11 x 3 sadepäivän ratoksi

Ja keittiö on vielä autio ja kaikuva. Viimeistelin eilen vähän seinien maalausta.
Tänä aamuna ikkunat näyttivät likaisilta.

Ai että, kun on kiva kun voin tulla teille rakkaat ystävät tänne nillittämään. Piristyn jo valmiiksi. On jonkin sortin väli-ilmaisun tarve, ja siihen oivallisen aasinsillan tarjoaa Päiviltä saamani työläältä tuntuva 3x11 -kohdan haaste. Kiitos vaan! Mutta nyt kun ajatuksia risteilee niin paljon mielessä ja on jotenkin niiden kanssa turhautunut olo, niin puranpa itseäni nyt tätä reittiä sitten. Luette tahi ette.

(Jälkikäteen oikolukiessani tätä "kokonaisuutta" tekisi mieli siistiä tekstiä ja keksiä jotain älykkäämpää, mutta pidetään nyt ihan vaan autenttisena. Huomasin, että on myöskin toistoa - samaa tulee näissä haasteissa aina, ja muutenkin.)

Että terveisiä vaan täältä vielä kotoa, siivouksen, rymsteerauksen, mökillelähtöajatusten ja turhien kiukkukohtausten (esim. koko ajan naamalle valuvan hiuksen vuoksi) ääreltä. Olen valinnut kuvitukseksi juuri tämänpäiväistä ympäristöäni, johon soisin nukkuma-aikaan mennessä tulleen jo muutosta.

Ensimmäinen yhdentoista kohdan piina on kertoa satunnaisia faktoja minusta. Ihan niin kuin te ette sellaisia jo tietäisi. 

1. Kun olen kärttyinen, minua ärsyttää kaikki äänet. Siis kaikki. Varastan mieheltä kaukosäätimen ja pistän puhelimen äänettömälle. Saatan jopa rähistä huomionkipeille kissoille. Se on turhaa ja väärin.

2. Kun olen kärttyinen, minua ärsyttää myös tarpeettoman kirkkaat värit. Näköjään. Keittiön pöydällä kukkaansa ponnistava maljakkopioni joutui tänään eteiseen, kun meni hermo sen silmäänpistävyyden kanssa.

3. Kun olen kärttyinen, ulottuvillani saisi olla paljon jätesäkkejä. On ollutkin. Siten suursiivous hoituu parhaiten, että kiukuspäissään heittää turhaa tavaraa ja nyssykkää pois.

4. Niin kärttyinen minä kuitenkaan harvoin olen, että lähtisin kantamaan lehtipaperiroskakasseja (nyt ainakin 5-6 kpl) parin korttelin päähän keräyspisteelle. Siihen vaaditaan hyvä ja urheilullinen mieli.

5. Hyvä ja urheilullinen mieli saattaa vielä tänään tullakin, sillä olen huomannut tällaisen turhamaisen kirjoittelun parantavan ainakin ajatuksenjuoksua.

6. Mutta ihan pitäisi romaani julkaista ennen kuin lähtisin etsimään jonnekin muuttanutta pahvien keräyspistettä. Sinne viemistään odottaa nyt muutama jätesäkillinen pahvia.

7. Olen suutuksissani laittanut pahvia sekajätteeseen. Onkohan jätehuolto sen nykyään niin tarkoittanutkin?

8. Onneksi Apulainen vie meiltä aina tyhjät pullot. Saisi käydä useammin mökilläkin.

9. Lasin ja metallin kierrättämisessä olen huono, varsinkin metallin. Lasitavarasta kun tykkään, niin on aika paljon taas kertynyt hillo- ja koristepurkkeja. Ne pitäisi heivata jonnekin, on jo ennestään tarpeeksi.

10. Ottaa nuppiin kun lähimmät keräyspaikat ovat automarketeilla. Esikaupunkialueen pulma.

11. Olen näköjään huono siirtymävaiheissa. Pitkä mökkiloma edessä, niin saan lähtökaaoksen kaupunkikodissa aikaiseksi. Syytän kesäkuussa tuhertamaani pintaremonttia ja tavaroiden siirtelyä. Syytän sitä, että en tiedä tarkkaa lähtöajankohtaa. Ja syytän itseäni, koska minun pitäisi jo tähän mennessä olla oppinut, että saan kodin aina hyvään lähtökuntoon maksimissaan kahdessa tunnissa, yleensä vähemmässäkin. Miksi nytkään tarvitsisin kahta päivää?

Noin, olkaapa hyvä. Tuskin hengitin kun naputtelin nuo. Ihan sama, menikö haasteen näkökulmasta puhdasoppisesti. Olen valittanut, ugh.

