Vastustan

Postinkantaja saa nykyään kahlata lehtikasassa meidän portilla. Itse tykkään kahistella nilkkoja myöten ja haistella mädäntyvien lehtien makeaa haisua. Mutta postinkantajasta en ole varma. Silläpä pitää tässä aivan pian tarttua haravointiin. Turvallisuusriskikin voi olla postia jakavalle ihmiselle liukkaat lehdet. Kamala jos minun lehtikasoista tykkäämiseni vuoksi joutuisi onnettomuuteen. Kaatuisi pyörällä ja luisuisi mäessä parkkeerattuna olevan Helmikaaran alle.

Helmikaara kesäautoudessaan odottaa viemistä mökille liiteriin talviteloille. Tai sitten ainakin pitää ajella maalle vaihtamaan renkaat ja lisäämään jäänestoa joka paikkaan.

Vielä lehdistä. Selvyyden vuoksi mainittakoon, että vastustan sisälle kotiin kertyviä lehtikasoja. Kauhea riesa. Joka paikassa lehtiä liitteineen.

Vastustan myös kusenkeltaisia sairaalapyjamia. Solidaarisuussyistä. Anteeksi vaan karski ilmaisu. Kusenkeltainen. Ei ole meikäläisen keksimä sana. Vaan yhden rakkaan läheisen, joka kyseisestä vaatteisiin niin epäsopivasta värisävystä parhaillaan kärsii. Muun muassa. Kusenkeltaiset pyjamat pois sairaaloista! Vaikka saattaahan joku niistä tykätäkin. Mitä vahvasti epäilen.

No, luonnossa ei tule keltaisesta ensimmäisenä onneksi eritteet mieleen. Niin kuin ei ruskeastaan. Se on hyvä. Varsinkin kun niitä molempia värejä on koko skaalat näkyvissä nyt joka puolella. Tästä voisi irrota pidempikin pohdinta, mutta taidan jättää nyt väliin. Voi alkaa pian vahingossa naurattaa.

Sitä aina surraan kun syksy niin kaiken lakastuttaa ja elämä sammuu talveksi. Kyllä meidän pihalla ainakin tapahtuu. Voisin sanoa, että siellä on suorastaan välillä vilske. Mustarastas heittelee lehtiä. Tai siis mustarastaat. Monta niitä on syyshommissaan. Tankkaavatko vai mitä tekevät, en ole kysynyt. Oravat tonkivat piiloon talvivarastojaan, jotta minä löytäisin ne taas keväällä. Ja pikkulintuja käy ihan lähellä ikkunaa ja ihmistä vinkkailemassa, että kyllä tässä voisi jo jotain pientä valmisruokaa ottaa, ettei tarvise kylmiä matoja napaan vedellä.

Vastustan kylmien matojen syömistä. Niinpä meillä linnut saavat halutessaan omenoita. Vielä mitään lintulautaa en laita. Jos ei omena maita, niin matoja sitten. Tai hitaita hämähäkkejä.

Aloin tunnelmoida syyshortensian ääressä vissiin jo heinäkuussa. Se vaan on niin ihana. Jos sen on pihalle aikoinaan istuttanut Pirjo, niin kiitos vaan. Jos joku muu, niin kiitos hänelle. Olen koittanut hoitaa hyvin. Leikata keväisin kuivat oksat pois ja puhella paljon. Välillä pelkään, että alppimummoruusu jyrää hortensian, mutta aika sulassa sovussa ovat Puutarhanurkan maisemassa. Vähän niin kuin päällekkäin ja eri aikaan kukkien.

Vastustan syyshortensian kukintojen putoamista syysmyrskyssä. Niissä on niin kaunis sävy nyt. Se vanha roosa (jos ärsyttää, voi sanoa nasaaliäänellä myös vänhä röösä, kuten osa lukijoista tietää), jota Tiimari ei lyhtykynttilävalikoimiinsa ole vieläkään ottanut takaisin. Se jos pysyisi pihan yllä talven yli, olisi jotain lohtua. Oikeastaan paljonkin. Pysykää, kukkaset.

Olen yllättyneenä pistänyt merkille, että ilmanalan kylmenemistä vastaan minulla ei ole mitään. Olen viime aikoina kävellyt paljon ja hiki tulee ihan entisenlailla, vaikka olisi mikä koleus ympärillä. Tuuli tuntuu raikkaalta eikä se nyt niin nuukaa ole, vaikka sadekin välillä vihmoo naamaan. Hyvää tekee hipiälle ja karaisee. Kyllä ihminen tarvitsee sellaistakin. Onneksi en ole ulkonäköpainotteisella alalla töissä tai muutenkaan, niin ei tarvitse meikkivoiteen valumista sateessa ajatella. Voi keskittyä hengittämiseen.

Myrskytuuli se kun puskee ikkunankarmien välistä, niin alkaa talo jäähtyä. On ollut oivallinen syy sytyttää takkatuli iltaisin. Nopeasti lämmittää se. Puulaatikko takan vieressä ei ole enää täynnä pahviroskaa, vaan ihan kunnon polttopuita. Nätti laatikko.

Otin sen aikoinaan isoisän nurkista. Jaksoi taata sitä taivastella, että sellaisen sitten halusin vaikka olisi ollut jotain järkevääkin mitä ihminen voi tarvita. Silloin se tuli kuitenkin tarpeeseen yksiöön matkatelkkarin alle. Ja nyt toimii halkolaatikkona olohuoneessa. Vähän vastustan vanhojen puulaatikoiden heittämistä roskiin. Otan vastaan lisää, jos joltain liikenee.