Iglu ja muita olennaisuuksia

Linnulla on vähän nuha.

Olen saanut loputkin perheestä perintöpallokynttelikön puolelle, kun somistin sillä tupaan vähän joulua. Oli aika harmonista kun vaihdoin siihen valkoiset kynttilät ja alla oli nuorena Viipurista itse ostamani pellavaliina. Se onkin nyt sitten rosollissa ja punaviinissä, mutta niin kai jouluvieton jäljiltä vähän kuuluukin.

Onpa tullut ulkoiltua kaikki valoisat ajat näinä päivinä. Aatonaattoiltana täällä iltapuhteiksi koottiin iceboxia. Se näytti aika vaikealta. Insinöörihommalta. En puuttunut siihen. Niin kuin en aikonut puuttua aattona itse iglun rakentamiseenkaan, mutta toisin kävi.

Lunta oli sen verran vähän, että koko perhe valjastettiin kuljettamaan sitä rakennustyömaalle, koska se loppui sen lähistöltä jo ensimmäisen kierroksen aikana. Voin sanoa, että oma usko koko linnan suhteen oli jo siinä vaiheessa vähän koetuksella. Käskyjä sateli koko ajan, enkä melkein ehtinyt sytytellä lyhtyjäkään. Mielessä kävi, että tällainen työleiri sitten tänä jouluna.

Vaan enpä valita. Yhdessä ulkoilu oli ehkä kuitenkin paras joululahja.

Käsittääkseni iglun piti ohjeen mukaan olla yhden miehen yhden päivän homma. Kyllä siinä meni kahdelta mieheltä ja apuvoimilta ihan kaksi päivää. Ei ollut aattoillaksi tönö valmis rankasta uurastuksesta huolimatta. Olin itse jo melkein unohtanut koko asian, kun ihmettelin miksi miesväki on niin huolestuneen oloista vaikka joulua piti illalla viettää.

Sen kerran kun meikäläinen ihan oma-aloitteisesti ehdotti seurapelejä, niin kaikki olivat väsyneitä.  Se oli iglu-urakan hinta. Yksi oli jo nukahtanut, toinen pelasi angry birdsejä ja kolmas luki iltapäivälehtien joulunumeroita.  Lainakoirakin vaan piereskeli herkkulahjansa syömisen jäljiltä. Vähän turhautuneesti hipelöin aliaspeliä, mutta joulurauhan hengessä yritin olla moittimatta tilannetta. Jokaisella pitää saada olla rauha ja vapaus.

Ja olihan meillä ollut kuitenkin jo ruoka- ja lahjarituaalitkin. Minä sain naskalit ja työkaluja. Esimerkiksi sellaisen Paavon, erityisen minihiomakoneen, jolla voi raapustella kaikenlaista. Ja siihen lisäosia. Ehkä aloitan puukäsitöiden opiskelun suoraan koristeluhommista. 

Jotenkin tuntui, että miesväki oli lahjasta enemmän innoissaan kuin minä. Sitä jo testailtiinkin ja sapluunasta meni u-kirjain rikki. 

Koska oli illalla tullut mentyä aika aikaisin nukkumaan, niin lainakoira oli joulupäivän aamuna iloinen kun lähdin hänen kanssaan kävelylle muiden vielä nukkuessa. Saatiin kaunis valo ja koira totteli aika hyvin kun halusin pysähdellä ottamaan kuvia muistoksi. Taisi olla koko muukin kylä vielä nukkumassa.

Ihan oli hiljaista joka puolella, mikä oli tavallaan säälikin koska aika monelta jäi aamun heleys kokematta kun sitten retken jälkeen alkoi jo tulla pilvistä.

 

Edes majavapaikalla ei näkynyt mitään liikettä, vaikka jouluaaton kävelyllä oltiin havaittu heidän käyneen järsimässä lukuisia puita ihan tässä lähellä.

