Artistin vaihtokortit

Tiimarin myyjä tässä alkutalvesta totesi, että ”Alat sitten kortteja keräilemään”, kun ostin keräilykorteille tarkoitettuja muovitaskuja. Valistin, että on syntynyt uusi askartelumuoto ATC. Artistic Trading Cards. Ja että minusta tulee sellainen korttiartisti. Jo kauan ennen kun Strömsössä tehtiin niitä kortteja, olin lukenut jostain nettisivuilta tai lehdestä että tämä ilmiö alkaa kohtapuoliin olla aika suosittu harrastus. Ihmiset eri puolella maailmaa piirtävät, taiteilevat, skräppäävät, leikkaavat ja liimaavat keräilykorttien kokoisia (2,5 x 3,5 tuumaa eli 6,35 x 8,89 cm) tuotoksia. Niistä otetaan valokuvia, pannaan nettiin, kuulutaan artistien korttiyhteisöihin ja vaihdellaan taiteluja sitten keskenään postitse.

Vallan olin innostunut ajatuksesta ja olin päättänyt, että kun se joulunjälkeinen askartelu- ja tunnetyhjiö iskee eikä vielä ole puutarhahommienkaan aika, niin otan tämän uuden harrastuksen repertuaariini. Siis tietenkin liikunnan lisäksi. Sellainen oli suunnitelma. Kun oli ne muovitaskut hankittuna, leikkelin pahvista valmiita oikean kokoisia pohjia tuleville taidekorteilleni. Yllättävän vaikeaa oli saada täydellistä mittaa aikaiseksi, kun ei ollut kotona yhtään aitoa keräilykorttia mallina. Ihan jo tunsin kuuluvani artistiyhteisöön. Ajattelin, että teen ensin sarjan hienoja kortteja ja sitten vasta otan selvää, miten se vaihtaminen menee. Leikkasin lehdistä hyviä taustoja ja kuvia valmiiksi. Näin itseni jo myös Tiimarin ATC-konsulenttina.

Ensimmäisestä (ja tähän mennessä ainoasta) artistikortistani tuli tavallaan aika hieno. Liimasin siihen Kekkosen kuvan. Hänelle Airamin termarin kainaloon. Tausta on vaaleanpunaruudullinen, muistaakseni Pentikin mainoksesta. Ajattelin, että siinä on sellaista särmikästä kontrastia. Mieleen tuli tehdä kuvasarja suurmiehistä. Esimerkiksi jatkoksi Mannerheim vaikka reinotohveleiden kanssa. Ja Mauno Koivisto. Ja mitä muita niitä onkaan. Olin sattumalta syksyllä hankkinut hienot kirjain- ja numerosapluunat  ja visioin, miten töpöttelen kortteihin niillä joitakin merkittäviä viestejä. Mielessä kävi myös, että runoillakin niihin kortteihin voisi. Siten voisi sivutuotteena tehdä vaikka lyyrisen läpimurronkin. Menestys oli enää vain ajan kysymys.

Jotenkin se sitten kuitenkin jäi. Muovitaskut, valmiiksi leikellyt pohjat ja mielenkiintoiset kuvat ovat nyt samassa läjässä joulukuisten heijastinmateriaalien kanssa. Tuli nimittäin ommeltua sormet verillä kymmeniä heijastimia joululahjoiksi. Oli silloin sellainen kuningasajatus että joka perheenjäsenelle ja kaverille itse tehty heijastin. Käsityö, se on vaan jotenkin raskasta näillä geeneillä. Mutta hyvää meditaatiota se on, tiskaamisen lisäksi. Mietin vaan, että kohta kun kevät tulee, niin ei sitäkään vähää tule askarreltua kun pääsee pihahommiin. Mutta jos tulee takatalvi, saattaa se meikäläisenkin maailmanmaine artistiaskartelijana vielä kohota uuteen nousuun.