Viihdyttävää toimintaa

Vuosi sitten keväällä ja kesällä tuli joukkovoimin aloitettua japanialaistyyppisen puutarhaosion valmistelu Ryötönperälle. Siinä nousi juurakko jos toinenkin ja rehevöityneet pusikot saivat kyytiä. Isot kivet paljastuivat eikä siihen muuta osannut suunnitella kuin eksoottista mataluutta.

Ottaa näköjään luonto paikkansa takaisin jos ei koko ajan ehdi olla valvomassa ja nyppimässä. Ihan on kokonaisuudessaan villiintynyt takaisin korkeakasvuiseksi vadelmikoksi ja nokkosmereksi. Eilen aloitin raivauksen uudelleen ja paremmaltahan rinne alkaa taas näyttää.

Mies kysyi, että kai muistin ottaa ennenkuvia. En muistanut. Harmittaa. Näkyy työn jälki vain omaan silmään nyt sitten. Kun istuksimiseen ja seurusteluun hetkellisesti kyllästyneenä puolispontaanisti ryhtyy johonkin projektiin, niin silloin unohtuu kamera.

Huussityömaan kanssa on kokonaan toinen juttu. Siitä kyllä on satamiljoonaa kuvaa. Voisin koota niistä yhden kokonaisraportin, vaan ei malta. Joka vaiheesta pitää näköjään elvistellä erikseen. Olen kiintynyt vessateemaan. Eilen hyyskä sai portaat.

Ennen:

Ja jälkeen:

Mies piti vapaapäivää saunaremontista, kun odotellaan rakennuksen suoristumista. Niin syntyi rappuset.  Naapuri sanoi, että kyllä se sauna oikenee jos mennään porukalla korkeaan nurkkaan hyppimään.

On siellä huussissa muutakin. Eikä vähiten sähköasioiden päälle ymmärtävän ystävän virittämä valo! On kuulkaa katkaisijat ja kaikki. Siitä kuvia sitten kun on taas pimeää. Ja minä kun olin ajatellut, että lyhtyjä vainen laittelen. Ja olisi sitten se paloturvallisuusriski.

Vaikka olen ylpeillyt sillä vaaleansinisellä perinnevärillä, jolla sudin seiniä kärpästen karkottamiseksi, niin enemmän luovuus kukkii muissa kohdissa. Esimerkiksi kun keksin tapetoida seinää vanhoilla almanakan kuvilla. Tuli sellaista merellistä fiilistä. Tai nostalgista.

Toimivat samalla vähän tuulensuojana. Tajuan kyllä, että kun järveltä päin puhaltaa ja jos vielä on vettäkin joukossa, niin pullistuuhan viritelmäni ja kosteudesta alkaa repsottaa. Vaikka kuinka ammuin niittipyssyllä huolella. 

Tässähän on nyt kuitenkin siis sellainen filosofia, että voi sitten vaihtaa seinän tunnelmaa ja uusia paperointia aina kun alkaa pistää silmään. Seuraavana voisi olla vaikka elokuvateema, jos saan jostain niitä vanhoja julisteita.

Nyt täällä on lomailemassa savolaistaustainen kesävieras. Suorastaan sudeettisavolainen, kuulemma. Sitä asioista ja ilmiöistä veistelyn määrää voi vaan ihmetellä. Esimerkiksi hyönteisistä on ollut aika paljon puhetta. Kyllähän se minulle sopii, kun itsekin ajattelen aika paljon siivekkäitä. Viime päivinä ampiaiset ovat olleet top 10 -listan kärjessä. Ei että niistä mitään haittaa olisi. Vaan kun olivat keksineet tehdä pesän liiteriin jääneeseen styrokskasaan, joka oli suojannut klapikonetta kuljetuslaatikossa.

Vähän siellä siivoillessani sen huomasin ja juoksutin sen styrokshässäkän talon taakse, koska muuten alkoi olla hankalaa puiden teko ja muu liiterihomma. Sen verran vilkasta oli liikenne pesälle. Mutta hieno rakennelma heillä siellä on lämpimässä styrokslaatikossa, en raaskinut tuhota tietenkään. Jossain vaiheessa - pakkasten tultua varmaan vasta - pitää kärrätä kasa jonnekin muualle pihapiiriä rumentamasta, vaan nyt ei vielä uskalla ettei tule konfliktia.

Huussin hirsien väliin pesineiden amppareiden kanssa ollaan ihan väleissä. Vain muutama uuno on siinä yhdyskunnassa ja aina pörräävät ihmisen naaman eteen tai korvaan ihmettelemään. Kukaan ei kumminkaan ole vielä pistänyt, enkä minä ihmeekseni edes sellaista mahdollisuutta kovinkaan paljon ajattele.

Kun on paljon ötököitä, niin tarkkasilmäisenä sitä näkee kaikenlaista.

Savolaistaustaisen kesävieraan urheilukalastuskin meinasi vallan keskeytyä, kun hän havaitsi sudenkorennon rantakaislikon vedessä. Oli korento kuulemma munimispuuhissa. Siinä vapakin jo vaipui melkein veteen kun vieras kumarteli ja kommentoi. Ensin oli itse neuvonut meitä olemaan rannassa ihan hiljaa, että saa narrattua molskivan hauen valokuvaa varten koukkuun. Mutta sitten pälätti taukoamatta itse.

Kun itse yritin nähdä korentoihmeen, niin johan kaikkosi. 

Mutta ihan viihdyttävää sitä kalastustoimintaa oli seurata. Tuli todettua, että ei tässä televisiota tarvitse paljon kaipailla, kun on tällaista ohjelmaa projektien välisille taukohetkille. Kalaa ei tullut tietenkään.

Vähän sitä savolaistaustaista ihmetytti, että minkä takia täällä koko ajan tehdään jotain vaikka hän on tullut lomailemaan ja seurustelemaan. Piti siinä sitten kertoa, että ei vaan takapuoli kestä ihan loputonta portailla istumista. Kyllä vielä viikonloppukeikka mökillä voi sellaiseenkin mennä. Vaan nyt kun meillä on ollut mahdollisuus viipyä pitkään, niin se kanavoituu toiminnallisuudeksi. 

Mikä tekee älyttömän hyvää mielenterveydelle. Esimerkiksi kun tänä aamuna heräsin vähän painajaisiin ja pahaan mieleen, niin heti helpottaa kun tietää että voin mennä lapion kanssa juurakonkaivuuseen. Ja huussin somistushomma auttaa myös. Esteettisyydellä on sellainen eheyttävä vaikutus, näköjään.

Tuli jo aikaisemmin tällä viikolla ystävän kanssa todettua, että kun tekee jotain oikein maanläheistä niin siinä asettuu asiat omaan oikeaan perspektiiviinsä. Tulee hyvä olo, vaikka ensin olisi ollut paha. Eikä se ole mitään ahkerien ihmisten hömpötystä vaan aivan totta. Minä voin todistaa.

Kaikki on siis hyvin. Paitsi että vähän on kissoja ikävä. Lähden huomenna käymään kaupungissa heidän luonaan ja muillakin asioilla. Minkähänlainen ajomatka tulee, kun sudeettisavolaistaustainen kesävieras höpöttää vieressä. Voi tulla ihan hauskaakin, kevyttä. Voidaan vaikka vähän pysähdelläkin  kiinnostavissa paikoissa. Kun kerran ei ole kiire.