Vähän pelkäsin, että saavatko iglumiehet edes nukuttua kun oli huolena joulupäiväisen lumen laatu ja koostumus. Vaan on heillä hyvät unenlahjat. Pirteitä olivat aamulla.  Rakennustyömaa, jatkui ja sen jälkeen ainoa tapa saada heihin kontaktia olikin joko osallistua kiltisti lumen kärräämiseen tai ottaa pyynnöstä valokuvia joka merkitykselliseksi koetusta työvaiheesta. Ja niitähän riitti.

Alkoi vähän pelottaa, että mitäs jos romahtaakin koko rakennelma ja tulee sitten se pettymys. Ja turvallisuuskin huoletti. Että mistä suunnasta kannattaa alkaa kaivaa miehiä esiin, jos tulee sortuminen. Mutta ihmeen hyvin lumilinna vaan alkoi iglun muotoa saada ja kierros kierrokselta homma eteni nopeammin tietenkin, paitsi olihan siinä toisaalta ihan selkeitä haasteitakin kun alkoi tulla katto-osio käsille. Minä annoin iglun sisälle avuksi kylpyhuoneesta pesupenkin.

Ja aloin oikeastaan aika innokkaastikin jo odottaa somisteluvaihetta.

Setvin jouluvalot pois portaiden päältä ja pohdin käytännöllisiä. Että miten ne parhaiten saisi asennettua iglun ympärille. Ensin meinasin tökkiä iglun seinään tukitikkuja, mutta sitten kehittelinkin lumipallosysteemin. Voi olla, että se ei ole kovin kestävä ja valot romahtavat sateen sattuessa majan juurelle.

Juhlavalaistuksesta tuli vahingossa Kekkosen näköinen. Melkein hermostuin, mutta en sitten viitsinytkään, sillä iglusta tuli valmis ja oli vihdoin aika viettää harjakaisia. Miesväenkin otsilta oli huoli haihtunut ja oli aikaa ja intoa seurusteluun.

Glögi maistui erityisen hyvältä sisällä lumimökissä. Leikittiin ajatuksella, että mitäs jos metsän eläimet keksivät iglun majakseen meidän poissaollessamme. Ja sitten kun vaikka ensi viikonloppuna palataan tänne uutta vuotta viettämään, niin siellä on orava ja jänö poikineen. Tai karhu.

Tuli todettua, että klaffituoli on liian korkea huonekalu igluun, ei mahdu ihminen istumaan suorassa. Mutta penkit toimivat hyvin. Lisäksi voi asentaa pallogrillin kannen katon rei´än suojaksi silloin kun sisällä ei pala tuli. Jos tönö on vielä uutena vuotena pystyssä, niin suunniteltiin kaikenmaailman havu- ja patjasysteemejä lattialle.

Tapaninpäivän säämyrsky alkoi jo viime yönä ja hereillä kuuntelin ulkoa kuuluvaa veden lotinaa.  Mitenkähän iglun nyt käy. Koirakaan ei erityisemmin näytä kaipaavan lenkille märkään tuuleen, vaan kävi aika pikavisiitillä pihamaalla ja palasi nukkumaan sisälle.

Näyttää siltä että tänään ei meinaa tulla valoisaa ollenkaan. On vain myrskyn äänimaailma ja sähkövalojen välkkyminen. Saa nähdä meneekö sähköt poikki vielä ennen kuin pitää lähteä takaisin kaupunkiin.

Kyllä oli niin hyvä saada ulkoilla maaseudun talvipäivien valossa hyvässä seurassa. Tällaista soisi olevan enemmänkin. Muutama lisävapaapäivä olisi tullut tarpeeseen, mutta kyllä tämäkin jo arjesta kätevästi irrotti. Kiitos vaan kaikille asianosaisille!

Tuli muuten testattua meikäläisen koira-auktoriteettikin igluhommien lomassa. Lainaeläin oli "vahingossa" kierinyt omassa kakassaan ja hermostuin siitä hänelle vähän ja kyseenalaistin moisen toiminnan. Kyllä oli niin kiltti ja nöyrä koira ja totteli kertaheitolla kun komensin suoraan suihkuun ilman mitään turhia kommervenkkejä tai vouhotuksia. Sitten vielä takaisin ulos raikastumaan lisää ja illalla oli taas jouluerikoislupa olla poikkeuksellisesti sohvalla.