Pihajuhlakausi on auki

On se niin, että oli sää mikä hyvänsä niin vappuna se pihajuhlakausi on viimeistään avattava. Monena vuonna on ollut ihan kuuma ja vieraita on pitänyt varjella auringossa palamiselta. Melkein tykkäsin tämän vuoden kuulaasta ilmanalasta enemmän. Vaikka saahan siinä kylmänherkimmät ihmiset olla varovaisia, etteivät vilustu. Kuinkahan moni puistoissa vappunsa viettänyt on nyt sitten sairasvuoteella. Kolotuksen ja nuhan takia.

Minä kyllä siedän aika hyvin kylmää. Vaan nyt pihalla istumiseen riitti ihan vaan pari kerrosta puuvillaa ja hyvin tarkeni. Toista on ollut joskus. Isovanhemmat eivät lakanneet muistelemasta sitä vappua, kun kahlasivat pikkukengissä Ullanlinnanmäelle ja räntää oli nilkkoihin saakka.

Luulisi, että nimenomaan heidän sukupolvensa olisi osannut säänmukaisen pukeutumisen.

Eilen yön kynnyksellä viimeinen ajatukseni ennen unta oli, että hemmetti yrtit ja kukkaset unohtuivat ulos. Oli liian eteerinen nukahtamaan vaipuvainen olo, että olisin jaksanut nousta ne pelastamaan palellukselta. Olenkohan kasvien tosiystävä sittenkään, kun kärsimättömyyksissäni istutan liian aikaisin ja jätän sitten omine nokkineen selviytymään kylmiin öihin? Itse kyllä kellin tyytyväisenä vällyissä, mutta kukkaset saavat riutua ja paleltua.

Kyllä tänä aamuna olivat vielä elävän näköisiä ja onneksi aamuaurinko alkoi niitä heti noustuaan lämmittää.

Käytin nimittäin vappuaaton kukkahommiin. Ja vappupäivän mietin, että tuliko nyt sittenkin liian asetellun näköistä. Pitää ehkä hajottaa sommitelmaa vielä jotenkin. On vähän liian täynnä ehkä portaiden viereinen seinusta. Vaan suojaisin paikka toistaiseksi. Ei osunut siihen eilinen pohjoistuuli.

Ajatuksenani oli istutella laatikkoon yrttien taimia. Muka ei kuitenkaan ollut sopivia taimikaupassa, niin mukaan tarttui kumminkin vaan kaksi täysikasvuista laventelia ja ainoastaan yksi oreganon taimi. Kotikeittiöstä nappasin marketeista risottoa varten ostetut timjamin ja mintun niille kavereiksi. Lisäksi tunsin ottavani valtaisan riskin, kun iskin itsekasvatetut pienet laventelin alut isojen viereen. Ajattelin, että aikuislaventelit voivat toimia esimerkkinä poikasille.

Ja jos nyt palellutan kaikki, niin kyllä muuten nyppii ja itsekritiikki kukoistaa. Pitää olla tarkempi. Mikähän se politiikka mahtaa oikein ollakaan, murehdinko suotta vai syystä.

Vaan kyllä tuli yrttilaatikosta nätti. Vasta kun olin sen askarrellut, niin perehdyin Kekkilän mainoslehteen. Olisi pitänyt tehdä laatikkoon laitetun muovin pohjalle reikiä, että juuret saavat happea. Tökin niitä sitten ohikulkeissani grillitikulla.

Ihmettelen vaan, että eikö se happi kulkeudu kasvin vihreiden osien kautta ja mullan läpi?

Lisäksi tuli ostettua mansikka. Se oli taas sellainen yövuoron jälkeisen tilan heikoin lenkki. Heräteostos. Kyllä melkein heräsinkin puutarhakaupan kassalla, kun olin napannut mukaan kaikkea muutakin. Muun muassa itselleni tähän asti vierasta ruukkusoraa ja kukallisia hansikkaitakin kolme paria. Enimmäkseen teen pihahommani paljain käsin. Aikamoinen hinkkaaminen on kynsien alusissa aina ennen töihin menoa, etten näytä kadunnaiselta.

Kasvaa meillä kotona ja maalla metsämansikkaa aika paljon, niin mitä ihmettä teen kympin amppelimansikalla, jota en edes laittanut roikkumaan vaan somistin sillä maitotonkan?

