Välipala

Kamalan kivoja kuvia tuli raviolitehtailun yhteydessä näpsittyä. Oli niin onnistumisesta innostunut olo. Tekee tässä ihan mieli pitää pieni ruokanurkka ja rehennellä sillä miten mukava harrastus on tämä makaronitouhu. Samalla saan kuvia kätevästi näytille. Voinpa jakaa vähän sovellettuja ohjeita.

Esimerkiksi punajuurivuohenjuustoravioleihin saa hauskaa ilmettä kun värjää taikinan sillä keitinvedellä, jossa on täytteeksi tulevia punajuurikuutioita kypsyttänyt. Muutenkin joka paikka on siinä punaisessa, niin samantien sen voi hyödyntää. Sitten sössää ne kuutiot vuohenjuuston (Pirkka käy hyvin) kanssa. Voi maustaa vaikka timjamilla ja mustapippurilla. Suolaa en lisäisi.

Taikinan ohjeenhan löytää ihan vaan durumvehnäpussin takapuolelta. Netissä on muitakin variaatioita, jos esimerkiksi haluaa munatonta. Karppaajia en osaa tässä asiassa neuvoa, taitaa jäädä raviolit heiltä kokonansa väliin. Itse olen vähän polleva kun olen jo oppinut kehittämään suoranaisen näppituntuman, enkä enää mittaile aineksia. Kuvankin raviolien taikinaa vääntäessä tajusin, että vähän liian lötköä taisi tulla. Niinpä osa hajosi keitettäessä. Liian ohutta oli. Mutta ehjänä säilyneet olivat todella maukkaita. Kannattaa siis pitää taikina jämäkkänä.

Täytteeksihän voi laittaa melkein mitä vain. Odottelen vähän kesää, jotta pääsen kokeilemaan nokkosta. En ole sitä ikinä vielä ruokaan laittanut. Ystävän palstalta saatan saada kotimaan pinaattiakin. Yhdistettynä esimerkiksi johonkin tuorejuustoon toimivat molemmat, uskon. Kastike on varmaan aikalailla makuasia. Itse olen edelleen perso sitruunaiselle. Kermaversiot toimivat kuitenkin hyvin sieniraviolien kanssa. Ja kun porohomejuustotäyte oli kyseessä, niin mieto kermainen siihenkin sopi. Joka tapauksessa, parmesania pitää olla joka annoksessa kruununa. Ja paljon.

Vaihtelunmahdollisuuksia on miljoona. Jos oikein haluaa heittäytyä testikeittiöihmiseksi, niin voi esimerkiksi ripotella yrttejä taikinaan ja veivata sitten ne sisään. Vähän niin kuin prässäisi kasveja. Liian vakavasti ei kannata ottaa koko touhua ollenkaan. Voi mennä hermo. Ja kovin suurelle seurueelle jos alkaa näitä tuottamaan, kannattaa varmaan suunnitella lisä- tai vara-aterioita rinnalle. 

Täytyy vielä vähän harrastaa ja opiskella aihetta lisää. Tortellineja olisi kiva oppia tekemään. Eivätkös ne nyt ole niitä vähän navan näköisiä makaronisolmuja. Lasagne voisi olla helpohko ja nopea muoto niille illoille, kun on nälkä muttei kärsivällisyyttä. Tulisikohan kesällä nättejä raviolityynyjä, jos laittaisi taikinaan syötäviä kukkia ja täytteeksi vaikka jotain itseongittua kalaa? Tässähän aivan saa taas luovuus uusia ulottuvuuksia.