Mökkielämää

Valokuvaustaitoisen läheisen kun pistää rantasaunalle nukkumaan, niin voi käydä hänet aamuyöllä herättämässä sumua kuvaamaan. Niin on kätevää se.

Onpa hiljaista. Ah. Kamalasti oli vieraita. Ja sotkua. Nyt on siivottu. On aika muistella. Vähän niin kuin välitilinpäätös. Kaikki päivät ovat sekaisin. Onneksi on vielä neljä viikkoa lomaa. Ei sillä, että tässä nyt rehentelisin. On puhuttu ja naurettu niin paljon, että kurkku on kipeä. Hyvällä tavalla. Jutut huononivat päivä päivältä. Nyt ollaan oltu jo pitkään kakkahuumorin äärellä. Siitä alemmas ei ehkä enää pääse.

Juhannuksena oli yleisöennätys Ryötönperällä. Kaksitoista ihmistä. Niistä monikaan ei ollut varsinaisesti vieras, joten ihan hyvin pärjättiin. Siskonpetimeininkiä. Eniten huoletti rantasaunalla pesivä pikkulintu, kun hänellä oli hautomishomma kesken. Laulettiin aika lujaa Kalliolle kukkulalle. Melkein olin varma, että nuoriso menehtyi muniinsa kauhusta. Mutta ei. Toissapäivänä kuoriutuivat ja nyt siellä on ankara ruokinta. Ei muuten hoilata, ennen kuin ovat oppineet lentämään. Hiljaa saunotaan vaan.

Juuri sopivasti kuudeksi saapuivat viimeisetkin vieraat juhannusaattona. Siispä lipunnostoksi parahiksi.

Tuli kyllä eilen aamulla vähän tyhjä olo, kun työssäkäyvät läheiset palasivat kaupunkiin. Melkein lähdin mukaan. Olisin voinut ajaa kesäautolla koko porukan cityyn. Mutta siivosinkin sen sijaan vaatekaapin, keittiön kaapit ja vessan. Hyvää terapiaa. Ei ollut yhtään ankea olo sen jälkeen. Vaikka satoikin. Tykkään kesäsateesta aika paljon. Hyvä saunailma. Ukkonen pyöri sen verran ympärillä, että sähköt katkeilivat. Oli vähän niin kuin jännitystä elämässä.

Jännää oli myös se toissaöinen hiiri pahvilaatikossa. Makuuhuoneessa, yök. Minkä takia eivät voi hiiret pysyä pihalla? Jouduin sitten rahtaamaan sen laatikon terassille. Hiiren kanssa katsekontaktissa yritin viestittää, että olet söpö mutta älä tule sisälle. Joudun ehkä hankkimaan loukkuja ja hiiribaarin. Jälkimmäisen kohdalla olen tosin miettinyt, että onkohan rääkkäystä. Sellaiseen en haluaisi ryhtyä, mutten kyllä mitään hiirikolonniaa halua taloonkaan, anteeksi vaan.

Hyviä olivat nokkosletut.

On ollut myös joitakin kommelluksia. Esimerkiksi se, että peruutin puolison auton melkein rikki. Kukaan ei ollut kertonut, että ilmapistoolilla ampumisen paikka oli jo viritetty. Siihen liittyy jakkara kymmenen metrin päässä maalitaulusta. Se meni jonkun akselin väliin. Hävetti aika paljon. Oikeastaan vähän vieläkin. Pääasia, etten kuitenkaan romuttanut omaa kesäautoani. Se vasta olisi ollut kamalaa. Helmikaara on muuten toiminut hyvin. Pian opettelen sen cd-soittimen käytönkin.

Kun olen katsellut, että pitäisi tehdä sade-eroosion kuluttamille betoniportaille jotain, niin en ehkä teekään. Koska yksi kesävieras keksi, että siinä on mahtava jalkaspa jos on lätäkkö syntynyt kuoppaan. Jalostettiin se niin pitkälle, että keitettiin vettä ja kannettiin sitä ja suolaa lisäksi. Kun kaveri vielä hinkkasi kovettumia betonireunaan, niin tuli täydellistä jälkeä. Se oli niin hienoa, että istuttiin koko päivä siinä portaalla ihmettelemässä. Mitä nyt sen verran liikuttiin, että joku aina haki uudet drinkit. DaySpaDay sai nimekseen se päivä.

"Häpeän jälkeen" on kuvan nimi. Aloin etsiä neliapiloita kun helpotti niin kun ei mennytkään rikki se puolison auto.

Onkimistakin on kokeiltu. Itse kaivoin madot ja ongin. Apulainen laittoi madot koukkuun ja otti pikkuahvenet pois. Pakkohan ne oli vapaaksi päästää, alimittaisia. Muuta kalaa ei sitten tullutkaan, joten syötiin sinä päivänä pizzaa. Katselin, että hyvää multaa olisi siirrettäväksi siellä horsmien alla madonkaivuupaikalla. Kun juhannusvieraat innostuivat juurakonkaivuuta jatkamaan, niin nyt on yksi ontto kohta rinteessä. Sinne voisin kaivaa ja siirtää multaa. Ei tekisi pahaa pikku liikunta tämän kaiken seurustelun jälkeen. Paljonkaan en ole nimittäin tällä ensimmäisellä lomaviikolla urheillut. Ja sen kyllä huomaa.

Mitään näistä kuvista en ole itse ottanut. Kiitos ystävälle valokuvauksesta!