Kesämuistio, osa 1.

Vaikka itse olenkin tottunut mökkimatkan pituuteen, voi se ystävistä tuntua uuvuttavaltakin. Varsinkin paluumatka kun ei vielä ole kellään lomakaan. Voi tulla sunnuntaiahdistus. Onneksi eilen keksittiin matkaviihdykkeeksi juhannus- ja lomamuistion teko. Suunnittelussa onkin vielä paljon työtä. Pitää myös jättää sitä väljyyttä. Pakko ei ole tehdä mitään, eikä seurustellakaan. Sitä varten pitää laatia vielä myös kirjallisuuslista.

Juhannukseen on suunnitteilla olympialaiset. Jos siis rantasauna ei rämähdä kasaan oikaisussa. Silloin vie raivaus ehkä eniten aikaa. Lisäksi pitäisi kyllä ajella parin tunnin päähän hakemaan mökille polkupyöriä, jotka ovat jääneet edellisiltä omistajiltaan joutilaiksi. Mutta kai sitä nyt yhteen kilpailusessioonkin aikaa jää. Tikanheitto, mölkky, ilmapistooliammunta ja kroketti ovat olypialaisten lajit. Eniten omalta kohdaltani huolettaa jälkimmäinen. Aina jään jonnekin pusikkoon yksin puttailemaan kun muut ovat jo kiertäneet radan. Voi olla, että juuri kroketin hetkellä pitääkin lukea joku kirja loppuun.

Tuli myös tylysti tyrmättyä kaikki fyysistä ponnistelua vaativat lajit, niin kuin esimerkiksi vesiämpärin kanssa juoksu. Siinähän selviäisi kaikille, ettei pelkällä puutarhassa pyllistelyllä ja ihmettelyllä kunto pysy korkeana. Itse hurahdin viime kesänä ammuntaan. Olin aina uhonnut, että en halua oppia ampumaan - mutta hitsi - urheilumielessä se on muuten aika koukuttavaa. Ylipäätään jännittää, että osuuko. Aina piti saada ampua "vielä yksi kierros".

Kunhan vaan en joudu pelaamaan seurapelejä. Niitäkin ehdotettiin. On se jännä, että jotkut niistäkin tykkäävät. No, miksei sitä nyt kohteliaisuudesta jonkun kierroksen voi pelailla, jos vaikka sataa. Skipbo on ihan kiva. Ja viinipeli, vaikka se kyllä vaatii etukäteisvarautumista. Tilalle ehdotin kuitenkin esimerkiksi ongintaa. Siis sitä lastenkutsuonkimista. Pitäisi vain ensin rakentaa joku sermi. Ja varautua palkinnoilla. Saalis määräytyisi aina onkijan mukaan. Pikkupullo amarettoa voisi olla aika kiva. Toki myös oikeaa onkimista pitäisi harrastaa, koska kala on hyvää. Pitää vaan ensin muistella ne perkuun perusteet.

Muitakin harrasteita lomaa silmällä pitäen tuli listattua. Osasta oli vaikea päättää, kuuluvatko työ- vai hobbylistalle. Niin kuin esimerkiksi riippukeinuloungen sijainnin etsintä, raivaus ja asennus. Klapien teko. Juurakoiden kaivuu ja kanniskelu. Ikkunoiden pesu. Selkeämmin kesähobbyihin tulevat kuulumaan melonta, Kansanradion kuuntelu ja sementin haltuunotto puutarha-askartelumielessä. Taide- ja askarteluhommat tuli myös lueteltua. Ihan jäätiin miettimään retkeä materiaalikauppoihin, vaikka aika paljon kaikkea kierrätettävää on kyllä omastakin takaa.

Oma osionsa tässä ankarassa suunnittelutyössä on ruokapuoli. Sitä pitää vielä hioa. Pitää olla homma hallussa. Tehtiin alustavaa listaa sanomalehden reunaan niin sanotusti aika randomina. Lopputulos oli ihana: "täytettyjä kesäkurpitsoja TAI mansikoita", "Lettuja!", "perunasalaatti". Ja paljon muuta. Myös raparperipenkkiä pitää hyödyntää ainakin mehun merkeissä, hillotakin voisi. Mehu on parasta.

Onneksi on tässä vielä työvuorojen puitteissa väljiäkin hetkiä, niin ehtii kirjoittaa listat ja suunnitelmat puhtaaksi. Ja tehdä hankintoja. Niin ja kotipuutarha on aika rempsahtanut, kun on tullut oltua kaikki vapaa-aika maaseuduilla. Se on taas bikiniraja takapihalla, kun naapurit ovat leikanneet oman nurmikkonsa ja tontinrajan merkkinä on meidän puolella rehottava heinikko. Pitäisi vissiin sillekin tehdä jotain. Alppiruusu on poissaollessani helähtänyt kukkaan ja kevätvuohenjuuri on jo alkanut lakastua. Kärhöä pitää ojentaa kasvamaan pitkin vanhaa omenpuuta. Ja aika paljon on nypittävää, vaikka voikukista pidänkin.

Lyhdyistä vielä. Se on kumma, että vaikka tässä lähestytään keskimmäistä kesää, niin lyhtyjä tekee mieli aina vaan sytytellä. Oikein sitä jäin miettimään ja huomasin, että itse asiassa kesäyössä lyhtyjen valo vasta pehmeä onkin. Jos sitä vertaa pilkkopimeään, niin ero on iso. Suosittelen.