Ryhtimaalla

Saa nähdä, paljonko tulee tuhrattua aikaa emaliämpäreiden ja -vatien metsästykseen. Tuli sellainen visio, että remontoitu rantasauna saa sellaiset. Päällimmäisenä väriajatuksena on vieläpä hankala luumu. Mistä sitä löytääkään ihminen luumunvärisiä emalijuttuja. Voin joutua tinkimään ja tyytymään esimerkiksi perusväreihin. Tavallaan hyväkin, sillä kotona olisi melkein joutilaana kaksi punaista ja yksi sininen emalivati. Vielä sitten vaan ämpäreitä vedenkantoa varten.

Vaan onhan tässä aikaa metsästää. Vasta alettiin purkaa löylytilaa. Se tarkoittaa meidän työtahdilla sitä, että hyvä jos joulusaunaan päästään rantaan taas.

Vähän ehkä turhamaista miettiä uusia sauna-astioita, kun vanhat muoviset ovat ihan hyviä. Olenkohan kulutusmaanikko. Ehkä tämä perustuu vaan siihen omaksumaani palkitsemisajatukseen, että isoon työhön kuuluu lopuksi somistuspalkinto. Nopeuttaa urakan etenemistä aina sellainen, kun tietää että kohta saa söpöillä.

Perjantaina pidettiin jäähyväislöylytilaisuus vanhassa miljöössä. Pyysin miestä ihan ottamaan minusta kuvan lauteilla muistoksi. Olenhan vauvasta asti saunonut niiden seinien sisällä. Ainutlaatuista. Näytän kuvassa ihan Klonkulta. My Precious - no niinhän minä rantasaunastani ajattelen.

Aamulla piti ottaa vielä miljoona ennenkuvaa. Ja joka purkuvaiheesta myös.

Pikkuisen jouduttiin käyttämään sorkkarautaa, että saatiin löylyhuoneen ikkuna auki. Tönö on sen verran vinossa, että mikään - varsinkaan ikkunoiden ja ovien mutkaton toiminta - ei ole itsestäänselvyys. Kyllä eilen taas tunkilla vähän kulmia nosteltiin ja laskettiin. Ihmeellistä on se, että sellainen tunkki vaan, vivusta nitkutellaan ja talo nousee. Käsittämätöntä. Pieni esine on tunkki mielestäni sellaiseen suuruteen, mutta niin se vaan toimii.

Saunan ikkunasta sitten mies ojenteli minulle ulos kasattavaksi vanhat lauteet, lahon lattiamateriaalin ja sensellaista. Alkoi heti tulla askarteluajatuksia. Mikä on hyvä, koska muuten olisin saattanut olla haikeana kun sillä tavalla vanhaa ihan tähän asti hyvin palvellutta puutavaraa vaan viskotaan joutilaisuuteen heinikkoon. Syksyyn mennessä tontilla on ainakin tosi monta uutta kylttiä.

Keksin nimittäin, että lauteita kannatelleet kehikot - vai mitkä ne on - sopivat erinomaisesti kylttitarkoitukseen. Keskittymiseni miehen avustamiseen herpaantui pikkuisen, kun aloin miettiä mitä kyltteihin sitten tekstaisin. Mottoja vai mitä.

Jostain syystä pata herätti eniten huolta ja haikeutta. Se kun on ollut paikoillaan minun näkökulmastani aina. Niin monet kerrat sen kanssa olen tapellut, hän on savuttanut silmilleni ja kieltäytynyt syttymästä. Mutta kun lopulta syntyi yhteistyö, tuli vedestä aina melkein kiehuvaa. Hänen kauniit luukkunsa säästän toki ja voi olla, että keksin tiilenpalasillekin jotain nuotiopaikkakäyttöä tai vastaavaa. 

Pienistä asioista tulee ilahduttua. Mies sai nakuteltua kokonaisena irti padan logon. Minä sitä palasta onnessani kanniskelin, ja sijoitin lopulta laiturille ihan vaan siksi, että harvoin saa pata-asiaan tarkoitettu materiaali olla ihan rannassa. Aika hauskan näköinenkin siinä. Jos vielä valaisisin sen jotenkin, niin olisi vähän niin kuin sellainen taidetyyppinen yllätysmomentti ihan kesävieraitakin silmälläpitäen.

Tosiasiassa Porin Mainio odottaa remontin valmistumista ja uutta elämäänsä seinäreliefinä. Mitenkähän sen sitten saa kiinnitettyä, voi olla että tulee haasteita.

Välillä tuli niitä kuuluisia sadekuuroja. Niistähän koko Suomi puhuu. Olin karannut saunalta paskakaivosireeniä siistimään ja yrttimaalle karsimaan, niin heti tuli rangaistus ja kastuin. Pakko oli palata rantaan apulaiseksi. Soitettiin paikalliselle ystävälle, että tietääkö hän ketään ammattimiestä. Että konsultoitaisiin vähän. Ystävä tuli heti paikalle tekemään saunan lahonneista osista diagnoosia ja tutustui tilaan muutenkin, sitten vasta soittivat yhdelle Martille, joka osasi antaa neuvoja. Kätevää!

Samalla - kun kerran saatiin ystävä paikalle - jatkoin gallupointiani ja kysyin kuuluuko hän lauta- vai vesivanerikoulukuntaan. Saunan lattiasta oli kyse. Kyllä alkaa lauta voittaa. Onneksi, koska sehän on nättiä.

