Basilikaa ja ikkunanpesua

Jollain tasolla oli ihan sopivaa, etten löytänyt jatkovarteen kuuluvaa ikkunalastaa. Korkealla olevia laseja kun ei pysty ilmankaan pesemään. Saattoi siis laiskotella. Ei ollut lähisiswassa eikä Oulunkylän sekatavarakaupassakaan sellaista lastaa myynnissä. Sen sijaan sinne oli tullut taas hyllypaperia. Kyllä on mukavaa, että jotkut pitävät perinteistä kiinni ja paperoitsevat hyllyjään. Näin kuumalla ei ainakaan meikäläinen siihen hommaan silti ryhdy. Sadepäivien rupeama on se.

Sitä ennemmin puuhastelee pihalla tai loikoilee varjossa, jos sattuu olemaan vapaalla. Itse jouduin antamaan kriisiapua basilikan taimille, jotka olin taannoin sijoittanut ruukuissaan pitkin pihamaata. Vähän niin kuin adaptoitumaan ympäröivään luontoon. Etanathan niihin löysivät. Oikein näki miten kotilo nautiskeli siinä ihanassa kosteikossa pelosta nuupahtaneen pikkubasilikan juurella. Ettei olisi vain vähän lehtiäkin nakerrellut aikansa kuluksi.



Onneksi oli yksi pieni säkillinen multaa. Päätin kokeilla josko basilikat viihtyisivät paremmin kimpassa ja istuttelin niitä ämpäriin. Eivät tietenkään kaikki mahtuneet, eikä multaakaan olisi ollut enempää. Joten säästin omissa astioissaan vielä kaikkein pontevimmat. Alunperin piti siihen ämpäriin istuttaa perunaa, mutta kun tämä kriisi yllätti niin tuli tällainen käänne siihenkin suunnitelmaan.

Nurmikon sekaan on alkanut ilmestyä taas apiloita. Ehkä paras kukkaistuoksu on valkoapila. Miten aina talven aikana unohtuukin, että on se peritty pakkomielle etsiä neliapiloita. Aika kivuttomasti niitä löytyykin. Henkilökohtainen ennätykseni on seitsenapila. Olin silloin historiassa yksin kotona ja jollekin piti saada sitä esitellä. Silloinen naapuri oli sentään maisemissa ja vähän vaikutti siltä, ettei se isäntä oikein tiennyt mitä olisi pitänyt sanoa kun menin keskeyttämään hänen autonkorjailunsa apilani kanssa.

Meidän puutarhanurkkamme on siitäkin hyvä, että on puiden varjoa. Nyt kun on ollut helle, niin varjossa istuminen on aika ihanaa. Ihmeellisen lämmin. Olen alkanut haalia jo vähän lomakirjallisuutta vaikka vielä on kaksi viikkoa aikaa. Voi päästä vapaapäivinä puun alla lomatunnelmaan. Löysin kirjastosta Kari Hotakaisen kirjoituskokoelman, Elämä ja muita juttuja. Sopivan lyhyet ovat tekstit, jos ei ole aikaa uppoutua. Ja terävää on asia. Kun sitä lukee, tulee sellainen olo että on itselläkin mielipiteitä. Esimerkiksi että "rajaton ahkeruus on vaarallista" tai "hyväksyn Mika Häkkisen". Hotakainen onnistuu aina.

Pitää nyt kuitenkin muistaa kirjojen lisäksi hankkia lisää multaa basilikoille ja se ikkunalasta. Koska tulihan keittiöstä aika kirkas ja nätti kun sen ikkunat yletyin pesemään ulkoakin. Tuli vähän sellainen tarve suorastaan puhua kesäkodista, vaikka jotenkin se sanana meinaa aina ärsyttää. Kesäkoti. Niin, siihen kuuluu naistenlehtien mukaan mm. raikas siniruudullisuus ja kukalliset astiat. Mikäs siinä, onhan se nättiä. Meille tuli kesäkoti keittiöön ihan vaan ikkunoiden pesun ansiosta. Nyt näkyy kunnolla puutarhaan ja asiat sisälläkin näyttäytyvät kirkkaampina. Pieni uudelleen järjestelyn ja somistelun tarvehan siinä tulvivan kesävalon äärellä kyllä tulee. Että sinänsä en ihmettele tätä kesäkotiasiaa.

Hei mikä mahtaa olla tämä kuvan kukkanen nimeltään? Se on vähän lisääntynytkin. Aina yllättäen pompsahtaa tuo kukinto varren päähän. Ja ihana tuoksu. Aika vaatimattoman näköinen kasvi ennen kukkimista, vähän niin kuin paksu ruohosipuli. Olisi kiva tietää sen nimikin. Voinhan toki ristiä sen toistaiseksi esimerkiksi Sinikaksi. Sinikka se vaan jaksaa kukkia.