Suuri vessareportaasi

wc-tila voi olla oivallinen paikka myös keräilyharrastukselle.

Kun on pikkuruinen vessa tahi kylppäri, niin nopsasti saa siellä sisustamisella tunnelmaa. Tulee arkisesta tilasta vähän niin kuin esteettinen kokemus. Vai olisiko somistuksen syynä myös pikku turhamaisuus. Kun kaikki vieraathan yleensä jossain vaiheessa kyläilyä poikkeavat myös käymälässä. Niin on oivallinen tilaisuus osoittaa omaa hyvää makua ja vähäisten matkustelujenkin antia juuri niissä tiloissa, joissa vieras pysähtyy hetkeksi yksin.

Myönnän, että tämän tekstin laatiminen ja etenkin kuvien ottaminen on ollut aika hauskaa. Varsinkin omakuvien.

Tietenkin pesutilojen kokonaisuutta leimaa eniten käytännöllisyys. On pyyhettä ja pesuainetokkeloita. Joskus on tullut sorruttua todella kalliisiinkin kylpytuotteisiin vain niiden ulkonäön vuoksi, mutta sittemmin olen alkanut myös vähän pihiksi.

Ruusunaamanpesusaippua on tuo möhkäle oikealla.

Hartaudella olen sijoittanut lavuaarin reunalle Italian marketista ostetun kaikista halvimman kasvoveden, eli ruusuveden. Vaikka onkin muovipullo. Säilytän sitä aina pitkään tyhjilläänkin, kun tulee käytyä Italiassa yleensä vain joka toinen vuosi. Matkamuistojen haaliminen kylppäriin on ensinnäkin kivaa ja toisekseen kätevä tapa säästää muu huusholli pikkutilperhööriltä. Eikä sitä nyt tietenkään kasvovesipulloa ensimmäisenä tulisi muutenkaan kirjahyllyyn tällättyä.

Alempi Lissabonista.

Sama pätee ulkomailta saatuihin postikortteihin. Niistä tulee rakenneltua kollaaseja vessan oviin, joskus seiniinkin. Hyväksyttävä on se, että kosteudesta vähän käpristelevät, mutta eihän se oikeastaan haittaa. Osalla on paljonkin tunnearvoa. 

Esimerkiksi kerran meillä oli vanha lissabonilainen mies ystävänä. Tutustuttiin katukahvilassa. Hän oli ollut sota-aikana kielenkääntäjä. Kovasti piti myös elokuvista. Oli paljon puhuttavaa. Saatiin sittemmin postikortteja ja kirjeitä. Lähetin hänelle Taikatalven englanniksi. Lissabonin kortit erityisen hartaudella olen sijoitellut kotiin tästä herrasta muistoksi. Kirjeitä ei ole enää tullut.

Valitsin yläkerran vessan itsekuvauksiin jatkuvasti käyttämäni Lindexin raitapaidan. Olisi pitänyt keväällä ostaa kaksi. Oikein hyvä, riittävän pitkät hihat. Itsestään laukaiseva kamera voisi olla kätevä, mutta kyllä peilinkin kautta ihan mukavasti sai kuvan. Siinä näkyy realistisesti hammastahnaroiskeet ja johdotkin. Valaisimeksi olen tosiaan virittänyt lempeän jouluvalon, kun ei olla saatu sitä oikeaa valoa laitettua.

Niin kuin ei korjattua suihkua tahi vessan vetämisen nuppiakaan. Molemmat toimivat onneksi pikku niksein.

Alakerran neuvostoaiheisen vessan reportaasiin oli paljon vaikeampi valita asua. Päädyin sävyyn sopivaan neulehuppariin. Se on Tikkurilan Intersportin alesta noin seitsemän vuotta sitten, lasten osastolta.

Aika hankalaa oli pitää sisustuskuvauksia alakerran pikkuvessassa, vaikka kuinka on peili. Ihan voisin ottaa vastaan vinkkejä, että miten toimitaan  kameran kanssa pienessä tilassa. Vai jätetäänkö ne kuvaamatta. Tai ehkä ainakin itsensä voisi jättää pois. Moni nettikirjoittelijahan tosiaan ilmineeraa päivän teeman asuaan ihan ulkotiloissa.

Älkää ihmeessä muotibloggarit loukkaantuko, (jos nyt joku sellainen sattuu tätä lukemaan) halusin vain vähän pitää hauskaa tälläkin tyylilajilla, jääköön se meikäläiseltä kuitenkin tämän jälkeen.

En ammu. Osoitan.

Se, että tuli alakerran veskiin valittua totalitaarisen punainen teema johtui ainoastaan huumorista ja siitä, että oli sopivaa materiaalia saatavilla omissa arkistoissa. Tuli samalla niin sanotusti sisältöä tilaan. On kaikkea punaista tavaraakin, niin ei ollut mikään ongelma saavuttaa yhtenäisyyttä ilmeeseen.

Joskus tietenkin voisi heittää jotain poiskin. Välillä askarruttaa, että minkälaisen romuläjän sitä jälkeensä jonain päivänä jättääkään jos kaikki söpö pikkuroina tulee aina säästettyä.

Tulitikkuaskeja, kiviä, simpukoita, hotellisaippuoita, magneetteja, pinnejä, näytetuubiloita jne. on hyödyllisten asioiden joukossa. Niin kuin esimerkiksi lääkehiilen, joka ei mahtunut edes lääkekaappiin kun on niin iso pullo. Enkä edes tiedä, miten sitä hätätilanteessa käytetään, mutta oltava sitäkin on.

Joulupukkiaiheista matkakylpysaippuapakkaustahan ei voi laittaa pois:

Puhumattakaan tyhjistä tulitikkuaskeista, tosiaan. Nättejä ovat.

Jos realismin nimessä poikkean vähän söpöstelyn polulta, niin ei ole alakerrankaan vessa ihan terässä. Sitä ollaan hätäensiapukorjattu ruokailuveitsillä, joilla pidetään säiliön punnus oikeassa asennossa. Olen liimannut pikku vinkiksi Tee itse -lehdestä artikkelin seinälle. Jos vaikka joskus saataisiin se pönttö kuntoon. Ehkä todellakin teen sen itse:

Eikä kylppärissä ole suinkaan asiat aina omilla paikoillaan hyllyssä. Vaan levällään ovat, helpommin ne ehkä arjessa löytääkin, pinnit ja muut, kun on sirotellut niitä kätevästi ympäriinsä. Yksi varmimmista paikoista on pesukoneen päällinen, kun sinne tulee aina tyhjennettyä taskut. Tai yleensä. Pinni inhottavasti voi saada pesukoneen rummun jumiin. Kokeiltu on.

Takaisin sulostuttamiseen: Inspiraation lähteenä voi vessa- ja peseytymistilojen suhteen toimia monikin asia. Itse ilahdun aina vaan uudelleen vuosia sitten Virosta hankkimastani teoksesta, jossa esitellään ihmisten persoonallisia ulkovessoja. Ryötönperän tulevan pihakäymälän suunnittelun lisäksi kuvista saa lukuisia hauskoja ideoita myös sisätilojen mukavuuslaitoksiin:

Kolme viimeisintä kuvaa ovat siis Madis Jürgenin opuksesta Hää Koht, Eesti Ekspressi Kirjastuse AS, 2003. Luulisin kirjan olevan edelleen saatavissa Tallinnan kirjakaupoista - ainakin itse olen sitä ostellut tuliaisiksi viime vuosinakin. Sivuilta lainatut kuvat ovat valokuvaaja Ingvar Muusikuksen ottamia, hauskoja ja hyviä ovat ne.