Pääsiäisterkut maalta!

Melkoisen kokonaisvaltainen oli pääsiäinen mökillä. Maalasin pikkuhuoneen kattoa. Vähän tuli roiskeita muuallekin kun en taaskaan jaksanut kunnolla suojata. Kirjahyllynkin sain tupaan ja  liiaksi rönsynneitä puskia tuli kaiveltua aika pontevasti maasta ylös. Nyt ei ole lähipiirille enää epäselvää, kenellä on ilmavaivoja. Minkäs sille voi kun juurakon kanssa taistellessa ja ponnistellessa unohtuu, että saattaa sitä olla yleisöä ruumiintoiminnoillakin. Hysteerisesti nauratti se. Ryötönperän Ruhtinatar ei ole yli-ihminen hänkään. On aktiivinen elimistö.

Saunan vinouden mittasivat letkusysteemillä miesvoimin. Suurimmillaan oli yli 30 sentin heitto niissä suoruusluvuissa, joista en mitään ymmärrä. Silläpä keskityin muihin hommiin. Eikähän sitä näin aktiivisena vuodenaikana tarvitse paljon mielenkiinnon kohteita luontoympäristöstä erikseen etsiä. Ihan voi vaan tuijotella vaikka viimeisistä viimeisintä lumikasaa ja seurata sulamista. Järvenjään lähtemisen tarkastelu onkin sitten jo suorastaan juhlallista.

On se vaan kiva kun on taas vapaata vettä. Kuinka voikaan talven aikana unohtua sekin tosiasia, miten mahtavasti peilaa tyyneys kaiken ympäriltään. Ihan meinasin mennä ekstaasiin kun näin taas taivaan järvestä. Heijastui sieltä varmaan se massiivinen kurkilaumakin, joka meinasi laskeutua lähelle. Pyörivät pitkään siinä yläpuolella ja selvästikin neuvottelivat siitä, ovatko tilukset kelvolliset. Olisipa ollut vähän hienoa, jos olisi meikäläisen niitulle levähtämään sellainen määrä lintuja tullut. Tuskinpa olisivat edes mahtuneet.

Mahtoivatko kurjet sitten äimistellä läheisen padon ihmettä. Siellä kovasti remonttia puuhataan ja eihän sitä voi tehdä jos vesi virtaa. Niinpä sen tulo oli kerta kaikkiaan katkaistu ja muutenkin ympäristössä myllätty. Retki piti sinne itsekin tehdä. Ihan kuin olisi ollut kuussa tai jossain kun pystyi kävelemään joen pohjalla ja istuksimaan padon sillan alla kivellä. En oikein osannut päättää, olinko haikeana vai en. Nimittäin rakas lapsuuden leikkipaikan miljöö oli siinä saamassa modernia ilmettä.

 

Kurjet joka tapauksessa muodostivat muutaman auran ja jatkoivat matkaansa. Voihan se olla, etteivät tule majavien kanssa juttuun. Joella varmaan aivan sekaisin ovat ne kun vesi oli viety ja pesä paljastettu. Mietin vaan, että missä mahtavat nyt lymyillä. Kaukana eivät kuitenkaan. Oli sen verran voimallisesti kaluttu isoa puuta, poikki asti. Tuoksui havumetsän lisäksi vähän sellaiselta että joku olisi juuri sahannut. Siitä pystyin siis päättelemään, että korkeintaan lähinaapureidensa kolon vieraskäytävään ovat tilapäisesti keskuspesän majavat majoittuneet.

Pihalla patsastellessa alkoi taas vahingossa uudistusten ja raivauksen suunnitteluhomma. Se sama, joka puskien poiskaivamiseenkin kanavoitui. Ihan aina ei suunnittelu etene toiminnaksi asti. Mutta nyt piti hakea rautakaupasta uusi pistolapiokin. Onneksi sattui olemaan lankalauantai ja Rautia auki. Ainakin kymmenen vuotta rauhassa levinneiden puskien alta löytyi mahtavia isoja kiviä. Tokihan ne nähdessäni muistin niiden siinä ennenkin olleen. Ystävä alkoi visioida matalaa yrttimaata ja maisemointia. Ei ihan huono idea. Itselläni oli mielessä aluksi lähinnä valkoapila. Pitää nyt vaan seuraavalla kerralla jatkaa raivuuta ensin.

Uuden vuoden poksauttelun jäljiltä oli rantaan jäänyt skumppapullon korkki. Näytti ihan saaristolaiselta kun se oli vähän niin kuin huuhtoutunut rantakivelle. Jäin vasiten miettimään, että miksi korkki ja kivet yhdessä muodostavat rannikkovaikutelman, mutta kumpaisetkaan eivät varsinaisesti itsekseen. Onko esimerkiksi joku kieltolain aikainen muistijälki ihmisen geeneissä. Vaiko onko meikäläisen mielenjuoksussa joku omituisuus. Ei sitä nyt kuitenkaan aina saaristossa ole tullut kuohuviiniä naukkailtua. Usein kuitenkin. 

Lauantaina oli mahtava tunnelma, kun pistettiin pääsiäiskokko rantaan. On perinteenä siellä päin. Pahat henget - mikäli sellaisia nyt oikeasti edes on - tuli siispä häädettyä. Olin kutsunut naapureita sitä katsomaan. Siinä sitä porukalla muisteltiin ja kadehdittiin vastarannan kokkoa. Kun meillä oli sittenkin vähän kosteat oksat. Pitää polttaa ne ensi kerralla. Vähän alettiin epäillä, että niillä oli toisella rannalla joku sytytysnestesysteemi kun niin tasaisesti paloi. 

Tultiin jo eilen kotiin. Enää ei ole niin vaikeaa lähteä mökiltä kun tietää kesän olevan vielä edessä. Toisaalta pitäisi kyllä järjestää joku sapattivapaa aina tähän vuodenaikaan. Kun ei työnteolta ehdi olla maalla tai omallakaan pihalla koko ajan asioita tarkkailemassa. Puutarhanurkassakin on tapahtunut vaikka mitä tässä poissaollessani. Onneksi on vielä tänään vapaapäivä, niin ehtii haravoimaan. Mökillä tuli kätevästi kaikki mielessäni pakolliset sisähommat tehtyä ja tosiaan on mahtavaa kun on nyt sitten sadepäiviä varten lukupaikkakin valmiina.