Kolmen viikon päästä hauikset?

Olin kyllä ajatellut tänään vielä ehkä rapsutella kaiteita tai maalata jonkin jakkaran vaikka, mutta tässä minä nyt istun rannassa saunaa lämmittämässä. Ja peseytymisen jälkeenhän täällä mökillä ei tunnetusti tehdä enää mitään. Paitsi että perjantaina saunottiin niin aikaisin, että tulikin vielä toiminnan tarve ja vein miehen soutelemaan. Ensin oltiin käyty Kulttuuriaitan Matineapatiolla tekemässä suunnitelmia ja listaa. Siinä lukee nyt että "Lisää penkkejä." Eipä juuri muuta kirjattu ylös.

Vaikka mielessäni oleva työlista on valtava.

Aloitetaan nyt esimerkiksi kasvihuoneesta. Senhän minä olin tavallaan unohtanut. Tai siis oman osuuteni. Että tilannehan on nyt siis sellainen, että olen saanut olla sillä työmaalla kaksi päivää. Ojennellut olen ikkunoita, auttanut rakentamisessa ja purkamisessa. Myöskin sahaus- ja naulaushommiin olen päässyt, ja sokkelin pystylauta välirimoineen on myös sen näköistä. Industiral style. Sehän on meillä tyylisuuntana ollut noin niin kuin aina muutenkin. Vatupassia käytetään vain tärkeimmissä työvaiheissa.

Eilen näytti tältä:

Tänään alkoi jo hahmottua aavistus talomaisuuttakin. Myös katto saatiin suunnilleen paikoilleen, mutta ei tässä mitään harjakaisia ole ehtinyt pitää, vaikka kavereille kaupunkiin tekstaillessani sellaista uhosinkin. Sen verran olen rohjennut taukoja pitää, että olen voinut laitella väliraportteja Ryötönperän vakiokävijöille.

Siitä tulee niin sievä! Ihan ilosta yritin päivällä kesken työmaan vähän pussata miestä, mutta hänellä oli hiki. Vuorotellen on onneksi vasta menneet hermot nikkaroidessa. Jos ne menevät yhtä aikaa, tulee noin kymmenen minuutin mykkäkoulu.

Jos täällä on ollut hiljaisuutta, se on johtunut keskittymisestä. Väliin olen saattanut karjaista demonityyppisesti hyttysille ja paarmoille, mutta vielä ei ole sen suurempaa vahinkoa sattunut. Tai no on ehkä muutama mustelma ja laastaria on mennyt parikymmentä senttiä ainakin.

Jätin miehen äsken "ylös" eli päärakennuksen pihalle kuuntelemaan radiota ja rauhoittumaan, mutta nyt kuulenkin kolinaa. Hän virittelee yksityiskohtiaan vissiin lasipaviljongillaan. Ettei vaan nyt sattuis mitään, kun en ole vahtimassa. Sovittiin, että illalla tehdään taas listaa. Valkoista maalia pitää ostaa ja lisää puutavaraa. Tänään loppui seinämateriaali kesken, eikä puolisolle kelvannut perikunnan sekalainen jämäpuu liiteristä.

Minua on alkanut jo jännittää, että onkohan minulla kolmen viikon päästä hauikset. Mahtavaa olisi mennä töihin sitten pullistelemaan.

Koska nyt tuntuu siltä, että päiväni kuluvat miehen työkomennon tahdissa, niin täytyy vissiin palata eiliseen harjoitelmaani aamuyöllä puuhailusta. Toteutin unelmani ja nousin viideltä, koska silloin minä täällä normaalioloissa tosiaan ensimmäisen kerran herään. Kuuteen mennessä oli kuulkaa jo tulet vanhan padan alla ja uusi kesäulkotiskipaikkani hahmottumassa.

Olin oikein kerännyt tiskejämme torstai-illan saapumisesta lähtien, sellaiseen vauvojen muoviammeeseen. Että saan oikein nautiskella ja harjoitella suuren satsin tiskaamista yleisöryntäyksiä silmällä pitäen. Muutaman kerran kun on nuotiopaikalla suheerannut ja vesiä kanniskellut, vatien paikkoja vaihdellut - niin kyllä siinä hyvä rutiini ehtii syntyä.

Ensin mietin, että voin sitten neuvoa innokkaille tiskarikesävieraille tekniikkaa, mutta sitten muistinkin että yleensä jokaisella on oma tapansa tiskata ja keski-ikään ehtineet suomalaiset ovat myös osaavia ulkotiskauksen kanssa. Eli en puutu, jos joku haluaa viedä minulta tiskaamisen rauhan hetket.

Senkin takia pitää nyt nauttia astioiden pesemisestä itsekseen. Ja kyllä minä otinkin ilon irti. Vaikka vesi lämpeni kuumaksi aika hitaasti, ei käynyt yhtään aika pitkäksi. Nouseva aurinko ihanasti viihdytti metsän väliköistä ja linnutkin lauloivat. Minulla ei ollut kaverina edes kumpaakaan kissoista.

Tiskattuihin astioihin ja puhtaan pyykin ripustamiseen minulla liittyy joitakin erityisen mukavia tunnemuistikuvia. Sellaisia, joista ihan mielellään pitää kiinni vähättelyn sijasta. Kunpa mielikuviini liittyisi vielä vaatteiden ja lakanoiden kaappiin laitteluidenkin suloisuus. Mutta ei. Kaikki kaupungista tuomani puhtaan pyykin ja kesävaatteiden laukut ovat vielä purkamatta.

Lähipäivinä minun on maltettava olla ja siivota sisälläkin, niin siinähän nuo varmaan sitten samalla hoituvat.

