Sireenin oksa alkoi oikein kukkia vaasissa keittiön pöydällä. Mutta nyt pari päivää kuvan ottamisen jälkeen jo löpsöttää lähes menehtyneenä. Lehdet ovat menneet ruttuun ja loput kukkasilmut jäänevät aukeamatta. Ei jaksanut ensiponnistuksensa jälkeen enää oksa pontevoitua. Mitenkähän mahtaa itse puun kanssa käydä. Sen näkee kun tässä kohta paljastuu kattolumivuoren aiheuttamat totalitaariset vauriot.
Ei ole muutenkaan ollut ihan vehmainta sorttia Puutarhanurkan vanhin sireeni. Mutta on se riukumaisista oksistaan huolimatta ihana. Samoin kuin se violetin värinen Ryötönperällä, joka ei kyllä laihuudesta kärsi. Oksia näytti silti katkenneen tämänkin talven lumesta. Joka kesä se kumminkin rönsyilee ja rehevöityy ihan niin, että karsia pitää. Johtuu varmaan muhevista olosuhteista. On nimittäin aikoinaan istutettu kekseliäästi paskakaivojen keskelle. Varmaan kaunistukseksi sementtikansia peittämään. Tosiaan peittääkin ja saa oikein raivata, että likakaivomiehet pääsevät tyhjennyshommiin.
Jokohan sitä voisi pääsiäispyhinä mökillä paskakaivosireeninkin harvennusta lähemmin suunnitella. Taidankin olla vähän sireenien fani, vaikka alkukeväästä luulen aina että tuomi on ykkönen.
Sain lahjaksi papukaijatulppaanin. Olipa senkin kukkalajin kohdalla ennen tätä meikäläisellä aukko sivistyksessä. Mikä ei kyllä ole mikään yllätys. En osaa montaakaan kukkaa ja nimeä yhdistää, koska se ei ehkä ole pääasia. Tärkeintä on ihailu. Erikoiset ryttyiset reunat kukassa. Itse asiassa aika näyttävä. Mietin, että miten liittyy papukaijoihin.
Tuleeko nyt niin kylmät yöt, että pitää papukaijakukka ja muut nostaa pyhiksi ulkoeteiseen? Ikävä olisi palata kotiin, jos kaikki olisivat nuupallaan vastassa.
Melkeinpä enemmän huolettaa silti laventelin alut. Kaikista pönäkimmin juuri hän suosikkinani on alkanut kasvaa. Muutamat muut hyvin itäneet kukkaset ovat aika säälittävän näköisiä, mutta laventeli vaikuttaa kehittyvän melko tasalaatuisesti. Sen taimet jos menetän, niin loppuu viljelymotivaatio tykkänään. Niin, pitää nyt jollakin kikkakolmosella huolehtia, etteivät kuivahda parin päivän pääsiäislomalla.
Pitäisi olla joku terraario varastossa. Sinne voisi luoda optimiolosuhteet.
Nyt kun olen viljellyt erilaisia kukkia, niin kyllä on joka kasvuvaiheessa mielenkiintoisia hetkiä. Siis niiden kanssa, jotka selvisivät ensivaiheesta hengissä. Esimerkiksi karvat. Yhtään en enää muista, miltä talvella netistä tutkimani harmaakäenkukka sitten isona näyttää. Mutta nyt siinä on ainakin paljon karvoja. Kaappaako se ilmastakin ravinteita vai suojautuuko joltakin. Jännää nöyhtää tosiaan.
Ehkäpä tästä kukkakarvoituksesta löytyisi oikein tietopakettikin, jos vain lähtisi tiedonhankintaan. Pitää googlata. Ja pyhien jälkeen pitää varmaan alkaa suunnitella kukkaitujen muuttamista isompiin astioihin vissiin. Pistin lisää laventelin siemeniäkin tulemaan, jos siitä kerran tulisi menestys.
Pitää nyt varoa, ettei kiinny liikaa noihin taimiin. Kun sitten siitä tulee turhan iso ja dramaattinen kohtaus, jos sattuvatkin menehtymään.
Kaduttaa vähän kun rähisin ihan asiallisen mukavalle lehtimyyjälle puhelimessa. Teki mieli soittaa siihen numeroon takaisin ja pyydellä anteeksi. Jotenkin vaan vähän pimahdin kun se alkoi ehdotella lehtien tilaamista äitienpäivälahjoiksi jos ei kerran itselle kelpaa. Olisinhan minä voinut periaatteessa itselleni jotain tilatakin, mutta kun olen tehnyt sen irtonumerolupauksen. Että ei tilata, keskitytään lupaaviin lehtihyllyihin.
Lupausta olen kyllä tässä pihahommia odotellessa vähän liian orjallisesti noudattanutkin joka kauppareissulla. Olen ihan kansikuva- ja mielikuvamainonnan uhri. Tarttuu mukaan jos on ihania kuvia, enkä minä ole nyt ehtinyt itse artikkeleita lukea ollenkaan ja aina tulee uusi lehti hyllystä otettua. Kyllä ei nyt sentään pelkkien kuvien takia pitäisi talousrahojaan törsätä lehtiin.
Nyt kun on kylmää ja olisi ennen ulkotöitä aikaa saattaa koti kunnialliseen siisteyteen, niin ei. Imurin meteli ei innosta. Lehtipinoa sitä vaan tulee plärättyä vaikka ei oikein keskityttyä kuitenkaan. On otettava nekin pääsiäiseksi mukaan.
Niin ja kirjakaupasta tilattu ja saapunut Karel Capek. Vuonna 1929 hän kirjoitti puutarhurista mm. näin:
"Hän haluaa vain ... nuuhkia maata, kaivella ituja esiin sormin, riemuita kukkivista lumikelloista, pyyhkiä hikeä otsaltaan, suoristaa selkänsä, syödä kuin susi ja juoda kuin sieni, käydä nukkumaan lapion ja herätä kiurun kanssa, ylistää aurinkoa ja taivaan kosteutta, tunnustella kovia silmuja, hankkia kevään ensimmäiset känsät ja rakkulat ja elää kaiken kaikkiaan reilusti, keväisesti ja kuohkeasti puutarhurin tapaan."
"Sen sijaan hän manaa, että maa on yhä tai taas jäässä, raivoaa kotona kuin häkkiin teljetty leijona, kun hänen puutarhansa peittyy lumeen, istuu takan ääressä nuhaisena, joutuu käymään hammaslääkärissä ... Toisin kuin runoilijat hän ei hauku vain pohjoistuulta vaan myös häijyjä itätuulia ... ja tuntee itsensä tavattoman nöyryytetyksi, kun ei voi mitenkään auttaa kukistamaan ja nitistämään tyrannimaista talvea."
Olet oikea mestari näiden kuvien kanssa :)
VastaaPoistat. Kristiina