Kevätkenkiin hommasin tänä vuonna haalistuneisiin nauhoihin rimmaavat kukkaset. Aika kivat.

Kengät roikkuivat talven yli ulko-oven pielessä ja kaveri sanoi, että sillä tavalla aseteltu kenkäpari voi joillekin viestiä siitä, että meillä välitetään huumausaineita. Oho. Hups. Mutta kyllä on asuinalueemme sellainen lintukoto, että jos täällä joku mömmöjen toivossa liikkuu niin aika kauan saa varmaan etsiä. Eikä ole kukaan tullut meillekään tietääkseni siinä tarkoituksessa ovelle kolkuttelemaan.

Yksi perunanmyyjä Forssasta on käynyt tänä keväänä kaksi kertaa ovella, ja aina ovat meidän sydämemme särkyneet kun yksinkertaisesti emme tarvitse säkkitolkulla perunaa kahden aikuisen taloudessa. Kun myyjä tuli sen toisen kerran, meitä alkoi ihan itkettää. Tietysti olisin voinut lunastaa vähän siemenperunaa mökille. Mutta siis tuskin hänellekään roikkuvat kenkäni olivat mikään syvällinen viesti.

Kävi meillä vappua viettämässä kaksi niin sanottua täsmävierasta. Ensimmäinen aattona ja toinen vappupäivänä. Sellainen on saunan ja uuden grillin mahti. Minä yritin esitellä kukkaistutuksiani, mutta enemmän kiinnosti ystäviä puolison tekemä ruoka ja vissiin sitten pelkkä seurustelu. Mikä olikin kyllä mukavaa. Itse kun olin vähän sosiaalisesti laiskalla tuulella enkä jaksanut ajatellakaan kaupungin humuun lähtemistä, niin ihana ilmiö on se, että luoksemme uskalletaan tulla siitä huolimatta.

Muutamia vappupuheluita tuli puhuttua, ja vieraita olisi saattanut tulla enemmänkin jos olisin huomannut vappuillan tekstiviestit. Myöhemmin se niihin vastaaminen sitten jäi, kun en tiennyt keiltä ne olivat. Elän keskellä puhelinkriisiä kun oma luurini on huollossa. Voisin ehkä kirjoittaa pienen teoksen aiheesta eikä yksikään numero pelastunut.

Ehkä sillä on jokin merkitys. Niin olen koittanut ajatella ja suhtautua. Jää paljonkin aikaa kaikkeen muuhun, kun ei koko ajan räplää kännykkää. Kyllä sieltä sitten läheisimmät ihmiset ennen pitkää ottavat yhteyttä. Sillä tavalla ehkä saan taas tärkeimmät numerot vähitellen takaisin muistiin.

Veikkaan, että juhannukseen mennessä homma on korjaantunut. Nimittäin nyt tiedän jo yhden ihmisen, joka aikoo olla työnantajalleen tiukkana että pääsee mittumaariksi Ryötönperälle. Että yhteydenottoja se vaatii, jos meinaa mökille tulla. Kätevää.

Pihamaalla seurustelu ja kukkasten asettelu irroittivat niin mukavasti arkipäivistä, että nyt onkin ihan maanantaiolo. Kiva yllätys on kumminkin, kun onkin jo keskiviikko. Ylihuomenna tähän aikaan, parin valvotun yön jälkeen, istun toivottavasti jo autossa matkalla maalle. 

Ryötönperän hyllyssä odottaa velipojan antama joululahjakuohuviini. Voi olla, että vietän siellä toisen puutarhavapun. Pakotan puolisonkin kilistämään lasillisen, vaikka häntä tuo kupliva tahtoo aina vähän närästää. Toisaalta, jääpä itselleni sitten enemmän.

Näin viime yönä unta parittomista sukista. Se on kyllä ihan arkitodellisuuttakin, että ei ollut kovin symbolinen se uni. Vaan pitää pistää sukkapyykki pyörimään. Ihan kohta - ihan kohta onneksi - pääsee siirtymään varvastossuaikaan. Sekin tulee olemaan luksusta, voi että. Hyvä juhlan aihe jälleen.

Lainasin kuvaa varten vappuvieraan lakkia, kun oma on kunnioituksen puutteessa kadonnut.