Olen niin tyytyväinen, kun on ainakin yksi kesäaamu nyt koettu. Tänään nousin kuudelta päästämään toisen kissoista ulos, mutta pakotin itseni takaisin lepoon etten heti uuvahda kasvihuonetyöleirillä. Ja kannattihan se. Näin muutaman unen, joissa runsaan viikon päästä alkavalle Ryötönperän filmifestivaalille oli tulossa vielä lisää yllätysvieraita. 

Heräsin melkein stressaantuneena tähän päivään, mutta rauhoituin sitten. 

Ei kai tässä nyt kannata kumminkaan hermoilemaan ruveta, vaikka nyt jo vähän jännittää festivaalin saama tämänvuotinen suosio, ja valmistelut ovat vielä aika kesken. Palaan niihin sitten eri raportissa. Suunnitelmia on, niin kuin aina! Ja paljon. Valitettavan moni niistä liittyy jollakin tavalla siivoukseen, mutta on joukossa myös somistusmomentteja, tietenkin.

Käyköhän tässä niin, että saan tilat ja tontin "valmiiksi" sopivasti loman päätteeksi sitten. No, onpa ainakin kiva loppukesällä ja alkusyksyllä palata.

Tiskipaikkani on tuolla saunan takana, nyt kuvassa ei näy kaikki käytännölliset kuriositeettini. Meinasin ensin tehdä ihan erillisen raportin koko hommasta, kun olin niin innoissani. Mutta arvelin, ettei se ehkä ole kovin kiinnostavaa? Vahakankaan virkaa toimittaa vanha suihkuverho, koska sen päällä tuntuu niin kuin olisi siistimpää lotrata. Sitten on sellainen ihmeellinen kouru, jossa on hana. Löysin sen kerran liiteristä ja nyt se toimittaa juoksevan veden virkaa.

Minähän en ole nimittäin mikään seisovassa vedessä huuhtelija. Jokin marttapiirre pitää olla joakaisessa naisessa, ja minulla se on se. Juoksevan veden ihannointi. Mutta ei sen veden tarvitse vesijohdoista tulla, riittää kun on systeemi.

Kas, kuvassa näkyy myös minulle perjantai-iltana viritetty ilta-aurinkoriippukeinu. Ja jos oikein tiiraa, niin vasemmasta ikkunasta näkee avoimen oven läpi terassille, jonne olen kanniskellut polttopuita kuivumaan.

Siis - kröhöm - laiska töitään luettelee - olen pyrkinyt tekemään näinä päivinä myös pikkuisen klapeja. Sopivan aivotonta hommaa, ja on se aina edestä pois vaikka pilkkoisi silloin tällöin yhden kottikärryllisen. Klapikone pitäisi vaan putsata ja öljytä kunnolla.

Niin, ja kissat ovat viihtyneet hyvin. Nyt kun tuli tämä lämpöaalto, ei taida olla pelkoa kamalan pitkistä retkistäkään. Tumppi makasi äsken liiskana tuvan viileällä lattialla, kun kävin katsomassa. Jopa kuulkaa automatka tänne meni torstaina hienosti, ei yhtään draamaa! Kissojen häkit olivat ihan vierekkäin takapenkillä - ennen niissä on ollut isompi väli - niin pötköttivät kuulkaa siskokset ihan identtisissä asennoissa siellä.

Mietin, että mistäs päin nyt tuulee, saattoiko häkkien sijoittelu vaikuttaa vai ovatko viisastuneet ja nyt ymmärtävät pääsevänsä mökille mukaan kun auto ajaa tasaisesti maantiellä. Vai ovatko vain vanhoja ja väsyneitä jo. Ehkä niin. Vähän kaihoisa ajatus.

Tässä rantalomalaiset mökkipensionaatin rupusella laiturilla:

Olen aloittanut hissukseen muitakin projekteja, myös käytännön tasolla. Silloin eilen aamuyöllä halusin yhtäkkiä roudata yhden lipaston aitasta mökin terassille kesäkeittiöasioita silmällä pitäen. Se oli aika haastavaa yksin (mies nukkui), mutta onneksi on kottikärryt.

Haaveilen sellaisista maitokärryistä, tiedätte varmaan mitä tarkoitan. Moni asia täällä helpottuisi entisestään.

Tekisi mieli malata tuo mäntylipasto, mutta jospa annankin sen vain ahavoitua säässä? No, katsotaan - minähän olen niin laiska pesemään pensseleitä, että melkein mieluummin jatkan maalailua ympäriinsä jos kerran purkin avaan, niin että saattaa vahingossa osua lipastoonkin. Se on ihan joku halpis vaan, Taatan sukille selvästikin aikoinaan hankittu, ei mikään perintösenkki. Sellaisten suhteen olen varovaisempi - ei extempore-maalauksia niille.

No niin, jatketaan kesäiltaa, ystävät! Minulla olisi niin paljon ajatuksia mielessä kerrottavana, ja skannatakin teille piti pari vanhaa kuvaa. Säästän sadeiltoihin skannailut. 

Puutarhatöihinkään en ole ehtinyt ollenkaan, siis niihin varsinaisiin kasvihuoneen rakentamisen sijasta. 

Mies käy ensi viikon lopulla kaupungissa, sitten minä voin puuhastella pari päivää ihan omia juttujani. Vaikka en minä kyllä yhtään valita, että on tällaista yhteistä kesälomaa. Tuntuu hienolta, ja arvostan yhdessä tekemistä. Arkioloissa niin helposti sitä vetäytyy omiin juttuihinsa kumpainenkin, että kun nyt täällä rakennetaan ja puretaan yhdessä pari viikkoa, niin kyllä sitä taas osaa tavallisempiakin asioita uudella tavalla arvostaa.

Palaan raportteineni pian linjoille taas!