Projektisuunnittelumatka (messut)

Rakensin teille äsken tuon ylläolevan kuvan vähän niin kuin kollaasiksi kaikesta mitä on tullut ajateltua. Siitä voitte esimerkiksi havaita inspiraatiolehtikuvan, jonka ansiosta minä tiedän mitä pensasaidan oksanpätkistä ehkä alan askarrella. Nyt keittiön lattialla odottaa kassissa risuja. Lisäksi olen erityisen ylpeä Martoilta liikelahjaksi saamistani villasukista. Meillä kun ei töissä ole tapana, että yksittäinen työntekijä saa vastaanottaa lahjuksia, niin vitsailin että mites nämä sinne postissa saamani sukat jaetaan. Piti pikkuisen lietsoa muissa lisäkateutta.

Sain kuitenkin pitää sukat itse, koska se oli kiitos taannoisesta vierailusta kun kävin vähän juttelemassa Marttojen kanssa nuorisosta. Ihana työtehtävä. Voisin alkaa meidän työpaikan marttavastaavaksi, niin pysyisin sukissa. Allekirjoitan myös heidän sloganinsa, joka sekin näkyy kuvassa.

No mutta. Kuten myös voitte havaita - kuvassa on Hyötykasviyhdistyksen siemeniä. Ne on hankittu tänään Kevätmessuilta, jonne sain miehenkin mukaan. Puhuttiin koko viikko, että retki tulee olemaan vähän niin kuin laatuaikaa ja ensi viikolla käynnistyvän mökkikauden inspiraatio- ynnä projektisuunnittelumatka.

Sehän ei ollut pitkä. Matka siis. Minä menin suoraan yövuorosta lähijunalla ja treffasin vapaapäivää viettäneen miehen aulassa. Elvistelin bloggaripassillani ja pidin huolta, että se oli varmasti kunnolla framilla rintapielessä. Jos laatuajaksi voi sanoa sitä, että yksi oli vähän väsynyt ja toinen ajatteli koko ajan ruokaa, niin sitten yhteinen ajanviettomme täytti kriteerit.

Tämä onkin messujen ainoa varsinaisesti keväinen kuva.

Mies pysähteli ruokamaistiasiin ja minä hiihdin kohti puutarhajuttuja. Mies osoitti (taas) haikailevasti paljuja ja minä painelin vierasmökkiosastolle. Mies jarrutti kulkua hipelöimällä sekä keittiö- että maankääntölaitteita ja minä yritin katseellani etsiä vinkkejä kavihuoneviljelyyn sekä kierrätysrakentamiseen. Eniten intressimme menivät ristiin rakentamis- ja remontoimisosastolla, jossa jouduin seisomaan aika kauan yksin osastojen risteyksessä, ettei kadota toisiltamme. Mies oli pysähtynyt keskustelemaan jostakin harkkorakentamisesta.

Sillä välin minäkin sain tietää, että on sellainen kivijuttumateriaali, josta voi rakentaa vaikka mitä muotoja ja erkkereitä, vaikka maan allekin. Ja lisäksi sain selvittää eräälle mukavalle konsulenttipojalle meidän perheen kattomateriaaleista, että juu - löytyy sekä peltiä että huopaa. Valehtelin, ettei meillä ole katoilla yhtään sammalta, ja sitten voitiinkin hyvässä hengessä vaihdella muuten vaan messukuulumisia.

Linnunpönttöjen nikkarointipiste oli tänä vuonna mielestäni vähän ajattelemattomasti piilotettu trendikkäiden katuruokaosastojen ohi pikkuisen peränurkkatyyppiseen paikkaan. Minun piti tehdä kummipojalle sunnuntain 3-vuotissynttärilahjaksi pönttö, mutta alkoi taas ujostuttaa. Monetkohan kevätmessut minun pitää käydä, että kehtaan asettua sinne askartelemaan ja asiantuntijoiden ohjattavaksi. Nyt minulla ei sitten ole vielä mitään lahjaa ylihuomiseksi, siinäpähän kärsin.

Mutta pysähdyin kyllä sitten katselemaan kun pojat kilpailuhengessä askartelivat kivijuttuja. Oltiin taas turvallisesti puutarhaosastoilla. Minulla on yksi ämpärillinen pieniä liuskekiviä, joista aion tehdä kohdan Japanialaiseen puutarhaan. Pitää muistaa viedä se mökille. Katselin ja omaksuin pikkuisen mallioppimisen hengessä:

No oli meillä tietenkin yhteisiäkin kiinnostuksen kohteita. Laiturit ja terassit. Jälkimmäiset onnistuimme jotenkin missaamaan. Ehkä ne oli täytetty säänkestävillä sohvilla, emmekä huomanneet itse alustoja. Nimenomaan terassiasioiden pitäisi olla nyt suunnittelussa ajankohtaisia, mutta niin vaan jäätiin taas laiturihaaveisiin. Tuntuu, että mietin asiaa joka viikko. Saahan sitä miettiä.

