perjantai 22. heinäkuuta 2011

Katson maalaismaisemaa ja ymmärrän

Ei mahduttu kuvaan kumpikaan kokonaan.

Kun on aloittanut päivänsä aikaisin sadekävelyllä lainakoiran kanssa, ihmetellyt luonnon haisuja ja niitä tämän kesävaiheen toisenlaisia värejä, pelännyt vähän ukkosta, päättänyt lähteä käymään kaupungissa, palauttanut koiran, ajellut ikkuna levällään neljä tuntia ja ihan loppumatkasta pysähtynyt ihailemaan ilta-auringossa möllöttäviä lehmiä, voi sanoa päivän olleen varsin rikas. Unohtui mökin vessafarssit ja muut - ja hyvä niin, koska nyt siellä taas kaikki toimii. Hyvä on sinne palata.

Jollei nyt sitten salama iske johonkin, en jäänyt todistamaan. Katson jälkeenpäin. 

Ihan toden totta aivan mieletön tuoksu tuli kun kunnon lämmin ukkosta enteilevä kesäsade oli kastellut pellot. Koiralla oli tietenkin omat haisukiinnostuksensa. Niin kuin esimerkiksi rusakko. Hikihän siinä tuli, mitähän varten piti laittaa kurapuku kun aivan hyvin olisi voinut lenkkeillä uikkareissa. Tropiikkiahan tämä lämpöaalto tosiaan taas muistuttaa. Mistään muusta ei kukaan puhukaan. Ei sillä, että tässä nyt sen isompia puheenaiheita kaipaisin.

Vasemmalla dinosauruksen munia. Hihhih, vanha vitsi.
Ennen siirtymistään kelta-oranssi-ruskeaan touhuun on luonnossa aina tämä kanervavaihe. Samaa punasävyä ilmaantuu vähän joka paikkaan. Kyllä on kiva, että horsma sentään vasta alkoi kukkia, on kirkkaampi hänen sävynsä. Mökillä onkin sitä horsmaa aika paljon. Ja  kukkii siellä vielä muutama kesäkukka.  Ei tarvitse olla murheellinen. Ja jotain harmoniaa heinissäkin on, kun oikein alkaa miettiä. Hillittyä charmia. Aina tulee niitä kerättyä sisällekin varisuttamaan roskaa pitkin pöytiä.


Puutarhanurkan täällä kaupungissa aion siivota kuntoon kun palaan arkeen. Ihan on luomuna pihamaa. On sitten hyvää vastapainoa töihin palaamiselle, kun voi vähän nyppiä pihalla. Saavat naapurit vielä rauhassa katsella meikäläisten heinikkoa ja rönsyilyä. Eikä näin kuumalla kyllä mitään jaksaisi tehdäkään. Voi vaan olla. Vaikka lueskella jotakin. Olen kyllä aidosti huolissani heistä, jotka joutuvat töitä tekemään tässä säässä. Neuvoni on, että lusmuilkaa mahdollisimman paljon.

Paitsi maanviljelijöille en anna sitä neuvoa, muuten jää niittämishommat vaiheeseen. Raskasta on varmasti, hiki lentää ja paarmat pyörii ympärillä. Heille annan neuvon, että käykää välillä edes uimassa.

Ei kyllä ollut varsinaisesti muuta asiaa kuin nämä ihanat lehmät.




3 kommenttia:

  1. Lehmä on niin kaunis otus! Onko ne jossain siellä sun naapurissa?

    VastaaPoista
  2. Nämä lehmät ovat helposti kaupunkilaisenkin ulottuvissa, Tuusulasta eteenpäin. Kun aina ajan äkkiä pois Hämeenlinnan moottoritieltä, niin siinä matkan varrella kotiin. Mutta on siellä Ryötönperänkin lähellä lehmiä, maalla kun ollaan. Ja hevoisia. Ja kauriita, joita en kyllä vielä tänä vuonna ole bongannut vaikka joku epämääräinen polku siinä kotiniitulla menee. Olisiko heidän tekosiaan, ainakin toivon niin.

    VastaaPoista
  3. Onpas tyylikkäästi keltainen varustus saappaita myöten!

    Näillä trooppisilla säillä olo on melkein yhtä märkä puvun sisä- kuin ulkopuolella :)

    VastaaPoista