Valohihhulointia

Joulukortit saavat olla esillä vielä hetken.

Vaikkei oltu edes kotona jouluna, niin merkkejä taakse jääneestä juhlasta on joka puolella. Siis sen lisäksi, että eteisessä peilikuvalla pingottaa jalassa housut, jotka ennen joulua vielä suorastaan solahtivat ylle. On maistunut juusto ja suklaa, mikä on hyvä. Se kertoo siitä, että aika hyvin on voitu. Meillä kuulutaan niihin, että pahalla mielellä ei syöminen onnistu. Ja tänä jouluna oli myös se riski, että oltaisiin oltu surullisia. Kun kaksi läheistä oli ensimmäisen kerran pysyvästi poissa.

Terveellistä huomata, että kaikenlaisesta selviää. Ihana lähteä uuteen vuoteen siinä valossa.

Valo onkin se ilmiö, jonka vuoksi alan perinteisesti hihhuloimaan heti näin välipäivinä. Kun pitäisi  olla asiallinen ja siivota nurkkiin pyörimään jääneet joulupaperit ja askartelut nätisti pois, niin korkeintaan tungen ne sekaisin pusseihin sen enempää lajittelematta. Kiinnostaa vain tämä hetki, ei seuraava kaamos. Vuoden päästä manaan itseäni kun jälleen kaivelen myttyjen joukosta jotain käyttökelpoista. Oikein kadehdin niitä, jotka jaksavat vasiten lajitella ja taitella.

Piparkakkumuotit ja jouluvalot päätyvät nekin nyssyköihin kaappien perälle, ja niiden järjellisen tallettamisen sijaan tulee keskityttyä uuden alun tunnelmointiin. Pieniä valkeita kokonaisuuksia. Niiden luomiseen kyllä riittää energiaa, kun mielessä häivähtelee jo keväinen kirkkaus. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, niin parin viikon päästä tunnelmani saattaa vähän lässähtää, kun onkin vielä aika pimeää.

Vaan näin vanhemmiten sitä alkaa olla kärsivällisempi ja pelkkä tietoisuus siitä, että pimeyden selkä on taittunut, riittää ilon aiheeksi. Kyllä viisastuminen on kätevää. Sitäpaitsi olen alkanut tykätä kaiken kivan pelkästä odottamisesta, ja sitähän tässä on luvassa. Maaliskuun venttailua.

Voi vaikka tässä hämärässä välissä lukea monta kiintoisaa kirjaa.

Parasta tämänhetkisessä valohihhuloinnissa on kuitenkin se, että joskus se yllättäen kanavoituu aivan oikeaan siivoukseen. Välillä ei ole maanisuuskaan kaukana. Ilmeisesti joulutarpeiden pois lajittelu on lähes yhtä vastenmielistä kuin gradun tekeminen, ja siivoaminenkin tuntuu sillä hetkellä tähdellisemmältä. Niinpä nyt on kuulkaa keittiön avohylly pesty ihan tolulla rasvatahroista puhtaaksi ja joka ainoa purnukka oikein kiiltelee. Eilen iski sellainen puuska ennen yövuoroa.

Ovat perintöpurtilot nyt ansaitsemassaan loistossa esillä, vaikkei niissä kyllä mitään sisällä ole. Ehkä ensi vuonna otan ne oikein käyttöönkin.

Minkähänlainen talvi tästä vielä tuleekaan, kun ei se sään puolesta ole edes kunnolla alkanut. Miten pitää toimia, jos Puutarhanurkan siilit heräilevät ja nälissään etsivät maan alla nukkuvia matoja sapuskakseen. Pitääkö niille laittaa esille vaikka silakkaa tai jotain, että säilyvät hengissä. Kyllä ihmettelen, jos eivät ymmärrä mennä takaisin nukkumaan kun huomaavat, että ei maan pinnalla nyt möngerrä mitään syötävää.

Ensin meinasin, että linnut alkavat saada pähkinöitään vasta kunnon pakkasten tultua, mutta eihän minulla ollut sydäntä jättää ruokintaa pois yhteisistä rituaaleista. Ihan käy entisenlainen vilske lintulaudalla. Tuleekohan nyt aiheutettua lisää lajien rappeutumista ja villien taitojen unohtumista, kun plussakelilläkin on herkkuja tarjolla.

Mielestäni myös pienten siivekkäiden pitää voida kerätä rasvakerrosta ja varautua kylmyyteen, jos se on tullakseen. Ripustin heille myös vähän joulukoristeita pusikkoon, vaikkeivät he varmaan niistä mitään ymmärrä. Mutta ei sitä koskaan voi olla ihan varma.

Tässä olisi nyt pari päivää aikaa pohtia, mitä kaikkea ensi vuodelle voisi luvata. Vähän on painostava tapa se. Enkä kyllä kehtaa ihan niin hippi olla, että väittäisin ylimielisesti lupaavani olla lupaamatta mitään. Sellainen on vähän riman alittamista, sanon suoraan. Kyllä jotain pitää yrittää. Edes perinteistä liikunnan lisäämistä. Tai siis aloittamista.

Tai suursiivousta. Voisi oikein askarrella jonkun näyttävän taulukon ja työjärjestyksen. Ehkä pitäisi olla myös palkintosysteemi. Jos siivoaa vaatehuoneen, ei ole pakko tehdä punnerruksia. Kokonaisvaltaisen urheilusuorituksen jälkeen voi jättää roskiskaapin pesemisen huomiseen. 

Kyllä sitä vielä jokin järkevä lupaussysteemi ensi vuodelle keksitään.