Villiinnyin visioimaan mökkirannasta irrotettavaa lauttayksikköä, jolla voisin käydä vaikka kylillä kaupassa. Siinä voisi olla joku pieni moottorikin, mutta itätuulella voisin myös purjehtia. Lisäksi aloin ajatella kaikenlaisia majoja ja vaikka mitä. Yövuorojen jälkeen mieli saattaa joskus olla lennokas, mutta nyt syytän tätä ponttoonisysteemiä. Se on kyllä aika iso ja rannassa ollessaan veisi ehkä turhaa tilaa, mutta hieno oli:

Ja onhan minulla sitäpaitsi venekin, Neiti Näpsä. Pitääkin tänä kesänä ainakin kerran mennä sillä kauppaan. Katsoa samalla, kuinka kauan sähköperämoottorin virta riittää ja soutaa sitten loput.

Yksi messujen kohokohdista oli se kun mies oli jäänyt jonnekin maistelemaan kalasäilykkeitä (meillä on tänään säilykelohipastaa ruokana) ja minä ehdin meistä ensimmäisenä hobitti- tai ewoki-tyyppisille metsämajoille. Oikein alkoi jännittää, miten puoliso reagoi. Minä jotenkin ihastuin - varmaan siksi kun en ollut ennen nähnyt mitään vastaavaa - selvisi että tuote oli nimeltänsä iglusauna. 

Mehän emme tarvitse iglua emmekä yhtään saunaakaan enää, mutta...

Kun on kuitenkin se metsänreunan vierasmökkiajatus vireillä, niin lähdin visioimaan että pyöreämuotoinen salaperäinen tumma rakennelma voisi sointua kuvaan hyvinkin. Vaikka ajatuksena on kyllä ollut hyödyntää liiterissä olevia isoja laseja ja tehdä sellainen selkeä ja yksinkertainen tilava nukkumaneliö. Jotain päreviritelmää meidän täytyy kuitenkin saada keksiä, sanoi mies yhtä kiinnostuneena näistä kuin minäkin. Kun meillä kerran on aika lähellä mökkiä se päremyllykin.

Että jos ostettaisiin päreitä suunniteltujen tarjoilualustojen lisäksi myös ihan johonkin rakennuskäyttöön. Ihan uusi ajatus! Pitäisi olla vaikka kanoja, niin tekisin heille pärekodin. Tai koiralle kopin! Sitten voisin kissojen poissaollessa lainata paikallisystävältä koiria ja heillä olisi entistä hauskempaa vierailla luonamme leirillä. Mahdollisuudet ovat rajattomat.

On nimittäin myös kappelimainen mahdollisuus, johon kiinnitin huomiota sen juhlavuuden ja toisaalta luonnonläheisyyden vuoksi. Olisi sellainenkin metsänreunassa aika jylhä näky suurten kuusien kaverina. Mutta ehkä tilankäytöltään hankala majoitustarkoituksiin. Otin kuvan vain takapuolelta, ja kun kierrettiin ihmettelemään edestä, niin tässäkin oli sauna kyseessä.

Aivan varmasti on hartaat löylyt!

Villit kuvitelmat ovat hyödyllisiä kaikille, mutta varmasti tällaisissa messuoloissa niistä hyötyvät eniten sellaiset ihmiset, joilla on tyhjä tontti ja rahaa. Hyvä, että on keskitetysti vaihtoehtoja esillä. Meillä oli kuitenkin jo etukäteen sovittu pienehkö yhteinen messustipendi (Taloudessamme jo vuosia vallinnut yleinen käytäntö vastaavilla retkillä. Säästymme turhilta hankintakeskusteluilta miehen "tarveperusteisen" ostovietin iskiessä. Minä olen meillä perinteisesti se pihi nipottaja.) ja siihen sisältyi myös messuoluet. Yhdet.

Stipendiä kului kalasäilykkeiden lisäksi ohrarieskaan ja miehen joihinkin perinneruokavälipaloihin. Ja sitten siemeniin - luojan kiitos jotain pysyvääkin sentään. Paitsi etteivät pavut ja tuhkanauriskaan kai ole monivuotisia. Ei kun kaskinauris. Mikä ikinä se lieneekään. Miehen heräteostos. Hän ei sittenkään malttanut odottaa, että päästään mökille tarkistamaan viimevuotinen siementilanne vaan huomattuaan että paljuista ja muista oli turha keskustella, niin alkoi kitistä jotain ruusupapuihin liittyvää.

Minä vein miehen sitten sinne Hyötykasviyhdistyksen osastolle. Minkä jälkeen törmättiinkin miehen työkaveriin, niin pääsi tuoreeltaan esittelemään löytöjään. Aika viattoman söpöä minusta. Kamalampaa olisi ollut raahata kotiin joitakin epämääräisiä laitteita taas. Ruokakasvien viljelyhän nyt sentään kiinnostaa minuakin - vaikka kävinkin jokaisella yrttitaimia tarjoavalla osastolla nuuhkimassa, minä tykkään eniten yrteistä, mutta ei niistä nälkä lähde - ja tekee miehelle hyvää kun talven tiedelehtien lukemisen jälkeen pääsee taas puutarhahommiin hänkin.

