Kohti pyhiä.

Sillä välin kun paikalliset pikkunoidat askartelivat virpomisrisujaan lauantaina, niin minä värkkäsin kolmivuotiskorttia. Molempien lopputulokset ilmeisen hyvät, etenkin risujen. Mies jäi sunnuntaina päivystämään trulleja, kun minä lähdin synttäreille. Yleensä noidille niiailu on ollut minun hommaani, mutta nyt ei ollut vaihtoehtoja.

Mies oli tosi vakavan kuuloinen kun soitin juhlista lähtiessäni. Meni jo kylmät väreet niskassa, ja hikikin pikkuisen tuli, kun hän kertoi tosissaan "tilanteen olevan päällä". Noidat olivat vallanneet asuinalueemme ja mies oli joutunut käymään lähikaupassa hakemassa lisää palkkamakeisia, kun munakulhossa oli alkanut pohja häämöttää jo varmaan ennen puoltapäivää.

Se on kyllä kiva, että täällä käy virpojia meidän vieraidenkin ihmisten ovilla. Toki noitimassa olivat olleet myös naapurin tyttö pikkusiskoineen ja kavereineen, mutta sitten muitakin. Minä jäin paljosta paitsi, vaikka toisaalta sain kyllä nauttia perheen ja lasten seurasta pikkumiehen juhlissa. Ne olivat tänä vuonna kovin Tähtien sota -painotteiset, ja Darth Vader pääsi ihan kakkupöytään saakka.

Minä vein tylsän kummitädin "kulttuurilahjan", jota sankari osaa ehkä arvostaa rauhallisempina päivinä. Annoin elokuvan lisäksi ennakkoperintönä omia lapsuuteni pikkukirjoja. Niitä on kätevä pakata vaikka eväsreppuun mukaan retkelle tai automatkoille, eivät vie paljon tilaa ne.

Kun olin lauantaina saanut kortti- ja pakettiaskartelut valmiiksi, ei näpertelyvietti ottanut laantuakseen, vaan siirryin tosiaan risuihin. Kun kerran on ihminen jonkin vision saanut, ei siitä pääse jos ei edes yritä toteuttaa. Puoliso katsoi huvittuneen hiljaisena väkertämistäni. Minullahan ei ole mitään aivan sisäänrakennettua teknistä loogisuudentajua vaikka muuten "luova" olenkin. Rautalanganpätkistä ja kepeistä sain kuitenkin mielestäni aikaiseksi aika kivan kattilan alusen.

Joka kyllä päätyi ensisijaisesti sittenkin tunnelmakäyttöön:

Ehkä lopputulos on hieman aiottua "ilmavampi", mutta ei se mitään. Ihan näin takatalven hengessä jaan tämän virikkeellisen idean nyt tännekin, jos jollakin teistä puutarhakavereista käy pääsiäisenä pyhät pitkiksi. Keppiaskartelu on varsin terapeuttista ja samalla saa vähän niin kuin luontoelementtiä pöydänkulmalle.

Miehen piti tietenkin näyttää tekniset taitonsa, ja teki teille paremman mallikappaleen. Sitä voisi jo ehkä käyttää ihan lautasenkin alusena:

Otin minä teille kuvan kurkun idustakin. Mutta kyllä se ei kuvassa näytä muuta kuin sirkkalehdiltä, ja niitähän on nähty. Vähänkö olin silti eilen ylpeä kun näin, että tämä yksi neljästä viljelemästäni kurkun siemenestä oli lähtenyt kasvamaan! Nostin sen pimeästä heti valoon, ja sadesään takia sytytin oikein kukkalampunkin kaveriksi. 

Minä järkeilin, että en ehkä viljelekään enää mitään ennen pääsiäistä, etteivät pääse kasvustot kuivahtamaan poissaollessani. Nyt kun olemme pitkästä aikaa menossa mökille ja useammaksi päiväksi, niin pelkän ilon sijasta olen tietenkin onnistunut kehittelemään stressimomentteja - ja niiden kanssa sitten elänkin taas seuraavat kuukaudet - tai ainakin viikot - kunhan taas totun siihen, että kaikki on hyvin vaikken olekaan koko ajan esimerkiksi kissojen kanssa samassa paikassa.

En minä raaskii niitä raahata pitkälle automatkalle muutaman mökkipäivän takia. Viikko on meillä vähän sellainen rajapyykki, että sitä lyhyemmäksi ajaksi voi katit jättää kotiin Apulaisen ja muiden ihanien ystävien hoitovastuulle. Nyt minä olenkin hälyttänyt puoli Helsinkiä "takapäivystäjiksi", jos vaikka Apulaiselle tuleekin jokin este. Näin saan kotoapoistumisneuroosini pikkuisen pienemmäksi.