Tauoilla pohdittiin saunan tulevaa systeemiä. Koska nyt tulee vain yksi tulipesä, samassa pata ja kiuas, niin jää pikkuisen enemmän tilaa. Tehdään ehkä jätti-iso keskilaude, jonka päälle tulee penkkejä ylälauteiksi. Katsotaan, miten käy. Laitetaan laude ehkä vielä vinoonkin, kulmasta kulmaan tyyppisesti. Jos en sitten ala katumapäälle ja pidä moista modernisuutta liian prameana Ryötönperälle.

Yrtti- ja hyötymaarintamalla on tapahtunut poissaollessamme vaikka mitä. Täällä on satanut viime aikoina kuulemma aivan kamalasti, joten siihen nähden alunperinkin itämään lähteneet viljelmät ovat yllättävän hyvässä voinnissa. Eivät ole hukkuneet.  Paljonhan on sitten niitä tyhjiäkin kohtia, joissa ei kasvu koskaan käynnistynyt. Esimerkiksi Garlic Oriental. Hän ei halunnut kasvaa Ryötönperällä. Eikä mustajuuri. Mikä vähän ihmetyttää, kun vieressä retiisi kumminkin saanut aikaan sormenpäänkokoisia tuotteita.

Vähän tuli väänneltyä käsiä laventeleiden äärellä, kun hehän pitävät kuivasta. Ja nyt on märkää. Muutenkin yrtit herättivät ajatuksia, kun niihin ilmaantuneiden kukkien karsiminen tuntuu julmalta. (Laventelia kasvatan kyllä ihan koristetarkoitukseen, joten sen kukkasista suurimman osan säästän pörriäisille.) Mutta niin pitää tehdä, että leikkaa ne kukinnot vaan pois ja lähtökohtaisesti kohtelee ronskilla kädellä. Ihan en ole vielä sisäistänyt sitä, että kukat pitää esimerkiksi timjamistakin katkoa. Eikö niistä tulisi uusia siemeniä ja ensi vuonna olisi timjaminiitty? Mutta ei, kukat pois vaan sanoo viisaammat.

Leikkelin siis. Vähän jeesasin laventeleitakin, kun sade oli painanut isoimmat kukinnot ihan maahan asti. Raskaalta taakalta näytti, niin otin muutamia oksia sitten sisälle iloksi pikkuisiin vaaseihin pariin paikkaan.

Kun tänään kippasin miehen junalle käymään kaupungissa, niin oli vihdoinkin aika ottaa puutarha kokonaisuudessaan haltuun. Tai siis, ainakin se osa, joka on luonnolta vähitellen takaisin valloitettu. Nyt on mielessä niin paljon projekteja, että oli pakko hoitaa ensin alta pois perunamaan kitkemiset ja muut asialliset hommat. Melkein kyllästytti se horsmien nyppiminen, mutta tuli siitä kasvimaasta taas ihan esittelykelpoinen.

Sehän on pohjalaiselle osalle minusta tärkeää, kun tässä taas kohta saan esitellä tonttia kesävieraille.

Hirveä määrä hyttysiä ja kosteutta. Välillä en tajunnut, minkä takia on pikkuisen tuskainen olo, mutta se oli vain se jatkuva ininä ja hiki. Yksi hyttynen lensi suoraan silmään kun ajoin ruohoa. On saattanut järvenselkää pitkin kaikua muutamia kirosanoja, taas kasvaa meikäläisen maine vastarannalla.

Lopuksi aloin askarrella saunamateriaalista ensimmäistä kylttiä. Aivotyötä olin tehnyt kitkiessä. Se tulee kasvimaalle. Niin ajattelin, että pitäisikö siinä lukea vaikka Ryytimaa. Se tuntui kuitenkin jotenkin typerältä, kun kyllähän kaikki näkevät ilman plakaattiakin, että siinä on ryytimaa. Joutuisin pian naurunalaiseksi. No sitten mietin, että pitäisikö laittaa joku mietelause. Mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhanhoito. Ei kovin omaperäistä.

Sitten aloin pohtia, mitä se viljelys minulle edustaa. Kunnollisuutta ja osaavuutta ja ahkeruuttakin. Ryhtimaa. Oikein siihen tykästyin. On vähän niin kuin sanaleikkiä ryytimaalla.

Kylttiaskartelu saattaa kuulua niihin tekemisiin, jotka lopuksi tuntuvat ihan naurettavalta. Lässähtää. Kun olin tekstannut talomaalilla lautaan, niin kiinnitin pari koukkua ehkä lyhtyjä varten, tai jotain. En tiedä vielä. Lisään varmaan muutaman naulan ripustustarkoituksia varten, kun koukut loppuivat. Oli pakko päästä kokeilemaan, miltä kyltti näyttää kasvimaan reunalla. Se pitää oikeasti ihan kaivaa maahan, mutta nyt kokeilin niin että tuin pikkuisen tiiliskivillä.

Kyltti kaatui kerran härkäpapujen päälle - juuri kun olin ottamassa miehelle kännykkäkuvaa. (Pavut taittuivat aika ikävästi, toivottavasti tuho ei ollut fataali.) Ja pari kertaa toiseen suuntaan vastaleikattuun nurmikkoon, niin että ruohonpalasia tarttui kirjainten märkään maaliin. Kyllä siitä silti voi vielä hyvä tulla. Huomenna asennan sen paikoilleen. Pitää kaivaa se ihan tukevasti maahan. 

On kaikenlaisia tarveajatuksia kyltille. Siihen voisi virittää tellingin hyttyssavuille esimerkiksi. Pitää vaan tussilla korjata M-kirjainta, kun nyt näyttää että siinä lukee Ryhtinaa. Vaikka haittaako sekään, ei oikeastaan. Tämähän on tällaista puutarhahuumoria kumminkin vaan.