Kesämuistio, osa 2. Kirjat.

Satunnainen vierailija voisi meillä käytyään ajatella, että onpa siinä oikein kirjallisuusihminen, kirjahylly täynnä ja opuksia läjissä siellä täällä. Ihan voin heti kättelyssä tunnustaa, että yhtään esimerkiksi venäläistä klassikkoa en ole lukenut. En edes Saatana saapuu Moskovaan, joka on kylläkin lukulistalla. Lisäksi voin kertoa sen, että aivan kertakaikkisella suosiolla jätän kirjan kesken jos ei niin sanotusti nappaa. Lukemiston pitää myös istua aina senhetkiseen tunnelmaan, mistä johtuen yöpöydällä on aloitettuja ja puoliksi luettuja kirjoja aina varmaan kymmenen.

Pitää olla nimittäin varattuna ainakin yksi dekkari, yksi hömppä ja joku asiallinen teos. Lisäksi yöpöydällä on pari kirjailijoina kunnostautuneiden tuttujen kirjaa, joita pitää tietenkin lukea virkeänä että muistaa mitä niissä kerrottiin. Ne voisi ottaa kyllä ihan keittiön lukutuolilukemiseksi, ettei nukahda. 

Sen lisäksi, että on tullut perittyä laatikoittain kirjoja niin perintönä syntyi myös ihastus niihin, sekä ihan esineinä että tietenkin tarinoidensa tähden. Silläpä kirjoihin tulee joskus myös tuhlattua rahaa. Ei paljon mutta kuitenkin. Nykyään on Rautatieasemalla sellainen pokkarikauppa, joka on jo aamuseitsemältä auki - ikinä en ole sieltä poistunut ostamatta mitään. Viimeksi mukaan lähti Siilin eleganssi kesälukemistoon. Vähän olen jo sitä aloittanut, mutta yritän pantata lomaan asti.

Nettikirjakaupat ovat myös käteviä. Viimeisimmäksi tilasin Albanian matkaopaskirjoja, mutta sitä ennen lisää lomalukemista. Ja sitten vaan tulee tekstiviesti, että kirjapaketti on noudettavissa lähisiwasta. Älyttömän helppoa. Ei tarvitse edes postiin mennä. Tänään tuli tosin myös tekstiviesti Suomalaiselta kirjakaupalta, että maanantaina alkaa ale. Voisihan sitä yövuoron jälkeen käydä katsomassa, jos ei ole älytön ruuhka.

On aika pitkään ollut sellainen vaihe, ettei oikein mikään kirja meinaa kelvata. Siksi olen erityisesti keskittynyt tähän lomakirjallisuuden haalitaan, vaikka mökilläkin on periaatteessa ihan riittävästi lukemista ennestään. Siellä olen niin sanotusti framille nostanut muun muassa vanhoja dekkareita ja Tove Janssonin romaaneja. Lisäksi esillä on Hemingwayn Ja aurinko nousee, jos sattuu tulemaan se olo, että sen haluaisi taas lukea. Harvoin luen kirjaa kahta kertaa, mutta siinä tavassa on poikkeus tämän teoksen kohdalla.

Poikkeukseksi saattaa muodostua myös Berliininpoppelit-trilogia. Sitä jos ihminen ei ole lukenut, on aika paljosta jäänyt paitsi. Oikein tuli ikävä roolihenkilöitä kun tarina päättyi, enkä meinannut suostua uskomaan ettei enää tule jatkoa. Heinäkuussa se muuten alkaa taas telkkarista sarjana, joka myös oli tajuttoman onnistunut. Norjalaiset eivät vissiin oikein epäonnistu missään. Niillähän on myös Erlend Loe, ihan kateeksi käy.

Berliininpoppleiden tähden hankin lomalukemistoon saman kirjailijan uusimman suomennetun, jota tässä myös nyt panttailen. Takakannessa ei kyllä luvata mitään niin antoisaa kuin Neshovin sikatilan elämä tarjosi. Harmi. Pitäisi saada käsiin myös Marianne Lewyckan uusin suomennos. Jos jollain on vielä lukematta Traktorien lyhyt historia ukrainaksi, niin äkkiä kirjastoon!

Itsekin aion kyllä vielä kirjastonkin kautta lähteä lomalle. Pitää vaan  lainakirjojen kanssa olla varovainen, ettei unohdu sateeseen tahi tipu järveen. Vielä ehdin ottaa vastaan lukuvinkkejä, jos sellaisia jollain nyt tulee mieleen.