On alkamassa mukavasti taas yhdessä puuhailun kausi. Tykkään.

Näin muuten esparsetti-nimisen kasvin siemeniä. Esparsetti? Minun pitää pikkuisen googlailla ja tutkia, että mikä se sellainen kasvi on. Sitten jos se on nimensä lisäksi muutenkin kiinnostava, niin hankin niitä siemeniä ja alan ehkä esparsettiekspertiksi. Säästän sitä vielä seuraavien sadepäivien varalle.

Paljon jäi siis ajateltavaa, hyvä että pistän aivoituksia heti tänne muistiin.

Iloisesti yllätyin huomatessani, että Punaisen Ristin Kontti-kierrätysketju oli näyttävästi esillä. Toivotin heti vierailuni aluksi sen osaston puuhaihmisille hyvät huomenet ja terveiset yövuorosta. Taisin vähän hämmentää niitä tuntemattomia tyyppejä. Minä itse kun elän juuri sellaista kautta, jossa yritän päästä vähän eroon ylimääräisestä tavarasta - niin jouduin pikkuisen sulkemaan silmiäni Kontin osastolla.

Mutta esimerkiksi vinkkinä kuormalavojen monikäyttöisyydestä innostuneille, että niitä myydään nyt messuilla muutamalla eurolla. Toki lavoja saa ilmaiseksin varmasti monesta paikasta, mutta samalla jos Kontilta itselleen niitä lunastaa, niin tulee laittaneeksi rahaa hyvään tarkoitukseen. Minulla on jo kellarissa yksi, niin en edes kuormalavaa tarvitse. Niin kuin on pärekorejakin, vanhoja matkalaukkuja, hyväkuntoisia marikankaitakin mökiltä löytyy ja aivan liikaa astioita.

Niin, että minusta ei tänään ollut Kontille paljon muuta iloa kuin tämä tarpeeni mainostaa. 

Tuli marikankaista mieleen, että Apulainen on saanut tällä viikolla ompelu- ja vaatesuunnittelukohtauksen, ja jännityksellä odotan saanko esimerkiksi jonkun kivan taskullisen puutarhaessun tai kietaisuhameen tässä kevään mittaan.

Takaisin messuille. Minun teki mieli ostaa yrttien taimia. Jotenkin ehkä päivän sää - tai jokin muu - vaikutti siihen, että tuntui olevan liian pitkä aika että saan kaivaa taimet maahan. Toisaalta, halusin ehkä "säästää" taimiasioita vielä vähän, nautiskella keväästä hitaasti. Vaikka kyllä minulla kukkajuurakko-osastolla virisi yhden konsulenttinaisen kanssa keskustelu esikasvatuksesta.

Innostuin hilpeästi kun näin laukkakasvin sipuleita siellä myynnissä ja kerroin, että minulla on näitä nyt "näin pieninä" kukkapöydällä. Myyjätär ensin siihen että niin, niitä on niin monia lajikkeita, isoja ja pieniä. Johon minä sitten että eikun olen viljellyt ne siemenistä, ovat poikasia vasta. Myyjätär kertoi äidistään, joka on ahkera itseviljelijä myöskin ja ihaili meidän esikasvattajien kärsivällisyyttä.

Minä oikaisin tietenkin asiat tolalleen. Sanoin, että kärsivällisyydellä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että alkaa jo helmikuussa hiplata siemenvarastoja ja pahimmillaan pistää viljelyksiä alulle. Se on nimenomaan merkki kärsimättömyydestä, jota kevättä odottava ihminen kokee. Kerroin lisäksi, että lopulta on melkein se ja sama onnistuvatko viljelykset. Pääasia on saada se kokemus puutarha-asioiden ajattelusta ja sen siivitteeksi pieni kosketus multaan.

Kukkasipulimyyjällä oli ihan ostaviakin asiakkaita, niin emme jatkaneet keskustelua pidempään. Pitäisiköhän ensi talvena perustaa jokin puutarhakeskustelupiiri? Vähän niin kuin on lukupiirejäkin. Siinähän se menisi kaamos somasti. 

Tässä täytyy etsiä lisää viljelysalustoja nurkista miehen hankkimia siemeniä varten, vaikka kai niistä osa laitetaan vasta suoraan maahan.

Hän tuossa odottaa, että lopetan tämän raportoinnin ja alkaisin olla valmis messulohipastaan. Täytyy vissiin mennä, että voin seurata valmistusta ihan livenä.

Samalla minä alan suunnitella risuaskartelujani, ja jos ne menevät mönkään niin voin toteuttaa jotain vielä pienimuotoisempaa. Sellaiseenkin messuilta löytyi vinkkejä, ja esimerkiksi alla olevan kuvan ideaan meiltä löytyy kaikki tarvittavat materiaalit.

Ensin pitäisi kuitenkin suorittaa pikkuisen taimien koulintaa, sytytellä muutama sadepäivän kynttilä lisää ja levätäkin. Ihana kun sataa, niin ilma raikastuu! Hyvää viikonloppua kaikille!