Keittiön tilpehöörihylly ja veneen luukut odottavat ratkaisuani.
Päätyvätkö takaisin keittön seinälle vaiko eivät.

Päivi kysyi tällaisia:

1. Jos saisit viettää yhden iltapäivän jonkun kirjallisuuden hahmon kanssa, kuka se olisi? Kyllä minä varmaan valitsisin Berliininpoppelit-trilogian Torunn-naisen. Samalla pääsisin Norjaan vuonoille. Ja saisin keskustella hänen kanssaan siitä, miltä tuntuu ottaa haltuunsa maatilapaikka. Vaikka meidän "tilanteissamme" on erojakin - minä yksin lunastin pankkilainalla lapsuuteni kotieläimettömän paikan ja Torunn peri sikatilan + kolme kummallista äijää - niin silti samastuin taannoin häneen kirjoja lukiessani ja tv-sarjaa katsellessani. Onhan siitä ollut puhettakin, varmaan. Eli Torunnin luokse Norjaan menisin. 

2. Lempikarkkisi? Viini. Ai niin, mutta eihän se ole karkki. Syön aika vähän karkkia, oikein ihmettelen karkkiaddikteja. Minä ostan sitä silloin kun mieli tekee, eli harvoin. Joskus ostan myös reserviin, eli makeannälän varalle. Saattaa suklaa olla yksin kauankin kaapissa koskemattomana. Eli suklaa, toki, on lempikarkkini. Jos oikein lapsettaa, tekee mieli hedelmäkarkkeja ja joskus tungen suuhun vahingossa miehen salmiakkeja, ja olen huomannut, että niihinkin voi tosiaan tulla hetkellinen himo. No jos nyt sattuu sellainen tilanne, että jollain on tässä hollilla karkkipussi ja sattuu olemaan vaikka iltapäivä, niin kyllä minulla käsi siellä pussilla ihan kiitettävästi käy. Aivan sama vaikka olisi pahoja aniksia.

3. Millainen ihminen katsoo sinua aamulla peilistä? Sellainen, joka vääntelee naamaansa itselleen ja ihmettelee, miten ikinä enää saa itsestään ihmisen - puhumattakaan sievän - näköistä oliota. Kontrasti aamuihmiseni ja päiväihmiseni välillä on yllättävän suuri, vaikken erityisemmin tällääkään. Aamupeilikuvassa on havaittavissa turpeutta, ryppyisyyttä, hiuskuontalon liiskaisuutta sekä ennen kaikkea (aamu)äreyttä. On ihan mahtavaa, ettei peilikuvani sentään puhu mitään.

Keittiön ovipöydästä aikoinaan irtisahattu pätkä on nyt mietinnän alla.
Tuleeko hänestä uusi minimalistinen hylly kyökkiin?

4. Kuinka usein imuroit? Hehehehe. Päiviä siisteysihmisenä kiinnostaa tämä. Minuakin kissaihmisenä pitäisi kiinnostaa vähän nykyistä enemmän. Inhoan imurointia! Mutta pidän imuroidusta kodista. Vihaan imurin(kin) ääntä. Lisäksi minulla alkaa aina nenä vuotaa imuroidessani, varmaan jokin allerginen reaktio. Ja voin kertoa, että en ole pölylle yliherkkä. Ihanneimurointitahti meillä olisi kerran viikossa, jos se nyt ketään aidosti kiinnostaa. Käytännössä hilaan villasukalla (isoäiti opetti) listojen reunoista enimmät kissankarvat pois viikottain ja imuroin ehkä maksimissaan kahdesti kuussa.

5. Ketä julkkista muistutat? Kuulemma Bridget Jonesia. Olen kuullut monelta taholta. Imartelevaa. Varsinkin kun itse pidän hänestä, sekä ulkonäöllisessä mielessä että luonteeltaan. Ihanan epätäydellinen. Toki olen aina halunnut muistuttaa eteerisiä tummia hyvähipiäisiä älykkään kohtalokkaita tyylinaisia, tai sitten tovejanssonmaisia itsenäisiä ja lahjakkaita tyyppejä, mutta todellisuus on toista. Olen epäsymmetrinen ja kömpelö, ja minulla on paljon heikkouksia.

Mutta minne laitan tilpehöörini, jos hyllytila pelkistyy?!

6. Paras lapsuusmuistosi? Kirjavuudestaan huolimatta - tai ehkä juuri sen ansiosta - lapsuuteni oli hyvä ja aika elämystentäyteinenkin. Tietenkin mökkikesät loistavat kirkkaina muistoissa. Huolettomat, loputtomat paljasjalkakesät. Vaikka Taata kerran meinasikin antaa piiskaa, kun protestoin hernekeittolounaan äärellä. Sitten on ne toisen mummilan naapurin navetoissa luuhaamisen muistot. Kun näin miten vasikka syntyi ja söin kissojen kanssa kermavaahtoa suoraan separaattorista.

Mutta sitten on lähiölapsuuskin. Pulkkamäet ja betonipihojen leikit. Ei huonoja muistoja ollenkaan. 

Ja sitten on isän uuden avioliiton kautta sisarusten saamisen muisto. Toki jouduin luopumaan yhdessä suunnassa ainoan prinsessan statuksestani, mutta sehän oli vain ihan terveellistä enkä ainakaan muista että se olisi harmittanut. Tuntui hienolta, että en kasva tässä maailmassa yksin, vaan viidestään.

7. Oletko eettinen ruoanlaittaja? Miten se näkyy? Olen. Tai no, haluaisin olla. Pakko myöntää, että vielä meillä ostetaan juustoja ilman että niissä välttämättä on luomumerkintää. Mutta lihassa yleensä on, jos sitä edes syödään. Enimmäkseen kasvisruokaa harrastetaan ja lihaa vain silloin kun on erityisen nälkä. Joskus todella rehkineenä - eli silloin olen mökillä möyrinyt maassa tai lumessa koko päivän - sorrun jopa ei-luomu-lihan syömiseen, ja töissä en kehtaa nirsoilla koskaan. Mutta esimerkiksi broileria meillä ei osteta ikinä. Ei ikinä. Mielessä on käynyt, että hakisin Hakaniemen hallista joskus luomukanaa, mutta sehän kai ei ole broileria nähnytkään. Myöskään eineksiä emme juurikaan syö, tosin syynä on enemmänkin maku- ja mahasyyt. Ei tykkää suu eikä vatsa niistä. Tulee kipeäksi.

Ärsyttää, kun en ole tuotakaan valokuvateosta vielä paikoilleen saanut.
Siis pysyvästi. On kiinnitysteknisiä pulmia.

8. Mikä taito sinulla on hyvin hanskassa? Näköjään ainakin valittamisen taito. Mutta jos sitä ei lasketa, niin vetelehtimisen taitokin on aika näppärästi hallussa täällä, ja suunnittelun taito. Vai ovatkohan ne synonyymeja? Joutilaisuudestahan se luovuus lähtee kukkimaan ja kanavoituu ahkeruudeksi, eikö vain? Pälättämisessäkin olen kuulemma hyvä, mutta itse nimittäisin sitä kylläkin keskustelutaidoksi. Kyllä minä joskus kuuntelenkin, ehkä. Olen myös hyvä tiskaamaan.

9. Mikä ei ole? No, jos nyt jotain pitää keksiä niin teknisissä taidoissani on vielä joitakin puutteita. Johtuu varmaan kiinnostuksen puutteesta. Minä kyllä opin kaiken, mikä kiinnostaa. (Paitsi veneköysien solmuja en opi, mutta niitä ei kuivalla maalla onneksi tarvitakaan.) Nyt on listalla poraamisen opettelu, etten tarvitsisi miestä esimerkiksi hyllyprojekteihini. Ärsyttää odotella, että hän tulee kotiin ja saa inspiraation, kun meikäläinen on hartaana levitellyt hyllymateriaalit esille. Siinä ne saattavat pyöriä monta päivää (viikkojakin, jopa kuukausia), ja siihen saisi tulla muutos.

10. Oletko käytännön ihminen? Miten se näkyy öh... käytännössä? No tuossahan sitä jo edellä tuli... Mutta toisaalta - sama kuin joutilaisuudessa - niin osaamattomuudessa on hyvätkin luovuuteen pakottavat puolensa, ja olen myöskin tahtotilassa aika voimakas. Eli käytännöllinen. Asioiden repiminen ja vääntäminen hillityn ruuvailun sijaan voi tuottaa välitöntä mielihyvää. Tykkään myöskin keksiä esteettisesti silmää miellyttäviä ratkaisuja, vaikka joidenkin mielestä niillä ei ole enää mitään tekemistä käytännöllisyyden kanssa. On valitettavaa, että käytännöllisyys niin usein mielletään samaksi kuin tehokkuus. 

Olen mielestäni myös hyvä asettelemaan tauluja.
Lipaston romppeiden määrää pitää vähentää.

11. Mitä haluaisit sanoa 15-vuotiaalle minällesi? Saman kuin nyt 40-vuotiaalle minälleni: Älä murehdi. Kumma, ettei sitä ihminen tähän ikään mennessä ole oppinut. Aivan turhia taakkoja kanniskelee mielessään, kun voisi rentoutuakin. Voisin minä senkin sanoa, että jos nyt sitten on aivan pakottava tarve tai syy murehtia, niin ryve hetki ja ala sitten toimia. Jotenkin. Edelleen sama viesti myös nykyminälleni, jolle edelleenkin joskus jää jokin ihmeellinen rämpimisvaihde päälle, vaikka kaikki olisi ihan hyvinkin. Murheistaan pitää päästä irti.

Bonuksena voisin vielä sanoa, että nauti kesäöistä äläkä mene joka ilta ennen kymmentä nukkumaan. Valvo lomalla, hyvä ihminen! Tai jos tuleekin nukahdettua aikaisin, niin nouse nyt edes silloin aamuviideltä ihailemaan kesää kun kerran kuitenkin heräät. Nuku kunnon päikkärit, jos jaksaminen huolettaa. Kyllä sitten kaamoksessa kaduttaa ja tulee taas vannottua valoisien kesäöiden nimiin. Jotka nyt ovat menossa ihan sivu suun, jos ei ala heti valvominen! Niin.

Jotenkin nuo miehen puuboxitkin olisi kiva hyödyntää paremmin.

Itsestään on niin mukava kirjoitella ja olo helpottuu. Kiitos kun luitte. Mutta nyt minun tehtäväni olisi keksiä teille yksitoista kysymystä. Viimeksi kun tämä haaste kiersi, taisin laistaa siitä hommasta. Minusta on niin mukava lukea blogeja juuri sellaisina kuin niitä kirjoitellaan, tekijänsä annostelemina asioina ja kuulumisina. Mutta kokeillaan, jos vaikka itse oppisin jotain. Siis jos tulee vastauksia:

1. Mikä saa sinut ärtymään kotioloissa?

2. Entäs yhteiskunnallisesti tai jopa yleismaailmallisesti?

3. Miten käsittelet ärtymystäsi ja mikä sitä helpottaa?

4. Entäs mitkä ovat (mahdollisia) pikkumaisia piirteitäsi, ja miten niiden kanssa elät?

5. Kerro tässä välissä, että mistä erityisesti ilahdut ja nautit.

6. Lisäksi olisi kiva tietää, mitä unelmointi sinulle merkitsee. Vai unelmoitko?

7. Taito, minkä haluaisit oppia?

8. Taito, mitä voisit vaikka minulle tai meille muille opettaa?

9. Lempikotityösi? 

10. Päivin kysymys oli niin hyvä: Mitä haluaisit sanoa 15-vuotiaalle minällesi?

11. Ja Tarulta varastettu (sori) hyvä kysymys: Onko sulla koti, asumus, tavaroiden tukikohta, vai jokin muu..? Entä kuinka tärkeä tai arvokas se on, haavoittuisitko jos menettäisit sen itsestä riippumattomista syistä?

En ole itsekään vielä Tarun julkiseen kysymykseen vastannut. Nyt vastaan. Minulla on koti kaupungissa ja oikein juurien koti siellä Ryötönperällä. Molempien menettämisestä haavoittuisin, mutta kaupunkikodin menettämisestä ehkä parantuisin. Mökkimaaplänttini luovuttamisesta vieraiden omaksi tuskin koskaan toipuisin. Niin maallinen minä olen.

Minä armahdan teitä, enkä kuitenkaan laita tätä nyt kenellekään 3x11 -kohdan haasteena suoraan. Olisi kiva kuulla joitakin pohdintoja vaikka noista kysymyksistäni, mutta kuten sanottu, luen juttujanne mielelläni juuri sellaisina kuin itse haluatte kirjoittaa. Lopussa haasteen ohjeet kokonaisuudessaan, jos joku haluaa ne napata.

Ai niin ja kiitos kiinnostuksestanne blogitapaamisviikonloppua kohtaan! Hauskoja kommentteja ja toiveita on tullut. Minä pidän asian mielessä ja teidät ajatuksistani ajan tasalla. 

Terveisiä vaan, verhokin on jo paikoillaan. Ja minä. Hylly ei.

* * *   * * *   * * *

Säännöt:
1. Postaa palkinto blogiisi.
2. Kiitä bloggaajaa, joka antoi palkinnon sinulle ja linkkaa takaisin hänen blogiinsa.
3. Kirjoita 11 satunnaista faktaa itsestäsi.
4. Vastaa nimeäjäsi 11 esittämään kysymykseen ja aseta 11 kysymystä sinun ehdokkaillesi.
5. Nimitä 11 bloggaajaa, jolle tahdot tämän palkinnon antaa.
6. Ilmoita ehdokkaillesi, että olet nimennyt heidät.