nähdä yli kymmenenkin joutsenta. Niin nyt nämä kaksi sitten mekkaloivat tuolla keskenään. Alkavat elämöinnin jo kauan ennen kuin ihmissilmä tai -korva on erottanut lähestyvien lajitovereiden merkkejä.

Nyt minä tietenkin odotan sitten kesän jälkikasvua. Että tuovat lapset näytille meidänkin mökkirantaan, kun opettavat niille veden rajoja. Sitten minä ehkä saan lähikuviakin.

Onneksi ollaan ehditty istuksia rannassakin. Olen vähän kateellinen, kun seurueen rohkeimmat ovat käyneet uimassakin. Mitenkähän minusta onkin kasvanut tällainen vellihousu. Pelkään melkein kaikkea muuta paitsi maankamaralla oleilua. Siihen voisi tulla kyllä pieni muutos.

Jotenkin se moottorisahaankin tarttuminen nyt hirvittää, ovat kaverit vissiin lietsoneet minua kauhutarinoilla. Varmaan vaan siksi, kun eivät itse uskalla sahata. Minun täytyy nyt päästä sen yli lähteä tästä vaan pukemaan turvahousuja ja -kenkiä jalkaan. Hetken jos häiritsen lintuja, niin kai ne takaisin tulevat sitten.

Etukäteen näytti siltä, että tulee sään puolesta ankea viikonloppu. Vaikken olekaan kovin sääsidonnainen, niin kyllä tietenkin aina toivon, että ilmat olisivat suosiolliset pihatoiminnalle. Varsinkin kun on mukana ystäviä. Heille vierailut Ryötönperällä ovat sen verran harvinaisempia, että kurjaa jos ne menevät pelkäksi sateenpitelyksi.

Minähän kyllä oikeastaan ihan tykkään kurapuvusta ja märän luonnon tuoksusta. Ja se vasta on hienoa, kun sateen jälkeen kirkastuu ja auringon lämpö saa liiterin katon höyryämään. Juhlava näky, uljas suorastaan. Silloin minä olen erityisen ylpeä itsestäni ja siitä päätöksestä, että lunastin Ryötönperän itselleni neljä vuotta sitten. Vai kolmeko siitä vasta on. 

Aika täällä nippuuntuu jotenkin yhdeksi kokonaisuudeksi. Voi että kun se vielä pysähtyisi. On tämä niin ihanaa elämää, että ei sen soisi kyllä päättyvän ollenkaan. Tulipas nyt syvällisiä ajatuksia. Muut pitävät tuolla taukoa ja minä jumituin tällaisiin aatoksiin.

Vielä yksi uutinen ja sitten liityn ahkeraan joukkoon. Vuokralaisorava on saanut jälkikasvua! En tiedä paljonko, mutta yksi pieni perheenjäsen yllätettiin eilen itseteossa, kun hän oli saapumassa metsäreissuiltaan kotiin iltapäivällä.

Ensin hän hämmentyi, sitten tuli uteliaaksi ja lopuksi paineli terassin kautta takaisin metsään. Mikähän siinäkin on, että pitää paraatipaikan kautta kulkea. Luulisi, että luontevampaa olisi kulkea maata pitkin. Mutta kun kerran asutaan talossa, niin varmaan sitten se näkyy reittivalinnoissakin.

Hän on kyllä varsin söpö. Toisaalta kuitenkin toivon, että oravaperhe ymmärtäisi muuttaa metsään. Otan kesällä koiran lainaksi, niin se voi sitten auttaa tässä. Jos maltan. Kyllä meille ehkä yksi luontokappaleperhe mahtuu asumaan, jännää jotenkin olla saman katon alla. Kirjaimellisesti.