Parasta aikaa.

Toissakesäinen räkättirastaan pesä. Odotan uusia asiakkaita.

Loma on ihmisen parasta aikaa. Vasitenkin jos tekee vähän toisin ja matkustaa kotiin mökille pitkästä aikaa aamujunalla. Yksin edeltä. Siinä on sitä Ryötönperän hallintakauteni alkuaikojen tunnelmaa kolmen vuoden takaa. Kun mies oli kiireinen ja minulla pakkomielle päästä tekemään lopullista päätöstä mökin lunastamisesta. Tulin aina kun vain pystyin maalle, olisin varmaan kävellyt jos ei olisi julkista liikennettä.

Silloin en saanut torpassa saati tontilla mitään aikaiseksi. Pyörin ympyrää ja tekstailin ystäville. Tunnelmoin ja mietin. Istuin rannassa vain.

Enää se ei ole sellaista, eikä tarvitsekaan. Voi lähteä heti liikkeelle tai tehdä asioita tontilla. Nyt oli sellainen aika, että piti mennä etsimään muuttolintuja joelta ja kaivaa lumipoteroita. Ei ollut joutsenia ja reuhatessakin tuli hiki.

Kun puoliso saapui autolla perässä, minä lämmitin rantasaunaa silmät kiiltäen. Hän luuli, että olin tunnelmoinut kevätvalkoviinillä tuntikaupalla. Mutta minulla oli ehkä kuumetta. Se on niin harvinaislaatuinen tapaus, että voisi ihan maalata raksin seinään. Ison. 

Minä aina inhoan kun ihmiset raportoivat facebookissa ja muualla omista tai lastensa räkätaudeista. Mutta nyt kun itse olen ollut aika sairas, niin se kyllä pitää kuuluttaa kaikille. En enää ikinä kritisoi muita, sehän on sairastamisen harvoja lohtuja että saa virtuaalisiakin päänsilityksiä.

Muita lohtuja ovat Vana Tallinn -likööri ja lukuisat villapeitot. Ja yleinen kiukuttelu, jos jaksaa.

En ole tohtinut pyytää ääneenlukua, vaikka mieli teki. Veemäinen tunne, kun ei jaksa edes lukea itse. Kirja rötkähtää viereiselle tyynylle ja pitää vain tuijottaa tyhjää. Kyllä minä vissiin alan olla jo kuosissa, kun jaksan kirjoittaa. Ja se on hyvä, koska huomenna tulee vieraita. Ja ylihuomenna.

Onneksi ehdin kaivaa kunnon hankikäytävät Ryhtimaalle ja Huussille. Kyllä siinä hiki virtasi ja luulin vain kuntoni huonontuneen. Siitä kiukustuneena oikein laajensin polkua ihan oleskelutilaksi asti. Treenasin vähän niin kuin yläkroppaa. Ja kyllä se sitten olikin kipeä. (Lisää päänsilitystä, mielellään myös vähän niskahierontaa ja lämmintä juomaa.)

En minä näillä takatalvisilla lakeuksilla vielä ollut haaveillutkaan oikeista puutarhatöistä, ja hyvä niin. Turhautuminenhan olisi ollut ihan järkyttävää parisuhderiitaluokkaa, jos minulla olisi ollut ennakko-oletus siitä, että pääsiäislomalla oikein kynnetään tulevaa pottumaata. Kyllä minun haaveeni liittyivät lähinnä lintuihin. Ja paistatteluun.

Jälkimmäiseen tuli nyt sitten parin päivän tauko, minä sitten siivoilin sisällä tuvassa kun otti niin nuppiin räkä. Samalla kun imuroi hirsiseinistä pois pölyseittejä, voi ajatella kukkia ja kesäistä saunailtaa. Samalla kun möyrii piilovintillä tehden tilaa taas uuden perikunnan tavaroille, voi tutkia mahtuvatko isoäidin kesämekot minullekin.

Puutarha odottaa kyllä. Ei hätää, malttamattomat kanssasiskoni, kyllä se kuopsutteluaika tulee.

Palkintojakin on sadellut.

Eilen illalla erityinen pilvihöhhäke auringonlaskun päällä. Minulla oli kamera mukana rannassa kun olin kuulevinani joutsenten ääniä. Yhtään ei näkynyt ja pistin möykän vain mielenterveyteni piikkiin. Yleensä olen kyllä ollut oikeassa ja oikeaan aikaan heitä tervehtimässä.

Niin tuoreessa muistissa on se, kun syksyllä lähtivät. Minä niin olin surullinen.

Ja, haha! Kun tänä aamuna kanniskelin autoon piilovintin roskia, niin näin että minulla on joutsenia! Kaksi.

Nyt olen varma, että kuulin eilen oikein. Kuikelokaulat ovat täällä taas levähtämässä. Ihmeellisen laihat kurkut heillä. Kohta jatkavat matkaansa. Jännä, että ystäväni Sardiniassa iloitsee tähän samaan aikaan pyykkinaruillaan keekoilevista pääskyistä. Ajatella, jos ne ovat samat yksilöt, jotka melskaavat minun liiterissäni kuukauden päästä.

Muuttolintuus. On se ihmeellinen ilmiö. Erittäin järkevää. Onkohan oikein tarkoitettu, että meillä pohjoisen ihmisillä on tällainen keväinen etuoikeus. Tulee muistutus kylvökaudesta siivekkäiden muodossa. Minä niin tykkään.

Kun olin käynyt dokumentoimassa omat joutseneni, en millään olisi malttanut takaisin hämyiseen tupaan vaikka imuri ja flunssa olivat toista mieltä. Toivoin lisää muuttolintuhavaintoja, vaikken kuullutkaan kuin tiaisia ja tikkoja. 

Alunperin olin ajatellut tehdä talvilomaretken eläinpuistoon. Valokuvausta harjoitellakseni. Vaikken tykkääkään vangitsemisen ajatuksesta. Sekin retki nyt jäi, ehkä hyväkin. Ties minkä manifestin olisin laatinut häkkiin tuomittujen petolintujen oloista. Minä kestän kaikki karhujen ja saukkojen betonikaukalot nipinnapin, mutta lintujen kohdalla olen ehdoton. 

Ei ole oikein, jos iso lintu on muutaman kuution häkissä. Ei ole. Ja piste. Linnun kuuluu saada lentää juuri niin paljon kuin haluaa!

Vapausharakka.

No niin. Ajatella, että kun tämä pääsiäinen on vietetty, niin havahdutaan alkavaan huhtikuuhun. Ei tarvitse miettiä kenkävalintaa, kumisaappaat riittävät. Kohta tennarit. Sitten espikset. Sitten varvastossut. Nahkatakki. Farkkutakki. T-paita. 

Minä tykkään eniten farkkutakkivaiheesta.

Ajatella, jos joku näkee jo ensimmäiset kurjet nyt pyhinä. En edes kehtaisi olla kateellinen. Kunhan vain näkisin vaikka kuvia heidän muuttoaurastaan. Parasta aikaa eletään nyt.