...eikä sekään ole niin tärkeää.

Mummoalusvaatteiden ajaton suojaväri. Meille voisi nyt maastoutua lohi. Ja flamingo. Ja keitetty katkarapu.

Niinpä niin. Eilen paukkasi viimeisten yövuorojen välissä valtaisaa lomallelähtöstressiä ja nyt ei tunnu missään. Sisällä ja pihamaalla vaikuttaa villi kaaos ja vuorokauden päästä ollaan jo matkalla maalle. Oli muka niin paljon hommaa ja muistettavaa. Nyt on kumma eteerinen seesteys. Voi kyllä johtua univelastakin.

Kaikenlaista pitää haalia kokoon eikä haittaa, vaikka ruohokin tulisi leikattua ennen lähtöä. Vaan saattaa jäädä vaiheeseen sekin homma, kun on tämä tunnelma. Kissanvahti pitää vaan muistaa evästää ja ehkä vessat pestä. Ja pakata pastakone mukaan sadepäivien varalle. Kyypakkauksen ja laastaria sentään jo aamulla muistin hakea.

Onneksi löytyi taannoin automatkalla laaditut listat. Minä niitä mitään puhtaaksi ole ehtinyt kirjoittaa. On tullut puuhattua kaikenlaista tärkeämpää, niin kuin vietettyä kesäjuhlia työkavereiden kanssa. Ja vähän muidenkin. Juhlistamisten välissä tuli köllöteltyä ja harjoiteltua joutilaisuutta. Siis työssä käymisen lisäksi.

Pyykinpesua, siivoamista ja pakkailua tärkeämmäksi nousi esimerkiksi uuden näkkärilöydön maistelu piparjuurituorejuuston kera. Jälkimmäinen olisi saanut olla vahvempaakin kun on lihansyönnin ajoilta ikävä sinappia. Olen ajatellut, että sen voisi korvata piparjuurella. Voisi kokeilla jonkilaisen tahnan valmistusta ihan itse vaikka wasabista. Tai miksei sitä sinappiakin jonkun cremebonjourin sekaan voisi ujuttaa. Mitähän sellaisesta kesävieraat sanoisivat.

Näkkärihomman lisäksi keksin yhtäkkiä opiskella tomaattien paahtamista. Onhan se nyt huomattavasti mukavampaa kuin likapyykkien setviminen tai rikkaruohojen repiminen. Paitsi no, kitkemisestä kyllä yleensä tykkään jos on oikea mielentila. Niin ja jos olen päättänyt, mitkä kasvit ylipäätään saavat rikkaruohon statuksen. Esimerkiksi lupiinien ystävä olen henkeen ja vereen. Valmis barrikadeille koska vain.

Tomaattia olisi kyllä mahtava viljellä. Siitä on niin moneksi ja se on niin hyvää. Kun nyt on tämä wasabitahnateema jo käsitelty, niin yksi tahnaidea tuli sitten noista erityisen hyvin onnistuneista paahdetuista kirsikkatomaateista. Että jos ne vielä suttasauvalla sotkisi töhnäksi ja vaikka lisäilisi jotain, niin varmasti olisi muuten aika hyvä lisäke leivälle tai perunalle. Mitähän kulinaarisia ulottuvuuksia tässä vielä loman aikana tulee kehitettyäkään kun nyt vasta ensimmäiset tunnit ovat meneillään.

Tässä ei nyt varsinaisesti varmaan mitään vahinkoa pääse tapahtumaan vaikka vähän vähemmällä hössöttämiselläkin poistuisi mökille. Sitä vaan pitää meikäläisenkin tehdä numero aina vähän joka asiasta. Niin kuin esimerkiksi lenkkarit. Tuskin sitä kuitenkaan tulee juoksemaan lähdettyä, vaikka talvella haaveksiessani näin itseni kesäaamun sumussa jolkottelemassa hiekkatiellä kukkaketojen välissä. Ei kai sitä nyt niin eri ihmiseksi sentään parissa kuukaudessa muutu kukaan. Että esimerkiksi lenkkareiden unohtuminen olisi tämän elämänkaaren kannalta fataali juttu. No ne nyt kuitenkin on pakattu. On toivorikkaus urheilevan minäni heräämisestä.

Ei oikein lopulta tule mieleen mitään, minkä unohtuminen olisi niin sanotusti big deal. Kuitenkin tulee öisin mietiskeltyä, että mitähän sitä pistää päälleen jos vaikka erehtyy menemään maalaiskesäteatteriin. Onhan siellä kuitenkin varmaan jokin pukukoodi. Kamalaa, jos vaikka törmää johonkin tuttuun ja on reikäkengät ja teini-iän kinkelit shortsit verkkatakin kanssa päällä. Niin vielä on vähän auki, että mitä tässä nyt niin sanotusti edustusvaatteeksi pakkaisi. Huolet on monet.

Joka tapauksessa kaupungin Puutarhanurkka jää nyt sellaiseksi kuin jää. Onpahan sitten tekemistä jos parin viikon päästä tulen vaikka kotonakin käymään. Vielä enemmän on hommaa, jos jätän suosiolla elokuulle. Että siinä mielessä, mitäs sen väliä. Ollaan sitten kerralla tosi boheemeja.