Pieni manifesti puilla lämmittämisestä

Melkein hävettää olla tällaisessa etuoikeutetussa tilanteessa, kun saa lämmittää saunaa ja taloa puilla. Se on niitä talviajan harvoja iloja. Että voi arki-iltanakin halutessaan tyhjentää mielensä repimällä tuohta sytykkeeksi ja tuijottaa sen jälkeen orastavaa tulta. Vaikka paperiroskaakin sytyttämistarkoitukseen toki on. Ja siitä vasta ihminen melkein liikuttuu, jos haistaa piipusta nousevan savun tuoksun illanpimeällä kotikadulla kun kävelee kylmältä bussipysäkiltä työpäivän jälkeen kotiin. Siinä on sitä välittämisen meininkiä kun kotiin ensin ehtinyt on jo laittanut saunan lämpiämään.

Ihmetyttää vaan, että minkä hemmetin takia joka talvi – yhtä varmasti kuin jokakeväisestä koirankakka-aiheesta tässä pikapuoliin – lehdissä kirjoitellaan näiden pientaloalueiden pienhiukkasongelmasta, kun pienihmiset yrittävät edes jostain nyhtää pientunnelmaa. Että leimataan sillä tavalla pahaksi, vaikka hiukkasia ilmaan leijailee satavarmasti aika monesta muustakin asiasta.

Halkoasioita tulee aika paljon ajateltua. Oma napa kun on lähinnä, niin ensisijaisesti huolettaa puiden riittävyys. Sitä ei näköjään saa ihminen yhtä peräkärryn lainausta aikaiseksi, että voisi tuoda lastin maalta Ryötönperältä. Klapeja on tullut tilattua erinäisiltäkin toimittajilta. Viimeisimpänä onneksi naapurin sedältä, joka ilmeisesti eläkeaikansa sivubisneksenä puuainesta maapaikaltaan Hämeestä roudailee. Siinä oli jonkinlaista uuden naapuruuden tuntua, kun setä suti autoperävaunuyhdistelmällään meidän portilla rinteessä ja yritti saada ajoneuvoa pysymään paikallaan. Aika kauas mäkeen se kuorma piti jättää. Minä hermoilin kun miehet selät notkollaan akuutissa liukastumisvaarassa kanniskelivat halkosäkkejä. Tunsin itseni varsin käytännölliseksi vedellessäni niitä nokkelasti pulkalla.

Ryötönperällä tuli taannoin keksityksi, miten kätevä apuväline lumikola on puiden kuljetukseen. (Paitsi että viime viikonloppuna se ei toiminutkaan, kun lunta oli tullut liiaksi ja se oli vieläpä märkää. No mutta vähälumisella tahi hankikantoisella kelillä toimii, pidetään siitä kiinni.) Kolaan mahtuu kaksi puukoria. Ja kun sitä vetää saunapolulla perässään, niin tulee jotensakin tehokas olo, sillä niillä korillisilla rantasaunan jo lämmittää kevyesti. Jos nyt ei ole kamalasti pakkasta tai pataan unohtunut vesi umpijäässä. Kolalla tuli myös vedettyä uutena vuotena järvenjäälle yksi puupöllikin. Ystävät tahtoivat sen keskelle 370 metrin pituista spiraalipolkua, joka siinä yhteisen joutilaisuuden hurmassa tuli jäälle lapioitua. Tavallaan merkiksi avaruutelaisille että täällä ollaan.

Mökiltä Ryötönperältä ei puut heti lopu. Eikä itse asiassa olla välttämättä pulassa aina kaupungissakaan, vaikka puuvarasto olisi ehtynyt. Kerrankin yksi kaveri keskustasta halusi niin kipeästi lauantaisaunaan, että kävi tullessaan taksilla huoltoasemalta ostamassa kaksi kallista puusäkkiä. Kuljettaja vielä ystävällisesti ne meidän ovelle kantoi. Jotenkin tuntuu, että tämä tällainen puuhomma se vaan yhdistää ihmisiä.