sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Lasimaja - hajaantuneet ajatukset.

Laitoin ulkoeteiseen mittarin, että tiedän missä vaiheessa voin sijoittaa sinne taimia.

Täällä on nyt vähän jännä tilanne päällä, kun miesväki suunnittelee tuossa vieressä Ryötönperän kasvihuoneprojektia. Ihan ollaan kotona keittiön pöydän ääressä ja minä koitan tässä vaan olla hissun kissun ja kirjoitella. Nyt täytyy antaa miehille pohdintarauha. Pikkuisen tässä nyt hajaantuvat meikäläisenkin ajatukset. Kyllä kannatti levitellä puutarhalehdet "huolimattomasti" pöydälle. Niistä se kasvihuonekeskustelu virisi.

Olen taas pitänyt kansantaloutta yllä ostelemalla puutarhalehtien irtonumeroita.

Lisäksi sain Tarun arvonnassa läjän piha- ja tönöaiheisia lehtiä, kiitos! On ollut ihanaa tässä haaveksia, ja kun tiesin ennakkokevään eli pihahommien tyssähtävän toistaiseksi, niin tajusin säästää lukemiset tälle viikonlopulle. Eilen, vaikka vietimme totaalista vapaapäivää sohvalla pitkästä aikaa, niin samalla tein muistiinpanoja mahdollisista uusista kasveista.

Erityisesti loppukesän ja alkusyksyn kukkijoita olen pohtinut.

(Nyt sivuttiin kasvihuoneen kattorakennetta, olisiko pulpettimallinen vaiko harjakatto - jännää.)

Tavallaan hyväkin, että on nyt sattumalta tämä kasvihuonekeskustelu täällä, koska minulla ei ole mitään erityistä kerrottavaa menneestä viikosta. Esimerkiksi kangasajuruohon idut ovat mielestäni jämähtäneet pikkuisiksi ja öisin mietin, että saanko heitä koulittua koskaan, kasvavatko ikinä sellaiseen mittaan. Näköjään vähän holahti aika paljon siemeniä ja nyt kasvavat ruuhkassa.


Tomaattien kanssa oli tietenkin helpompaa, kun siemenet ovat isompia. Se ensimmäinen diiva kasvaa edelleen hyvää vauhtia, aion nimetä hänet Gretaksi. Koska ihan kohta olen lukenut Garbon elämäkerran loppuun ja raportoin kokemuksesta sitten varmaan täälläkin. Sattui ikään kuin samaan elämänkohtaan tämä diivatomaatti ja siihen sopiva kirja.

Greta tulee saamaan muutaman vähemmän diivan lajitoverin. Heitä en ole vielä siirtänyt omiin purkkeihinsa yhteiskasvamispisteestä. Säästän sen homman ensi viikon jollekin arki-illalle, koska se on sopivan lyhyt tapahtuma - mutta rentouttava työpäivän jälkeen. 

Luin tällä viikolla yhdestä puutarhalehdestä oikein käsitteestä Green Care. Ihan tulin siihen tulokseen, että ilman tätä vaatimatonta kasvihihhulointiani saattaisinkin olla enemmän epätasapainoinen, noin niin kuin ihmisenä. Jo pelkkä luonto- ja kasviasioiden ajattelu rauhoittaa, onko sillä sitten lopulta edes niin väliäkään, jos eivät kaikki suunnittelut toteudu.

(Paitsi kasvihuoneen pitää toteutua, nyt täällä puhutaan mitoista. Ystävä kertaa omalle kotiseudulleen rakentamansa lasimajan pituuksia ja leveyksiä.)

Greta nuorena.

Äsken täällä puhuttiin aikatauluista. Että paljonko aikaa tarvitaan ja koska olisi sitten se hyvä hetki aloittaa kasvihuoneen rakentelu. Miehellä aina lähtee vähän visiot lapasesta ja hän siirtyi sujuvasti pohtimaan jo seuraavaakin projektia. Minä sen sijaan keskustelin ystävän kanssa sähköistä. Kuulemma se ei ole kasvihuone eikä mikään, jonne ei vedetä maakaapelilla töpseliä pumppuhommeleita varten.

Pumppuhommeleita? Minä vaan jo niin sieluni silmissä näen syksyiset tunnelmavalot lasimökissäni. 

Vaikka olin kyllä ensin ajatellut tulla toimeen ihan vaan kynttilälyhdyillä.

Kyllä se vähän turhauttaa, kun oma ja ystäväpiirin palkkatyössäkäynti saa meidän yhteisen projektiajankäyttömme niin rajalliseksi. Talkoita ei voi pitää kovin spontaanisti, yksin pitää nyherrellä ihmisen enimmäkseen. Ja mikäs siinä, on sekin kivaa saada pientä jälkeä aikaiseksi edes joskus.

Siitä yksin puuhailusta aasinsiltana kätevästi, tämän viikon  yksi saldo oli allaskaappiavokattilahyllyjen jälleenpaperointi. Tai siis kontaktimuovisointi. Minullahan oli tallessa sitä joulupaperiksi luulemaani muovirullaa. Onnistuin hyllyjen kanssa aika hyvin, ja aloinkin miettiä pitäisikö sittenkin ryhtyä pitämään tapeteista. Nyt kun on tämä kontaktimuovikontakti takana. Pakko esitellä:


Tietenkin lisääntynyt valo oli lähes ainoa syy hyllyhommiin. Ja keittiön ikkunan pesuun. Ja ulkoeteisen raivaukseen. Se onkin nyt aika nätti, odottaa kasvukauden alkua ja elämää. Pysähtyneeseen tunnelmaan halusin välttämättä sijoittaa kohdelampun. Vaikka meillä onkin ihan nätti kattovalo eteisessä. Kohdevalon kanssa meinasi pikkuisen mennä hermo, kun siinä olikin jokin kosketushäiriö. Koska se on taloutemme kahdesta yksilöstä toinen nipsulamppu - ensimmäisen ollessa tärkeässä kohdekäytössä sisäeteisessä - niin en antanut periksi, vaan räpelöin aikani ja kyllä se ehkä nyt toimii.