Kissojen hoitamisen lisäksi en kehtaa pyytää pitämään silmällä myös viljelmiäni, ja niinpä hoidan olemassaolevat taimet kuosiin ennen lähtöä ja viljelen pyhien jälkeen loput. Lisäksi stressaan tietenkin pikkuisen kiirastorstain kauppa-asioista. Vihaan kassajonoja ja ruuhkia. Onneksi mies kestää ne paremmin, tuntuu joskus suorastaan nauttivan pitkistä kauppareissuista. Ihme tyyppi.

Koskahan minä opin käsittelemään turhia stressejäni? 

No mutta, toiseen asiaan. Meillähän on siskojen kanssa se perinne, että minä saan joululahjani yleensä vuoden viiveellä. Nyt oltiin etuajassa, ja sain pakettini jo näin maaliskuussa. Itse asiassa yritettiin sitä jo helmikuussa, mutta lahjakassini jäi pikkusiskon käteen kun hän taannoin oli minua saattelemassa bussille. Meidän on vissiin niin vaikeaa luopua perinteistä, heh.

Kyllä oli ihana sunnuntai eilen, kun palmusunnuntain perinteiden lisäksi sain avata paketteja. Lämmitin sieltä heti meille mukilliset mustikkaglögiä ja avasin myös suklaat. Ja nyt ei kuulkaa haittaa takatalvikaan, kun nato - velipojan vaimo - oli minulle kutonut mahtavat säärystimet! Laitan ne ehkä tänään jalkaan, kun lähden yövuoroihin.

Vielä kaksi yövuoroa ja sitten kaivattu pääsiäisloma!

Vaan sain myös ihanan puutarhakirjan. Mahtavat kuvat ja paljon vinkkejä. Esimerkiksi sellaisia vinkkejä kuin "Korjaa kurkkusato usein." ja "Raparperin voi jakaa leikkaamalla halki. Huolehdi, että jokaiseen palaan tulee juurta ja versova silmu." Tai että "Niittykukkapelto vaatii viitseliään kasvattajan."

Ei muuten vaadi. Minulla on mökillä niitty, jonka maaperä on ilmeisesti aikojen saatossa jo sopivasti köyhtynyt. Perkaan sieltä vain ylimääräistä pusikkoa ja muuta sälää välillä pois, ja nautin. Mutta ei minulla ihan oikeasti taitaisi olla kärsivällisyyttä alkaa niittyä kasvattaa ihan nollapisteestä, olen onnekas kun saan nauttia valmiista tuotteesta. Ehkä viljelen sinne jossain vaiheessa jotain vielä lisää, vaikka koenkin metsäkurjenpolvien, päivänkakkaroiden ynnä muiden meren aina aika riittäväksi.

Kirjan kuvista pisimmäksi aikaa pysähdyin kuitenkin lumpeen äärelle. Taitaa olla sielussa jo vapaan järviveden kaipuu, johan tässä onkin saanut kuivan maan asioita harrastaa ihan riittävästi. Mökkijärvessämme on muutama lumme, mutta enemmän ulpukoita, joista minä kyllä tykkään niistäkin.

Tulin oikeastaan toivottamaan teille hyvää hiljaista viikkoa ja pääsiäisen tunnelmaa. Minä olen itse suuri pääsiäisen ystävä, en niinkään hengellisistä syistä (vaikka ehkä vähän niistäkin, tai ehkä kohdallani henkiset syyt ovat parempi ilmaisu) vaan siksi, että se on ihana kevään juhla - oli sää mikä hyvänsä. Toivoa antava ja lepoa tarjoava pitkine pyhineen. Olen varma, että kaikilla on siihen talven jäljiltä melkoinen tarve.

Huomaan, että tänä vuonna minulla ei silti ole mitään mahdotonta pääsiäisjuhlan somistusviettiä. Joskus on ollut. Lähinnä odotan luonnonhelmaa ja yhdessäoloa. Mökille tulee sukua kylään osaksi pyhiä, mikä saa ryötönperäilyyn hieman erityistä juhlavuuden tuntua, vaikka on minulla muutamia hommiakin mielessä. Siis itselle. Vieraat levätkööt, tietenkin.

Hei, muutama arkipäivä vielä ja sitten köllölleen koko sakki! Minä raportoin mökiltä sitten, siitä voitte olla aivan varmoja.