Syyskuun viimeinen

Olen miettinyt - pitää ottaa selvää - että onko monissakin mökkirannoissa Suomessa sellainen tilanne, että veden korkeus vaihtelee. Paljon. Meillä se on nyt siinä ja siinä että sauna lähtee ulapalle. Joka ei onneksi ole kovin iso, pienen lutakon äärellä ollaan. 

Muistan jostain kaukaisesta lapsuuden keväästä, että vesi hipoi  joskus metsänreunassa  talviteloilla ollutta venettä. Järvi ei ole melkein koskaan ollut näin korkea, sitä naapureidenkin kanssa ihmeteltiin. Padolla on nyt joku hässäkkä, kun ovat päästäneet urakalla vaan virtaamaan.  Ja satanutkin on. Ihan en ole varma, mitä olen mieltä. Jos olisin lapsi, tämä olisi jännää. Mutta kun nyt olen rantaviivan virallinen haltija, niin huolettaa.

Silläpä ryhdyin muihin hommiin. Ei murehtimisella mitään voita. Oli apulainenkin mukana. Ja syyskuun viimeinen päivä. Miesmuisteista vielä lämpiminkin sellainen. Ja olihan se. Järveltä punnersi myrskytuuli, muttei edes se tuntunut kylmältä. Aurinko paistoi. Ei tarvinnut villapaitaa tuulitakin alle. Itse asiassa tuli hiki, kun vähän tuli käytettyä lihaksia liiterissä. Hyvää tekee kaupunkilaiselle siirrellä pöllejä paikasta toiseen.

Vähän irvistää liiterin metsän puoleinen seinä.

Vuosi sitten ensimmäisenä hallintasyksynäni täällä kaadatin muutaman puun sähköjohtojen ympäriltä, ettei myrsky tee vaurioita. Ja sen ison ihanan, aikoinaan tulipalon kiusaaman koivun. Koskaan se ei siitä kunnolla toipunut kun vanha mökki paloi 22 vuotta sitten  Vaan alkoi sisältä lahota. Metsurit antoivat minun kaikessa rauhassa ottaa ennen ja jälkeen kuvia. Sen oli kuulemma "aika mennä", lohduttivat, kun siinä vähän haikeana niin sanotusti vääntelin käsiäni.

No niin, talkoovoimat tulivat sitten pian metsureiden jälkeen ja pistivät ne kaadettujen puiden rungot pätkiksi ja ne täyttivät ison osan liiteristä. Olivat suorastaan keskellä. Niinpä olin nyt järkeillyt, että siivottava se on talveksi. että siellä mahtuu tarvittaessa tekemään jotain, askartelemaan. Kuumailmapuhaltimetkin on tuotu tänne sellaisen kohtauksen varalta, että jotain pitää saada kuumapuhaltaa. Niin nyt on tilaa. Tärkeintä kuitenkin, että Helmikaara mahtuu suojaan viimalta. Ei ole pöllit tiellä. Ai niin ja klapit tietenkin. Niitä pitäisi tässä alkaa pilkkoa.

Ei ole elämä pelkkää askartelua. Se on myös puutöitä.

On kai annettava periksi ja opeteltava se halonhakkuu. Tai sitten kokeilen salaa moottorisahalla.

Tuli pöllien siirtelyn lisäksi muutenkin vähän järjesteltyä. Raahasin katiskat ylös ylisille kun ei niitä näköjään kuitenkaan käytetä ennen kuin saadaan toimiva soutuvene. Pressujakin on  tullut hankittua yllättävän paljon. Joka puolelta kasojen yhteydestä niitä löytyi. Nyt on niilläkin oma keskitetympi paikkansa ja liiteri niin siisti, että kävi vähän syystanssien järjestäminen mielessä.

Hiomista ja fiksailua odottaa hän.

Odoteltiin tällä reissulla vähän myös revontulia, koska luvassa oli avaruusäämyrsky.  Väittivät, että näin etelässäkin voi helposti näkyä tulet. Mahtava ajatus. Kerran nuorena seisoin mökkirannassa muiden mentyä nukkumaan ja näin ne. Tuli sellainen Pieni ihminen maailmankaikkeudessa -olo. Nyt ei saatu revontulihavaintoja, mutta sen sijaan mieletön tähtitaivas. On tullut taas tönötettyä niska kenossa keskellä pihaa kun ei sitä muutakaan osaa tehdä ihmeellisen taivaankannen alla.


Ihan pelkät arkisetkin syksyn liikkeet tuovat vaihtelua mökillä käymiseen. Esimerkiksi aurinko. Se laskee ihan eri paikkaan joka kerta kun kerran päivä nyt urakalla lyhenee. Auringon suorittama päiväkaari on suorastaan pätkä verrattuna kesään. Ja vielä lyhenee tietenkin.

Ja näin aamulla. Ei paista enää aamuaurinko suoraan tyynylle. Vaan pitää tähtien himmenemisestä päätellä paljonko kello on. Jos ei siis jaksa kurotella tarkistamaan aikaa kellosta. Aurinko nousee kyllä metsän takana ja valaisee ensin vastarannan. Joka näyttääkin muuten aika hienolta siinä hetkessä, kun on tämä syksy ja keltaisuus. Joutsenetkin ovat taas läpikulkumatkalla ja jostain syystä usein aamuisin metelöivät järvellä. On monta ihmetysmomenttia kun herää aikaisin.

Tässä on kylläkin eilisilta.

Naapuri kävi tuomassa pussillisen tuoreita pullia. Samalla suunniteltiin talvea ja yhteisen tien lumiaurausta. Siihen ei välttämättä ole pitkä aika, vaikka viime vuonna alkoi auraus vasta joulukuussa. Nyt ovat ennusteet sekaisin. Tänään intiaanikesä, ylihuomenna ensilumi. Ei voi tietää.