Miksiköhän maailmankaikkeus tunkee esteitä ihmisen tunnelmoinnin tielle? 

Toinen este oli pahvinkeräyspisteen katoaminen. Normaalioloissa, kun meillä on taloudessa toimiva auto, kierrätysasiat kulkeutuvat loppusijoituksiinsa kauppareissuilla. No nyt minä ajattelin sunnuntaikävellä läheiselle kotikartonkikeräyspisteelle, että sain sinne ulkoeteiseen kertyneet pahvit pois. Kävelinkin. Ja tunsin itseni todella tyhmäksi säkkini kanssa seisoessani siellä autiolla parkkipaikalla kilometrin päässä kotoa.

Oli enää vain vaatteiden keruupiste.

Eiköhän tullut vielä naapuriperhekin sunnuntaikävelyllään vastaan, kun meikäläinen steppaili takaisin sen pahviroskasäkin kanssa, ja reunuksen yli vieläpä tursusi oikein näyttävästi viinilaatikon tyhjä kuori. No, ihmeteltiin naapureiden kanssa että miten tässä nyt sitten kierrätetään. Kuuluvatko pahviroskat nykyään taas sekajätteeseen? Kysytään vaan!

(Kääk - kasvihuoneen ovet, niitäkin nyt sivutaan - en ollut ennen ajatellutkaan. Pariovet olisivat ihanat. Yhdet järven puolelle, ja ehkä toiset metsään päin? Onko sellaisia kasvihuoneita, jonka molemmat päät saa halutessaan auki?)


Ai niin, on minulla muutama kysymyskin. Mies käski kysyä Keskeneräiseltä esimerkiksi sen, että mikä on hyvä lehtikaalimerkki ja onko muita vinkkejä sen viljelyyn? Me kun ei olla sitä aiemmin kasvatettu, mutta tänä vuonna olisi vähän niin kuin tarkoitus.

Ja sitten minulla oli puutarhalehtien välissä sellainen kasvihuonetarvikekuvasto... hmm. Jos laittaisinkin Gretan kumppaneineen ylösalaisin roikkuvaan tomaattiampelliin? Onko kellään kokemusta? Ajatella, voisin ripustella tomaatteja roikkumaan vaikka aurinkoisille paikoille Ryötönperän puiden oksiin! Sieltä sitten ohikulkeissani - vaikka viikatehommissa - voisin napsia tomskuja naamariin. Tai keräillä niitä romanttisesti pieneen koriin ilta-auringon siivilöityessä lehvistössä.

No sitten piparjuuri? Löysin yhdestä lehdestä siitä kuvan, ja jäin miettimään, että voisin vaikka kaivaa keskelle horsmikkoa salaisen mättään. Siellä se sitten yllättäisi valkealla kukinnollaan ja rimmaisi kivasti pinkin kanssa. Ja ehkä häntä voisi hyödyntääkin. Oman maan wasabi - onko kellään siitä kokemusta?

Lisäksi ne syyskukkijat - antaos oi maailmankaikkeus vinkkejä! Minulla lukee nyt muistiinpanoissa loistosalvia, kaukasianpitkäpalko, syysleimu ja tähkäesikko. Niitä siis metsästämään, taimina kiitos.

Tuo korkea valkoinen on ymmärtääkseni se piparjuuri.

3 kommenttia:

  1. Your temperature still makes me shiver and I can't imagine planting anything... except in a greenhouse. Brrrr, the plants would freeze! Make sure you keep Greta and her friends warm!

    VastaaPoista
  2. Voi kasvihuoneesta olen puhellut minäkin...ei tarvitsisi olla iso...ihan vaikka sellainen seinää vasten laitettava olisi kiva..vielä ei meillä ole suunnittelut käynnissä...auttaisikohan tuo lehtien levittely...)

    VastaaPoista
  3. Sinulla onkin nuo kangasajuruohot lähteneet kivasti itämään. Olisi ehkä minunkin pitänyt esikasvattaa niitä.

    Lehtikaalimerkistä en osaa sanoa muuta kuin että ennen olen monena vuonna kasvattanut jotain sellaista sammalpoimuista kretuliinia lajiketta, mutta yksin olen saanut sen syödä. Viime kesänä oli poimuilevareunaista vihreää, ja alakerran isäntä tykästyi siihen ihan hullunaan. Tämä ei tosin todista mitään, koska hän on sellainen tunnelmaihminen ja saattaa yhtäkkiä muuttaa mielensä jonkun ruoka-aineen suhteen 180°. Mutta uskokaamme, että vihreä on maukkaampaa kuin kretuliini.

    Sitten on vielä sellainen sileälehtinen Red Russian -lajike, joka on vihreä ja jossa on punaiset lehtiruodit. Kuulemma on miedoin maultaan. Mutta minä tykkään enemmän niistä poimuisista, noin ulkonäön puolesta.

    Viljellään samalla tavalla kuin muitakin kaaleja, mutta on kestävämpi = helpompi. Pienenä kannattaa varjella kirpoilta vaikka harsolla. Sadonkorjuu lehti kerrallaan kun tarvista on, alhaalta alkaen. Maku paranee ensimmäisen pakkasen jälkeen.

    Piparjuuri on hieno kasvi. Siitä saa helposti rikkaruohon itselleen, mutta mitäs se haittaa.

    VastaaPoista