Voima - eli linssikeitto

Monesti olen itselleni ja isommallekin porukalle tehnyt niin sanottua voimakeittoa. Menestys on ollut se. Vaikka on ihan tavallista linssikeittoa, joka yleensä tulee pyöräytettyä tasan niistä aineksista joita kaapissa on. Kauppaan harvoin tulee tämän ruoan takia tarve lähteä. Jos ei ole liemikuutioita, niin ollaan ilman. Ja aina joku tomaattisäilyke kotoa löytyy liemen maustajaksi. Ilman sipuliakin pärjää, mutta hyvää tulee jos sattuu olemaan vaikka ihan tuoreita yrttejä. Joka tapauksessa tässä nyt sitten se toivottu perusohje:

Sipuli. Kuullota se pilkottuna öljyssä.

Lisää n. 4 dl vettä ja kasvisliemikuutio (jos on).
3-5 perunaa ja 2-4 porkkanaa kun vesi kiehuu.

Paprikaa voit pilkkoa mukaan.

(Muitakin vihanneksia voi juureslaarin inventoinnin hengessä käyttää.)

Ai niin. Huuhtele punaisia linssejä n. 1 dl siivilässä juoksevan kylmän veden alla.

Jotkut liottavatkin vasiten.

1 purkki tomaattimurskaa

1 purkki paseerattua tomaattia

Kun seos jälleen kiehuu, heität linssit sekaan.

Mikään ainesosa ei ole keiton kannalta ihan välttämätön. Paitsi linssit. Jotkut jopa tahallaan jättävät perunat pois ettei tule niitä hiilareita. Itse tykkään potuista sen verran, että niitä tulee laitettua tähänkin ruokaan aika paljon. Nestettä joudun lisäilemään yleensä poikkeuksetta pitkin keittämistä.

Yleensä lorahtaa siivilään huomattavasti enemmän linssejä kuin yksi desilitra. Varmaan lähemmäs kahta menee, joskus jopa enemmän. Toisinaan siitä tulee sanomista. Että lähempänä muhennosta on meikäläisen soppa kun ei ole lientä tarpeeksi. Itse tykkään paksuksi hautuneesta keitosta. On ainakin ruokaisaa. Mikään ei tietenkään muuten estä käyttämästä vihreitä linssejä tai papuja. Kannattaa vaan sitten tutkia pakettien kyljet. Jotkut nimittäin tarvitsevat ehdottomasti sen yön yli liotuksen. Itselläni on vielä niiden opiskelu kesken. Mutta jatketaan:

Annat hautua ennen tai jälkeen maustamisen, joka on puhtaasti makuasia. Itse käytän esimerkiksi

currytahnaa (n. 2 tl), punaista jos on, vihreäkin käy

tabascoa, ei liikaa

mustapippuria

suolaa, jos ei ollut liemikuutiota

valkosipulia

Enpä juuri muuta. Mausteista lihavoidut ovat omia must-mausteitani. Joskus olen currytahnan puutteessa tutkinut jääkaapin chilikastikkeita ja lorauttanut sellaista sekaan. Ja tosiaan tulee mahtavaa, jos sattuu olemaan timjamia, basilikaa tai persiljaa tuoreena. 

Ja jos haluaa juhlavampaa, niin kookosmaidolla tai kermalla saa keittoon niin sanottua pyöreyttä. Meidän kaapeista harvemmin kumpaakaan löytyy.

Varmaan jotkut kyökkiekspertit saattaisivat tätä meikäläisen soppahommaa kritisoida. Mutta hyvin se aina on kauppansa tehnyt suurin piirtein edellä mainituilla konsteilla valmistettuna. Joskus innostun varioimaan ja kuullottelen paprikaa ja valkosipuliakin alkuvaiheessa siinä öljyssä ennen veden lisäämistä. Jos silloin lisää myös jo currytahnaa, niin aromit on mahtavat. Vähän riippuu inspiraation asteesta, miten tulee lieden äärellä tunnelmoitua.

Tämä on erinomainen kylmien säiden keitto. Itse syön kyllä sitä ympäri vuoden, koska se on yksi lempiruuista. Lisäksi se on todettu käteväksi ison porukan lounaaksi. Jos vaikka on talkoot tai jotain, niin keiton voi tehdä edellisenä päivänä valmiiksi ja ruokkia väkeä sitten kun ihmiset alkavat näyttää nälkäisiltä. Ryötönperällä tosin on yleensä sen verran oma-aloitteista porukkaa, että ymmärtävät lämmittää keittoannoksensa juuri silloin kun itselle sopii. Jos siis yhteisestä lounaasta ei haluta tehdä mitään ohjelmanumeroa. Yleensä iltaruoasta saadaan sitten aikaan se show ja lounas menee arkisemmin.

Emmentaljuustoraasteella itse kruunaan annokseni. Vieraille tarjoilen ohella myös leipää. Punaviini sopii hyvin kyytipojaksi. Mihinkäs se nyt ei sopisi.

Ihan voin tunnustaa, että kuva on otettu kylmästä keitosta.
Höyryävästä menee linssi huuruun.