Tilanne päällä

Tuli askarreltua avaimenperä. R niin kuin Ryötönperä.

On nyt vähän tosiaan tilanne päällä kun vesipumppu teki tenän. On ollut aikaa tutkia kaikenlaista. Tietenkin vasta sen jälkeen kun ensin on hälyytetty paikalle naapurit ja muut ystävät. Toteamaan, että ammattimies pitää saada paikalle.

Ensimmäistä pumppujen päälle ymmärtävää ystävää odotellessa järjestin varmuuden vuoksi jo käsienpesupaikan. Ajattelin vähän että kun oikein valmistaudun pumpun toimimattomuuteen, niin se alkaakin toimia. Vaan toisin kävi. Melkein ottaa nuppiin, että on tällaisen luksuksilla varustetun tunnekesäpaikan omistaja. Helpommalla voisi päästä ilman porakaivoa ja pumppua. Alan ehkä kantovesi-ihmiseksi. Itseensä voi luottaa. Toisin kuin tekniikkaan.

Sähkömiestä odotellessa aloin jo tutkailla 20 vuotta käyttämättä ollutta ulkohuussia. Että jos vieraat viikonloppuna sinne sitten isolle hädälle. Vaikka vesivessa onkin ollut periaatteessa huushollin ainoa laillinen pönttö. Riukukin kävi mielessä. No, ehdin katsella kaikenlaista. Luonnon omaa ite-taidetta. Sanoisin, että kauniinpaa kuin Strömsössä. Vaikka sarjasta tykkäänkin. Hyvin oppii ruotsia siinä. Ja kokkailua ynnä askartelua.

Sähkömies kun oli polttanut noin sata sulaketta toivorikkaana, että pumppu vain olisi ukkosen vioittama, niin alkoi itselläkin jo usko loppua. Ei auttanut mikään. Kun kuitenkin oli kaivon kansi meikäläisen näppylähanskavoimin jo avattu, niin ajattelin keittää joka tapauksessa kahvit. Sieltähän sitä vettä saa ämpärillä aina uutta. Siivilällä vaan roskat pois. Tunsin itseni todella neuvokkaaksi. Itse asiassa ei enää ollutkaan hätää, vettä joka puolella. Järvessä pesua ja tiskejä varten, kaivossa ämpäreittäin juotavaa. Hitto, onhan sitä ennenkin pärjätty.

No kun alkaa saunalla veden lämmitys, alkaa myös armoton piipitys. Yritin selittää linnuille, että tässä nyt ollaan vaan ihmisten asialla. Ei ole kiinnostusta harmaasiepon poikasten proteiiniin. Eivät tajunneet. Osuutta vanhempien hätään saattoi olla siinä, että otin tuhruisen valokuvan poikasista. Kamala huuto tuli emolta, tunsin itseni melkein pedoksi, vaikka vain ihailin.

Tuonne pesään ei mahdu enää yksikään isi eikä äiti.

Kyllä ihminen todellakin pärjää veden äärellä. Vaikka olisi kuinka urbaani. Mitä minä en tietenkään ole, kuten ei omasta mielestään kukaan muukaan suomalainen. Kaikki ollaan maalaisia. Niin sitä voi kakkia metsänreunaan jos tulee hätä. Kunhan ei tarvitse ratamoon pyyhkiä. Tiskit sen sijaan hoituvat kätevästi kun pitää kumminkin patavesi lämmittää.

Sanoisin, että ihan hyvää tekee ihmiselle muistaa todellinen joutilaisuus. Kun on kantanut korissa tiskit rantaan, sytyttänyt kituliaan pataveden ja katsellut kaukaisuuteen veden kuumenemista odotellessa ja sitten vasta tiskannut. Huljutellut astiat järvessä. Antanut niiden kuivahtaa, Kerännyt koriin. Peseytynyt saunassa itse. Ottanut viiiiielä yhden lasin viiniä. Kuunnellut läheisen padon kohinaa. Ja suunnitellut nukkumista. Kuunnellut vielä hetken.