Helmiä sijoillaan

Voi että miten sataa. Ja niin kuin minä siitä tykkään. Yleensä. Vaan mitenpä sitä ihminen arkivapaansa muullakaan tavoin käyttäisi kuin heräämällä aamuyöllä murehtimaan sisälle vuotavaa kattoa. Piti ihan lähteä kahville alakertaan kun yleisropina alkoi ahdistaa, vaikka siitä vain muutama pisara tihkuu sisälle asti ja siihenkin on näillä näppäimillä tulossa helpotus. Voi rämä talo minkä teit, veit sateesta ilon. Tilapäisesti. Muuten kyllä mukava torppa, en minä sillä.

On ollut sadetta kuunnellessa aikaa miettiä kaikenlaista. Esimerkiksi sitä, että olenkohan jotenkin tynnyrissä kasvanut tai jotain. Sammakot kutevat ojiin ja lammikoihin, etanat tykkäävät meikäläisen maahanpudonneista omenoista. Madot muninevat kaiketi enimmäkseen maan alla. Niin mikä ihme pullauttaa munansa noin vaan pikku kuoppaan keskelle pihaa. Ei ainakaan mikään nisäkäs tai siivekäs.

Ehkä avaruusolento lisääntyy Puutarhanurkassa ja minä vaan varon astumasta jälkikasvun päälle. Pian siellä mönkii jotain pikkuörkkejä, jotka eivät ymmärrä olla ehkä ystävällisiäkään, mikäli elokuviin on uskomista. Haukkaavat nilkkoja kun ihminen yrittää vaikka haravoida. Paitsi jos ovat ET:n jälkeläisiä.

Pakkohan tätä helmihommaa oli vähän googlata. Hyi hitto, alkoi kutittaa joka paikkaa kun tajusin että nämä kauniit helmet ovat sittenkin etanan munasia. Onneksi löysin myös valaisevaa lisätietoa, eikä munista ole varmaan ihan kokonaisvaltaiseksi uhaksi. Vaikka sekin yöllä murehtiessa kävi mielessä. Kuitenkin vain pari prosenttia selviää kai yksilöiksi asti. Päätin ymmärtää tämän asian niin. Mutta ehkä vahingossa kuitenkin sohaisen kasaa jotenkin tässä pian. Julma. 

Kukonlaulunaikaan heräämisessä on omat hyvät puolensa. Kun hakee lehden laatikosta pimeässä, huomaa taas miten maahan tippuneet omenat ovat melkein itsevalaisevia. Ihan kuin aamu alkaisi niistä. Espresso tuoksuu hyvältä, on hiljaista ja kissatkin vielä nukkumassa. Jossain vaiheessa aamunkoittoa alkaa heräily kanavoitua ihan toiminnaksikin asti. Tänään päätin pullottaa ensimmäisen koe-erämme limoncelloa. 

Kyllä meinasi vähän lässähtää lähtökohtaisesti jo vähän väsynyt tunnelma, kun jotenkin haljun väristä näytti olevan tämä sitruunatekele. Ei auttanut paljon sekään, että maku kuitenkin muistutti tavoitetta. Ulkonäkökin on tärkeä. Siksipä askartelin mielen iloksi pulloihin etikettejä, kun sattui materiaaliakin olemaan ulottuvilla. En sentään liimannut niitä kiinni, sillä jos erä menee haaskuuseen, on pulloja helpompi ottaa uuteen käyttöön ilman liimojen hinkkaamista. 

Pienet on ilot ihmisellä, kun jotain toisarvoista nättiä saa aikaiseksi. Ihan tulee viivyttyä tuijottelemassa omaa kädenjälkeä. Vapaapäivän helmihetki.

Pieniä aarteita yllätyksenomaisesti voi tarjota pihamaakin näin lakastumisensa kynnyksellä, etanan munien lisäksi siis. Oli esimerkiksi kompostikehikkoon jo alkukesällä joutunut kuivahtanut kevätkukka päättänyt alkaa uudelleen kukoistaa. Nostin sen varovasti ihan esille silmäniloksi, vaikka se olisi varmaan paremmin viihtynyt siellä muhevuuden joukossa.

Lisäksi pihalla esiintyy päivittäin eräs uteliaan oloinen punarinta. Portin päälle tulee katselemaan. Hän lienee innostunut omenoista. Saisi vedellä napaansa ne etanan alkiotkin, tulisi samalla proteiinia ruokavalioon. En todellakaan anna mitään ruokaa muillekaan pikkulinnuille ennen kuin on routa vienyt pihan selkärangattomat maan alle. Enkä tälle yksilölle kyllä muutenkaan, kun ei sitten ehkä tajua muuttaa etelään.

Jos tällainen aamukukkuminen nyt on jatkuakseen näin vapaa-aikana, niin sitähän ehtii näköjään tehdä vaikka mitä. Kätevää. Olen esimerkiksi jo neuvotellut polkupyörän huoltamisesta erään ekspertin (Mainos. Ja syystä.) kanssa. Pyörä on ollut kiinni tikapuissa muutaman vuoden ja jäänyt kattolumikuormankin alle pari kertaa. Ajattelin mennä huoltoon mukaan ja opiskella aihetta. Sittenhän voisin alkaa vaikka talviaamuöisin kellarissa rassata hylättyjä fillareita mökille. Olisi vähän vaihtelua paperiaskartelulle ja varsinkin turhien murehtimiselle.

Hölmöä suunnitella talviaamujen puhteita, kun kuitenkin vielä on tätäkin jäljellä!