Vähän nyt on sellainen eturistiriitainen tilanne. Kun pitäisi käyttää yövuorojen välipäivä nukkumiseen, mutta pihamaalla on kaikki kesken. Haravointihommat, oksahommat ja muut. Alkavat pian vuokot lehtien alla ihmetellä, että mikä meininki tässä nyt on meneillään kun ei paista aurinko haravoimattoman roskan alle. Lumi on liiskannut syksyn paksuimmat vaahteranlehtikerrokset käteväksi levyksi, jonka voi kuoria maan päältä ihan käsinkin. Eipä silti, haravan räminä on niin kodikasta, että mielellään sitä apuvälineenä käyttää.
Ensin tuntui, ettei se kevät tule ollenkaan ja nyt on yhtäkkiä koivuissakin niin kunnolliset lehdenalut, että maisema vihertää. On vähän samalla tavalla hölmö olo kuin niillä autoilijoilla, jotka talvi aina yllättää. Ehkä vähän ontuva vertaus, mutta sellainen nyt vaan on olo. Onneksi oksasaksien esiin ottaminen on huomattavasti yksinkertaisempaa kuin renkaiden vaihtaminen. Varsinaisesti en puskien siistimisestä paljonkaan ymmärrä. Intuitiolla mennään ja kuivat pois. Pihan varjoisuuden ja viettoisuuden vuoksi (oletan) pensaat kurottelevat hassusti yläilmoihin. Ruusun kanssa meni vähän sähläykseksikin kun yritin itsenikorkuisia soiroja saada puskasta pois. Onneksi ei osunut tällä kerralla naamaan. Vaikka perinteisesti ollaan annettu orapihlaja-aidan kasvella aika villinä, niin leikkelyä kaipaisi sekin. Joskus olen intoutunut saksimisesta niinkin paljon, että olen huvikseni katkonut oksia saunanluukkuun sopiviksi pätkiksi. Sanoisin, että todella joutilaan ihmisen hommaa on se. Mutta mukavaa.
Jännä, miten tämä aika luo sitä kiireen tuntua vaikken mitään edes viljele. Siwan itsekasvatusbasilikakaan kun ei kauheasti työllistä. Pitäisi vaan ehtiä ihmettelemään niin monen asian äärelle. Ja joka päivä. On vähän niin kuin kiire pysähtymään. Muuten voi mennä jotain tärkeää ohi. Ajatella jos nyt yhtäkkiä sunnuntaina olisi jo täydet lehdet puissa, enkä olisi huomannut mitään välivaihetta. Ja jos en olisi ehtinyt bongata sinivuokkoa saniasjuurakon vierestä tänä keväänä ollenkaan. Laiminlyönniltä olisi tuntunut se. Jotenkin on niin mukava kun on omalla pihalla metsänkin kasveja. Niin kuin esimerkiksi juuri vuokot. Ja ne saniaiset. Jälkimmäiset tosin vielä keräilevät voimia. Luultavasti levittyäkseen tänä kesänä taas lisää. Mitenkähän siihenkin pitäisi suhtautua. Katsotaan kun on sen aika. Jotenkin ne luovat niin vehmaan vaikutelman, eikä raaskisi karsia. Varsinkin kun pihalla on niitäkin kohtia, joissa ei oikein kasva mitään. Paitsi jos on tapahtunut jokin trooppinen ihme talven aikana, mitä kyllä vahvasti epäilen.
Sitten tietenkin kukkii edellisen puutarhurin jäljiltä aina yhtä iloisesti yllättäviä sipulikukkia. Vähän hävettää kun ei ole niistä itseni istuttamia mitkään. Pitäisi opiskella sellaiseksi istutusihmiseksi. Taimipersoonaksi. Nyt on kuitenkin ensisijaisesti aika siivota piha. Ajattelin vähän vappua käyttää siihen. On naapureilla rauhallisempaa jos ei pidetä perinteisiä pihakekkereitä. Itsekin pääsee helpommalla kun ei piha muistuta pyhänä miniatyyrikokoista Kaivopuistoa juhlien jälkeen. Paitsi jos yhtäkkiä saan talkoohommalaisia avuksi. Niin voisihan siinä sitten ehkä jonkun siman kimpassa nauttia vaivanpalkan ja työn juhlan hengessä. Vinkkinä haravanvarteen kaipaajille olkoon tämä.Toistaiseksi ollaan jaettu tämän kevään työt vain matojen kanssa. Olen vähän ihmetellyt niiden määrää. On tullut vastaan aika paljon. Eikös se ole jokin hyvän kasvumaan merkki, jos lierot möyrii. Ja miten ylipäätään ovat pysyneet hengissä koko viime talven. Tuskin ne kaikki mitään tämän kevään lapsiakaan ovat, kun aika isojakin. Ihmeellinen on matojenkin elämä. Tönkkönä syvyyksissä talvet roudan alla ja keväällä armoton työntyminen ylös hommiin. Pahimmassa tapauksessa tulee samantien rastas ja nappaa.
Jos perustaisi kukkaruukkuja ja ottaisi matoja sinne turvaan ja samalla vähän möyhimään. Voisi meikäläisenkin ruukkuviljelysura lähteä nousuun tällaisella yhteistyöllä. Vaan voisi se madoille käydä tylsäksikin. Vähän niin kuin olisi putkassa. Voisihan sinne ruukkuun laitella madolle joitakin ylläreitä. Vaikka pääsiäismunista tulleita leluja. Olisi ihmettelyn aihetta ja temppurataa virikkeenä. Luin jostain, että matoja voi lahjoa kahvinporoilla ja ruisjauholla. Joten jos intoutuisi tätä ruukkulieroilua kokeilemaan, niin ensinnäkin kaikista isoin ruukku pitäisi etsiä. Ja alkaa juomaan ankarasti kahvia.
Ovat koleaa säätä povanneet vapuksi. Ei tässä varsinaisesti mitään sitä vastaan ole. Hyvä saunailma. Ei tule aurinkopalovammoja ja sade voi näppärästi raikastaa pölyisen ilman. Maa tuoksuu ihanalta kosteana. Ja muuten tulee lehdetkin puihin vielä nopeammin jos vähän satelee. Hommia aion tehdä kelistä huolimatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti