Papanat ja muita ihmetysmomentteja

Kyllä on mahtavaa kun vihdoinkin on tullut lämpöä. Puutarhanurkan pihamaa on aika varjoisa. Mikä on kyllä viime kesinä tuonut mukavasti helpotusta helteillä. Näin keväällä saattaa silti iskeä vähän kateuskin, kun naapureilla sipulikasvit pönöttävät viikkoja ennen meikäläisen kukkia. Ja maan kuivumistakin haravointikuntoon saa aina odotella vaikka kuinka kauan. Sieltä täältä voi jo kokeilla ruopsutusta, mutta aika jäistä on. Kukkii siellä yksi kappale krookuksia sentään jo.

Kamalan kiva on kuitenkin pyllistellä ja tuijottaa, mitä kaikkea pientä yllätystä on esimerkiksi eläinkunta järjestänyt. Kaupunkikani oli viivasuoran papanarivin tuottanut aika lähelle porttia. Ihan kuin olisi oikein mittanauhan kanssa päästellyt palleronsa. Linnut tahi hiiret ovat harrastaneet siementen kuljettelua pitkin pihaa, aika kauaskin ruokintapaikasta. Olisiko se tehty sitten jemmailumielessä. Aina vähän tulee kiusallinen olo, kun löytää kätköjä. Varsinkin jos kyseessä on oravan varastot. Olen näytellyt, etten huomaa. Olen pitänyt tapanani peitellä tammenterhot ja pähkinät takaisin lehtien alle.

Tavallaan oli ehkä aika hyvä, että syksyllä jäi haravointi osittain kesken. Nimittäin saattaa olla alppiruusun alla lehdissä siilin pesä. Ainakin siellä näkyy ja kuuluu iltahämärissä liikettä. Muistan kerran yhtenä kuuman päivän kesäiltana kun istuin tunnelmoimassa portaalla. Tuli siili portista pihaan. Aika iso. Hänkin siinä sitten varmaan illan rauhan jotenkin aisti ja istui pohdiskentelemaan sitä siihen kiveykselle. Siis todella istui! Hauska näky. Kun sitten lähti jatkamaan matkaansa, jäi viileään kiveen sellainen kostea läntti. Että oli hiki ollut päivän mittaan varmaan siililläkin.

Mietin, että miten se ohjeistus meni. Että kannattaako - vai saako ylipäätään - niitä siilejä ruokkia. Siitä on aina niin monennäköistä tietoa liikkeellä. Joku sanoo, että silakoita. Toinen, että laktoositonta raejuustoa. Voipi olla, että en opeta meidän siilikantaa ruokinnalle. Kun sitten jos on pitkään poissa kotoa, niin menevät hämilleen jos ei ruokakuppi täyty. Syökööt pihan etanoita. Olisi siitä samalla vähän apuakin. Ei ole etanat ihan ykkössuosikkejani näissä puutarhan eläimissä. Mutta kai niilläkin joku tehtävä on. 

Tuli eilen avattua kotipihan terassikausi. Kaupungin terasseille ei ole vielä ehtinyt. Ja meluisaa ynnä pölyisääkin siellä varmasti vielä on. Toista se on täällä kotipihalla. Kyllä muuten maistui hyvältä drinkki siinä kellarista kannettujen pihakalusteiden äärellä. Tuli saunastakin käytyä kevään ensimmäisen kerran vilvoittelemassa.

Vähän on ollut erikoinen päivä tänään Puutarhanurkankin näkökulmasta. Vaalien kunniaksi nostin pihapöydälle miniatyyrisuomenlipun. Kun en ole tänne saanut oikeaa lipputankoa asentaa. Kiva olisi sellainen, voisi vaikka jonkun oman viirin askarrella. Lisäksi on käynyt aika paljon noitia. Onneksi olin muistanut varata karamellia. Kinderit menivät ensimmäisenä. Se on aina vähän sellainen jännittävä tilanne, kun noidat kolkuttaa ovelle. Itsekin tulee siinä jotenkin vaistomaisesti niiailtua kiitokseksi virpomisesta. Hienoja vitsoja sain. Yhteen oli tänäkin vuonna niitattu ilmapallo oksan päähän. Zorro-aiheinen.