Kun saa vieraakseen sukulaisia, joista osaa ei ole ennen edes tavannut - ja samantien tuntuu, että olisi tunnettu aina, niin onhan sitä onnekas. Minulla on nyt uusi pikkuserkku, oikeammin kaksi jos laskee hänen puolisonsa mukaan. Kyllä vähän ensin jännitti heidän tulonsa. Mutta heti kun ajoivat pihaan, tuli tarve alkaa halailuun. Tuli ihana lomaviikon maanantai-ilta. Vähän tiistaiaamuunkin siinä tietenkin vierähti. Oli uuden pikkuserkun velipoika oikeassa, kun arveli että hyvin tullaan toimeen ja hauskaa tulee.
Koska uusi pikkuserkku puolisonsa kanssa on varsinainen maailmankansalainen - ja nytkin vain Suomessa lomalla - niin se toi oikein lisäarvoa sille, että sain näyttää Ryötönperän kesää heillekin, pedata aittaan. Somistin vähän päivänkakkaroillakin.
Lisäksi voi olla, että olin ihan vakavissani ajatellessani, että voisin matkustaa vastavierailulle heidän luokseen. Maailman ääriin. Nyt se tuntuu turvalliselta, kun olisi rakkaat ihmiset oppaina siellä kaukana eksotiikassa.
Kun luovutin uuden pikkuserkun ja seurueensa jatkamaan matkaansa, piti tunnelmoida hetki. Se tapahtui rautakaupassa. Lähdin ystävän kanssa talikko-ostoksille, sillä vanha on jo liian vanha ja katkikin. Palattiin työn touhuun. Täällä on tapahtunut vaikka mitä!
Sen lisäksi, että olen saanut uusia sukulaisia, on muutakin. Hyötymaakompostista on tullut Klenkan koti. Hän sinne sinnikkäästi peruutti, kun ystävä alkoi uudella talikolla möyhentää. Rupisammakko sai nimensä siitä, että huolestuttiin josko olisi talikoinnista tullut raajavaurioita. Onneksi hänet nähtiin iltayössä asioimassa ihan sielun ja ruumiin voimissa. Toivon, että hän viihtyy kodissaan jatkossakin.
Olisi aika paljon pihatöitäkin, kun haluaisin askarrella sen japanialaisen puutarhankin. Vaatii aika paljon raivausta. Vaan nyt on suosikkiprojektina ulkohuussin sisustus ja olen keskittynyt siihen. Kärpäsenkarkoitusmaalilla sutimisen lisäksi olen suunnitellut koristelu- ja käytäntöasioita. Liiterin salakarsinasta löytyy loputtomasti aarteita. Vanhasta tulipesän luukusta olinkin jo tietoinen. Se tulee vessan seinälle ja kauniisti sinne sopii.
Mies palasi takaisin mökille, kamalasti oli minulla asiaa kun piti kertoa kaikki sukulaisjutut ja sisustusideat. Hän enimmäkseen ajatteli rantasaunaa.
Kun miesväki jämähti sisälle katsomaan puoli yhdeksän uutisia, minä halusin ilta-aurinkoon pihalle. Ei siinä kauan mennyt, kun tulivat perässä. Minä ajauduin kuitenkin mönkimään liiterin sala-aarrekarsinaan, vaikka välillä patsastelin hyötymaallakin. Härkäpapusten kukat herättävät kaikissa ihastusta. Horsmikko kasvimaan ympärillä on kasvanut niin korkeaksi, että ystävä otti ja niitti raivoisasti. Nyt saavat perunat ja pavut osakseen myös ilta-auringon.
Rautakauppareissulla tuli hankittua myös sellainen viikatteen teroituskivi. Olen oppinut uuden sanan. Se on liippa. Minäkin tässä vielä opiskelen sen liipalla hiomisen ja etenkin niittämisen. On sekin taito vielä rästissä. Mahtavaa kun saan aittapellon kukkaniitylle tehdä sen mitä sille pitääkin, että pysyy niittynä.
Tänään saatan kumminkin tutustua ponttilauta-asioihin, sillä huussiin pitää askarrella vähän tuulensuojaa. Liiterissä näyttää olevan sopivaa lautaa ja koska haluan huussin interiööristä pian valmista, niin pitää siis tehdä itse.
Koska ulkohuussi liiterin päädyssä ei ole saanut vielä uusia portaita lahonneiden tilalle, eikä muutenkaan ole käsienpesupaikka tai mikään valmis, niin edustalle on kertynyt puutarhatyökaluja. Minä niitä siirtelin pois siistimmin sivuun, että voi käynnistyä myös tulevan portaikon suunnittelu ilman silmää häiriköiviä tekijöitä.
Totesin olleeni vähän yksikertainen kun en ollut tajunnut käyttää kasvimaan möyhennykseen aivan toimivaa entisajan möyhentäjää. Olen kyykkinyt vaikeissa asennoissa ja pikkuisella haralla kuokkimistyyliin kaivellut multaa, että potut saavat sadesäiden jälkeen ilmaakin maahan.
Sala-aarrekarsinasta bongasin vanhan lämmittimen. Onkohan toiminut petrolilla vaiko millä. Ajattelin, miten hienoa olisi jos sen saisi oikein vielä toimimaan ja siten huussista lämpimän talvellakin. Oi että. Voi olla, että jää silti vain koristetarkoitukseen. Ei ihan ole tulevien vessankäyttäjien tiellä. Ajauduin miettimään, että kun se kakkasäiliöasiakin saadaan aikaiseksi, niin kukakohan tulee olemaan uudistetun ulkohuussin ensimmäinen kakkija. Siitä pitää laittaa sitten vieraskirjaan merkintä, on historiallista sitten.
Huussin ulko-oveen äiti aikoinaan neuvokkaana tekstasi sinisellä maalilla WC. Ei ollut hän aina ihan ajan tasalla käytännöissä. Eihän huussi mikään Wesi Closetti ole. Nauratti kamalasti, kun alettiin keksiä uutta nimeä ja logoa. Suosikkini on nyt DC. Dry Closet ikään kuin. Lentokonemaailmaa kun muistuttaa tämä kirjainyhdistelmä, niin voi olla että veskistä tulee DC10 tai DC9.
Aukeaisikohan se vitsi mökkivieraillekin. Vai onkohan siinä muiden mielestä mitään vitsiä ollenkaan. Ja onko sillä edes väliä.
Eikä siinä vielä kaikki. Karsinasta löytyi myös viinyylisiglejen soittopeli. Herranjestas sentään, kun Ryhtimaa-kylttikin oli paikoillaan ja sen ympärille on kehittynyt oikein Hyötymaakeskus, niin mitenpä täydentyi tällä matkalevysoittimella. Jos senkin vielä saisi korjattua, niin voisi kuunnella kitkiessä esimerkiksi Katri Helenan tahi Dannyn vanhoja sinkkuja, koska niitä olen perinyt. Tai ranskalaisia joululauluja. Tulisi samalla vähän kielikylpyä.
Voisi sitten uudelle pikkuserkullekin veistellä jotain fraaseja heidän yhdellä äidinkielellään, jos vaikka joulunaikaan tavataan uudelleen. Pikkuisen on vielä ranskalaisen R-kirjaimen kanssa opettelua, vaikka olen sitä Edith Piafin avustuksella yrittänyt opetella. Ja Mireille Mathieun. Aina pitää kerätä oikein limaa kurkkuun, että saa sen sorisemaan soinnikkaasti.
Ilta kun tulee ja työvälineet on siivottu paikoilleen, niin nyt ei lopu Hyötymaan tunnelma siihen. On Klenkallakin kotoisaa kompostissaan, kun palaa kynttilät ja talikko on nostettu sivuun sen merkiksi, että hän voi huoletta mennä kasan sisälle nukkumaan. Ei tule kukaan enää möyhimään.
Eilen en meinannut malttaa sisälle ollenkaan yönkään tultua, kun vain seisoin ja ihastelin uutta kasvimaakeskusta. Vanha karsinasta löytynyt suihku tuo siihen vielä vitsikkään lisän.
Ja sademitankin hankin. Sen jälkeen ei kyllä ole taivaalta tullut pisaraakaan. Ja minä kun odotan, että voin alkaa pitää vesimäärätilastoja. Pitäisiköhän ihan opetella excel-taulukonkin käyttö nyt sitten. Kyllä olisi pomokin työpaikalla tyytyväinen, jos loman jälkeen yllättäisin sellaisella uudella taidolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti