sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Pumpulimaisemassa



Torstaina kun saapasteltiin tontille ei ollut vielä tiedossa, että saadaan talven ihmemaaparatiisi viikonlopuksi. Matrikkelitaiteilijan kanssa oltiin junamatkustettu läpi sateisen Suomen ja naapurit kun hakivat meidät asemalta, niin lähinnä ihmeteltiin kuraista maailmaa. Ryötönperän pihalla oli kaljuja kohtia ja jäisiä vesi-iljanteita. Mutta oli tyyntä. Minulle on käytännössä ihan sama, että minkälainen sää mökillä on - paitsi että toivon aina tuulettomuutta. Koska silloin luonnon hiljaisuuden erottaa parhaiten.

Paitsi että kun tarkemmin ajattelen, niin onhan se kesällä ihana ääni se lehtien havina. Siihen tarvitaan pieni tuulenvire kyllä.

Tästä "huoltokäynnistä" mökille tuli ihan erilainen reissu kuin olin etukäteen ajatellut. Ensinnäkin olin kuvitellut että vietän yhdennaisen päiviä seurankipeänä hämärässä mökissä siivoten. Mutta sitten tosiaan Matrikkelitaiteilija halusi lähteä mukaan seuraksi ja vieläpä torstai-iltana tuli ystävämme Timber suoraan työreissultaan lepäilemään kanssamme maaseudun rauhaan. Matkustettiin jo eilen illaksi takaisin kaupunkiin ja jotenkin lauantain ja onnistuneiden hetkien takia oltiin aika riehakkaita autossakin. Rivissä siinä pakettiauton ohjaamossa naurettiin huonoille jutuille, pidettiin taukoja ja otettiin selfieitä, joita lähetettiin ystäväporukan Berliinissä työmatkailevalle osalle. Lapsetti ihan älyttömästi meitä keski-ikäisiä ihmisiä.

Miten se aina tapahtuukin, että mökkioloissa vähän niin kuin taannutaan ja jaksaa naurattaa kaikki pieruista lähtien. Viinillä on tietenkin oma vaikutuksensa asiaan, mutta tällä kerralla minä olin edelleen myös melkoisen puolikuntoinen, joten tietynlainen harmiton velttoilu voi mennä myös sen piikkiin. Yhtään en nimittäin siivonnut, vaan keskityin polttopuuhommiin ja tunnelmointiin.

Yhtäkkiä me perjantaina nimittäin havahduttiin pumpulimaisemaan, että miten onkin kaunista. Ei siinä paljon vessanpesu kiinnostanut.



Talvitauko mökkeilystä oli tehnyt kummalla tavalla minulle hyvää. Kaupungissa on ollut niin paljon muuta ajateltavaa ja flunssan kourissa olivat loputkin mökin ylläpitomurheet nollautuneet. Vasta kun päästiin perille, niin muistin että minunhan piti olla huolestunut mm. vesiputkista. Ne toimivat moitteettomasti, vaikka varmasti jäässä välillä olivat käyneetkin. Naapurin isäntäkin sanoi, että eivät ne ennekään hajoneet ole, vaikka aina jo isoisäni aikana pakkasilla lakkasivat toimimasta. Taata sulatti keittiön putkia sellaisella lohkolämmittimellä ja muistikuvieni mukaan joskus oli käytössä myös hiustenkuivain. 

Hiiriasioitakin olin miettinyt aika vähän. Koska Matrikkelitaiteilija on meistä enemmän keittiöihminen - oikeastaan kuka tahansa on enemmän keittiöihminen kuin minä - niin hän otti asiakseen siivota papanat ja minä sain heti alkaa kanniskella saunapuita ja suunnitella lämmitystä. Oikein hyvä työnjako. Ei se saunakaan itsekseen lämpene. Vaikka aina minulla on vähän sellainen syyllisyydentuntoinen olo, kun pakenen rantaan. Onkohan olemassa sellaisia suomalaisia, jotka eivät tykkää sytytellä saunojen tulipesiä.

Siitä nauttii niin paljon, että tulee melkein pelko että kohta se varmaan kielletään.

Ei ollut yhtään hölmöä jättää siivoushommat seuraavaan kertaan ja tehdä puita. Niin siinä aina vaan käy, että jossain vaiheessa kuivat klapit vaan loppuvat. Otetaan käyttöön Ryötönperän saunakuivaamo, että saadaan aina seuraavaksikin illaksi sytytyspuut. Ja erityisesti lähdön hetkellä pitää huolehtia ensi kerrastakin ja jättää sekä tupaan että rantaan kunnolla poltettavaa. Jos vaikka tulee mentyä pimeässä perjantai-illassa, niin sitä itseään kiittelee sitten kun on klapit valmiiksi kannettu.

Apua - nyt muistin, että unohdin tyhjentää kiukaan vesisäiliön. Pitääpä soittaa naapuriin ja pyytää rouvaa piipahtamaan meillä. Muistin kyllä keräillä kaikki puolipuhtaat pyyhkeet mukaan pyykkiin, mutta unohtui sitten tuollainen perusasia.




Meni ehkä lähtörituaalit vähän sekaisin, kun oltiin saatu tingattua Timberiltä vasta iltapäivästarttaus. Koska tietenkin me naiset olisimme halunneet viettää mökkielämää ihan sunnuntaihin saakka, mutta koska seurueesen liittyi myös auto, niin ei ollut mitään järkeä jättää sen kyytiä käyttämättä ja maksaa kalliita junalippuja. Niinpä oltiin saavutettu konsensus ja sovittu että vietetään lauantaita vielä rauhassa ulkoillen ja lähdetään vasta vähän ennen pimeää kotimatkalle. 

Kannettiin puita sisälle ja minua oli ystävällisesti komennettu tekemään vain sen mitä jaksan. Vaikkei olekaan kiva, kun poskiontelot ovat turvoksissa, niin onhan sellainen ystävien huolenpidon alla oleminen aika mukava tunne. 

Kun Timber otti päiväunia, niin me vietettiin Kasvihuonehetki. Siinä tuli käsitettyä, että on tosiaan jo helmikuun puoliväli ja aika valoisaa. Että mökkikausi on taas edessä ja ihan lähellä. Kaupunkilaiset ystäväni eivät vaan millään meinaa uskoa kun kerron, että joskus vielä huhtikuukin on Ryötönperällä tosi arktinen. Nyt oli niin lempeä sää, että melkein unohtui se miten toisinaan käypi puhuri niin että rantasaunan iso ikkuna tärisee.

Lasipaviljongilla pohdiskeltiin, että tänä vuonna olisi aikaa viljelläkin jotain. Että mitähän sitä sitten kannattaisi pistää tulemaan ja minkälaiset laarit. Matrikkelitaiteilija tykkää kovasti salaatista ja ehdotti sitä. Minä jäin miettimään kesäkurpitsaa ja kurkkua. Tomaattien kanssa en ole oikein koskaan onnistunut, vaikka siinä pitäisi kyllä kehittyä koska pidän eniten tomaateista. Jos olisin pelkästään oman ruoanlaittoni varassa niin söisin juustoa, leipää ja tomaatteja. Tulipahan nyt sekin fakta tänne ylöskirjattua.




Suunniteltiin pääsiäisen juhlia. Timberillä on silloin syntymäpäivävastaanotto Ryötönperällä ja tulee paljon vieraita. Syntyi visio, että pitäisikö juhlayleisölle tarjota ihan Kino Ryöttö -elämys liiterissä ja pistää elokuvateatteri pystyyn vaikkei vielä olekaan festivaaliaika. Minä ajattelin myös pöytäliinoja ja tuolien riittävyyttä. Ja koiravieraitakin tulee! Toivottavasti silloinkin on juhlaystävällinen sää. Vaikka ainahan mökillä on tunnelmallista. Pitää vain elellä ympäristön ehdoilla.

Pitäisiköhän ensi kerralla kaivaa pöytähopeat vintistä esille ja ottaa käyttöön. Vähän nyt rönsyilee ajatuksenjuoksu, huomaan että mieli on vielä mökillä vaikka fyysisesti istun taas tässä kaupunkikodin nojatuolissa. Melkein niin kuin olisi nähnyt vain unta. Varmaan sitä oikein alleviivaa yltiöromanttinen sää, joka saatiin kokea. 

Avattiin terassikausikin perjantai-iltana rannassa saunan lämpiämistä odotellessa. Oli ihmeellisen lämmintä vaan istuskella ulkona. Minä pidin kavereille sierainten heilutuskurssia. Minullahan on sellainen erityistaito, että osaan tosiaan liikutella sieraimia. Juttu lähti siitä, kun kerroin miten tykkään ihmistyypistä, joka nauraa niin että nenäreiätkin heiluu. Minulla oli sellainen lapsuudenkaveri. Ja Matt Damon on samasta syystä ihana. Mietin, että alkaiskohan Matt meikäläisen facebook-kaveriksi. Että jos pistäisin viestiä ja kehuisin sieraimia.

Että ei me todellakaan kovin syvällisiä siinä sinisessä illassa juteltu. Ihanan virkistävää vain höpistä ja nauraa! Erittäin ystävänpäivähenkistä.



Nyt oli kyllä vähän sellainen olo, että olisin voinut jäädä mökille talvilevolle. Pitää vissiin tutkia kalenteria sillä silmällä, että koska pääsee takaisin. Tässä on nyt vaan kaikenlaista, eikä pitkiä viikonloppuja ole yhtään liikaa listoissa. Lomaa pidän vasta sitten keväällä eikä silloin ehdi pötkötellä, paitsi jos tulee takatalvi.

Ihanaa, kun ajatuksiin tuli jo mielikuva haravoinnista. Muuttolinnuista. Villapaitakeleistä. Siitä, miten aurinko lämmittää taas.

Ja mitähän kaikkea ennen sitä ehtiikään tapahtua. Miten sitä onkaan taas valoisissa kesäöissä viisaampi kuin nyt. Minä olen onneksi oppinut vuosien varrella tykkäämään tästä talven pysähtyneisyydestäkin. Siitäkin juteltiin ystävien kanssa. Että ollaan opittu asettamaan aivot tietynlaiseen talviuniasentoon ilman, että tarvitsee koko ajan tehdä numeroa vuodenajasta.

Voi lueskella dekkareita ja katsoa sarjoja telkkarista. Voi hoitaa vain välttämättömimmän ja jotain muuta jos tekee mieli puuhata, niin sehän on sitten vain plussaa. Tänään minä jätin väliin vapaaehtoishommat, vaikka uudet ystävät siellä olisivat olleet tavattavissa. Apulaisen kanssa peruttiin iltasaunakin, koska minun pitää jotenkin nyt keskittyä paranemiseen että jaksan huomenna töihin. Ihmeen sitkeässä on nyt nuha, nimittäin. Koittakaas te muut pysyä terveinä!
 

Vähän yksipuolinen kuvasto tällä kerralla.

Ystävänpäiväajatuksiakin tuli. Minä olen tosin jo niin paljon pitkin viikonloppua laitellut kuvaraportteja kavereille, että ei tässä enää tänään erikseen ole pahemmin tarvinnut viestitellä. Kyllähän sitä aika onnekkaaksi itsensä tuntee hyvien ihmisten keskellä.

Meinasin laittaa sosiaaliseen mediaan kuvan ystäväkirjastani. Kauan sitten kun lopetin työurani kirkkoherranviraston kanslistina, niin sain työkavereilta lahjaksi Krissen Mun ystävii -kirjan. Sinne olivat kirjoitelleet itsestään sekä papisto että suntiot. Ja kaikki muut. Aivan ihana muisto, joka onneksi aina välillä kirjahyllystä pomppaa silmiin ja plärättäväksi. Vielä siinä on tyhjiä aukeamia, mietin että pitäisi viedä se vaikka justiinsa mökille.

Siellä kun on ystävillä iltaisin aikaa, niin voisivat täyttää kirjan loppuun.

Paitsi, että voisinhan minä kehittää sellaisen erillisen Ryötönperä-ystäväkirjan omine kysymyksineen. "Mikä on lempihommasi Ryötönperällä? Minkälaisia ajatuksia huussin tyhjentäminen sinussa aiheuttaa? Paras ja/tai kauhein ruokamuistosi mökiltä? Sytytätkö saunanpesän laittamalla tuohta puiden alle vaiko päälle? Pelkäätkö hiiriä? Entäs kummituksia?"


2 kommenttia:

  1. Kuulostaa oikein elvyttävältä mökkeilyltä! Ja niin kaunista pumpulilunta, oi mitkä maisemat. Sitkeitä flunssakurjakkeita nyt ovat. Toipumista!!

    VastaaPoista
  2. Kiva oli lukea mökki reissusta ja kaunista on, itse olen säästynyt kaikilta taudeilta, paranemista sulle. Olen eka kertaa sun blogissa ja liityin lukijaksikin. Ois niin tosi mukavaa jos haluaisit tulla vasta vierailulle Aurinkokujallekkin.

    VastaaPoista