Sisäkasveista

Jo se on naistenlehtien ja Hesarinkin mukaan taas aika alkaa kukille vaihtaa multia. Senpäiväistä sotkemista taas luvassa monessa kotitaloudessa. Tuli sitä itsekin joskus nuorena emäntänä niitä juuripaakkuja pitkin kylppäriä leviteltyä.

Miksi ihmeessä ihmiset tahtovat välttämättä sisälle kasveja? Marketista tilapäisesti kyökkiä sulostuttamaan hankitut ruukkuyrtit ja kissoille hankitun ruukkuruohon voi vielä ymmärtää, mutta että kituva pallojukka? Ja että sitä vaalitaan hartaudella, vaikka sanomattakin on selvää, että ei se täällä kasva eikä tänne kuulu. Suomessa kesä on kerran vuodessa ja ulkona. Piste. Yhtään pelakuuta ei tässä taloudessa aleta väkisin talvehdittamaan.

No, myönnetään, että olen kerran yrittänyt yhtä pomolta saatua pelargoniaa talvehdittaa kellarissa, mutta se mätäni jo ennen joulua. Oli silloin vielä käsillä se tämänkin rajallisen elämäni kotiliesivaihe, substraliakin taisin ostaa. On tässä ajassa se hyvä puoli, että kaikenlainen hitaus on muodissa. Itse olen huomannut olevani sellainen trendikäs slow gardening –persoona.  Jos siis slow gardening yhtään tarkoittaa sitä, ettei tee varsinaisesti mitään kukkainhoidon eteen. Jos ei huvita. Se, mikä sai minut pitämään yhtä pääsiäiskaktusta hengissä läpi lukuisten talvien, oli lapsenomainen tunne siitä, ettei mitään elävää saisi tappaa (ei tietenkään saakaan). Se mummokaktus vaan jatkoi eloaan ja säännöllisin väliajoin jouluisin ja keväisin pukkasi liikuttavia luruja kukkanuppuja. Viime syksynä unohdin sen ulkoeteiseen, eikä se siitä jäätymisestä enää toipunut.

Katit sitä vanhaa pääsiäiskaktusta järsivät antaumuksella aina ympäri pimeän vuodenajan ja oksentelivat sen riekaleita karvatuppojen kanssa pitkin mattoja. Että siinäkin mielessä on ollut helpotus luopua viherkasveista sisätiloissa. Joku palmun näköinen pitkä kuiva luiru meillä vielä puolison työhuoneessa on, ja luultavasti kuollut pallojukka kellarissa odottaa kevättä. Jotkut toki väittävät viherkasvien pitävän huoneilman terveellisen raikkaana ja varmaan se voi pitää paikkansa keskuslämmityskämpissä. Toista se on täällä, kun on kätevästi kosteana koko talon ilmanlaatu vuotavan katon ja tiivistämättömien ikkunoiden ansiosta.